sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Onko ketään kotona?

Katson itseäni peilistä enkä näe mitään siellä. Minua ei ole enää olemassa. Silmissä on katse jossa ei ole tunteita. Asentoni on välinpitämätön. Ilmeeni on tasainen. Minua ei voi lukea. Uusi minä. Sillä uudella minällä on kontrolli. Se on vienyt kehoni ja pääni. Anoreksia. Hänellä pitäisi olla nimi. Todella epäkohteliasta viedä ajatukseni eikä edes kerro nimeään. Ainoa asia mitä enää tiedän on että olen tehnyt tämän itse itselleni. Ironia.

Miksei mikään tunnu miltään? Kaipaisin että joku veisi minut pois, pois pääni sisältä paikkaan jossa ei tarvitsisi jatkuvasti ajtella. Ruokaa. Ruoka on pahasta. En tunne nälkää enää ollenkaan. En tunne mitään.

Tämä teksti on vastaukseni Iidamarialle. Olen pahoillani ettei ystäväsi voi paremmin. En toivoisi tätä kenellekkään. Tämä sairaus syö minua. Meitä. Yrittäisin valita toisen tien. Vosin päättää vain päästää irti kivusta. En vain löydä enää tietäni kotiin. Olen menetetty ja hukassa. Odottaen että joku pelastaisi minut itseltäni.


I feel like I am all alone
All by myself I need to get around this
My words are cold, I don't want them to hurt you
If I show you, I don't think you'd understand

Cause no one understands


kaikki kuvat lainattu





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti