So happy I could die..

So happy I could die

Be your best friend

Yeah I'll love you forever

Up in the clouds

We'll be higher than ever

Tänään kävin pitkästä aikaa lenkillä. Huomasin etten ole enää niin hyvässä juoksukunnossa painon tippumisen, tupakoinnin ja tauon takia, mutta puolen tunnin päästä alkoi sujumaan. Juokseminen tuntui ihanalta. Tajusin että tätä olin tarvinnut. En halua olla vain kasa luita ja läskiä siinä päällä...liikuntaa tekee todella hyvää. Myönnän tosin että koko juoksuajatus lähti lihapiirakasta. Katumus on suuri, mutta liikkuminen helpotti.  Muutenkin mennyt syömiset aika perseelleen. Mutta en jaksa nyt kelata sitä.

Kaikki kuvat lainattu

Kirjoitan vähän lisää mun menneisyydestä. Siinä sivuutan muitakin perheenjäseniäni, mutten mainitse heitä nimeltä. Kaikki alkoi noin 12-vuotta sitten. Isäpuoleni ei ollut erityisen kiva. Väkivalta oli lähes jokapäiväistä. Isoveljeni vammautui 2000-vuonna. Hän oli vain kahdeksanvuotias.

Hyväksikäyttö alkoi ollessani 14-vuotias. Muistan sen hyvin tarkasti alkoholista huolimatta. Kipua, kärsimystä ja häpeää, tappouhkauksia. Olen ruma, lihava, olenhuonoihminen. Olenpaska, olen koukkunokka killisilmä. Runkkari, homo, kusipää, huora.

Opimme kaikki sopeutumaan, oli pakko vaieta. Väkivalta oli niin pahaa ja pelko kertomisen sauraamuksista hirvittävä taakka. Lopulta, vuosi sitten kesällä tein rikosilmoituksen. Nyt se kusipää istuu 10 seuraavaa vuottansa vankilassa. Ehdoitta. Jos joku luki Ilta-lehdessä olleen lehtijutun joka koski tätä asiaa niin kyllä, olen se perheen tytär.

Ehkä jonain päivänä me kaikki voimme elää rauhassa ilman pelkoa. Ei tarvitsisi säpsähtää rappukäytävän kolahduksia eikä avainten rapinaa lukossa. Rauha.

Muistakaa että olemme kaikki vahvempia kuin uskommekaan. Jos koette perheväkivaltaa tai hyväksikäyttöa, tehkää rikosilmoitus. Pyydän teitä. Että saataisiin isäpuoleni kaltaiset ihmiset lukkojen taakse...

Koittakaa jaksaa.<3