Beauty hurts, baby

Kiihdytän karkuun. Kukaan ei voi koskea minuun. Olen kaunis ja täydellinen. Näen sen heidän silmistään... salaisen toiveen punaisista hiuksista sängyllään. Täydellinen naisenruumis. Taydellinen minulle.

En ole kyennyt viikkoon syömään. En edes jäätelöä, joka yleensä on toiminut hätävarana, kun mikään muu ei mene alas. Oksettaa pelkkä ajatuskin ruuasta. Elen koitin syödä leivän, mutta se tuli samaa tietä ylös kuin mitä oli mennytkin. Hyvä niin...leipä on niin...turhaa.

T petti. Niimpä tiesin että tämä olisi edessä, kysymyshän on enää vain siitä kuinka kauan saan hänet vielä pitää itselläni. Saatanan espanjalainen huora. Mutta mikäpä minä olen tuomitsemaan. Sellaista sattuu elämässä eikö? Sattuu että sattuu ja sattuu niin vitusti.

Se oli lihava. Lihava espanjalainen huora. Ja sisälläni nousee kateus.

You say don't be afraid

But I feel afraid

You say don't laugh or cry

But I show emotion

You say food will be on the table

And birds in the sky

But I'm hungry

So hungry

And it's cloudy outside

And here we go again..

En oikein tiedä miten pitäisi reagoida. Paras ystäväni on hankkimassa itselleen syömishäiriötä vain koska mulla on. Miksi? Kun hän kertoi että "mulla on jonkinlainen alkava, että viel yks kilo niin oon tyytyväinen".  Vittu mitä paskaa. Miksi olla ylpeä siitä?? Ylpeä että on sairastumassa tautiin, joka vie elämänhalun, pilaa kehon ja mielen ja kaikki on niin helvetin vaikeaa. En tahdo sitä hänelle, en toivoisi tätä kenellekkään. En tahtoisi olla se joka muutaman kuukauden päästä on lohduttamassa ja sanoo että mitäs minä sanoin... Ystäväni oli kuulemma kuullut dietistä, jossa paastotaan kaksi kertaa viikossa (alle 500 kaloria(mikä  "paasto" muka...paskat..)) niin laihtuu puoltoista kiloa viikossa. Joo tuskinpa. Ehkä hetkellisesti mutta ei se ole pysyvää.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Mikä minä olen paras puhumaan syömishäiriön vaaroista? Mikä minä olen tuomitsemaan kenenkään laihduttamista...Olen todella todella huolissani...

Choose your last words,

This is the last time

Cause you and I

We were born to die

Huono, huonompi, minä

Tänään on sellainen päivä milloin ei kannata vastata puhelimeen. Se soi ja soi. Siellä on T. Siellä on joku ystävistäni yrittäen saada minua ulos tai edes langan päähän voidakseen juoruta korvani kuuroiksi. Kertoakseen heistä, muista jotka jaksavat, niistä jotka kävelevät auringossa, käyvät töissä ja kouluissa ja elävät elämäänsä. Ei, en halua sitä kuvaa tänne luokseni missä on pimeää- imeä on turvallista ja pehmeää. Auringonvalo on kirkasta ja paljastaa kaiken. Olen riisuttu ja paljas, ilman kuortani voimaton. En jaksa sitä. Siksi pidän puhelimeni kiinni. 

En jaksa elää.

En jaksa laihduttaa. Kaikki on mennyt niin päin helvetttiä- jouduin oksentamaan. Siitä rangaistuksena saan seuraavaksi iltapalan, ihanan lämminkuppi-aterian. Ihanat kaksi desiä ja 90 kaloria. Itkettää. Inhoan oksentamista. Se on niin nöyryyttävää. Se ei osoita kontrollia vaan sen menettämistä. Kyyneleet polttavat silmien takana ja maailman reunat kieppuu... Ei se ei ole hyvä, ei ollenkaan. 

Oikeastaan mä haluaisin vain kuolla. Laihtua niin kauan että mä vaan nukahdan. Olen raukkis ja pelkuri. Ei mulle ole mitään hyvää tiedossa. Kaikki mitä teen on väärin ja tiedän että mä teen väärin. Tiedän miten mä satutan kaikkia jotka erehtyy liian lähelle. Voinka mä tehä tälle jotakin? Mitään ei saa tekemättömäks. Mä tahdon vaan poispoispois. Pois täältä. Jotenkin aloittaa alusta.

kaikki kuvat blogissa lainattu

Älä tartu mun siipiini

Tänään oon yrittäny syödä. Oon syöny vaikka mitä. Pitsaakin. Jopa. Suklaata. Paljonpaljon. Muutama liikaa. Sisällä velloo ja tuntuu se alas mennyt ruoka... Turvottaa, tuntuu kuin kasvotkin ólisivat paisuneet ainakin kaksinkertaiseksi. Tästä kokemuksesta viisastuneena päätin etten enää yrittäisi "parantua" tästä. Mitä väliä-mulla on huomattavasti parempi olo tämän yksinkertaisen ruokavalion kannattajana, joten eikai hyvä olo voi olla väärä? Ei ainakaan kauheasti..

Hän ei tyytynyt koskaan mihinkään 

Hän vielä tahtoi joukkoon jumalien 

Niin hän sai päällensä kirouksen 

Joka kaiken häneltä vei 

Oikeastaan kirjoittelen tänne nyt koska mulla on värinpoisto päässä ja piti keksiä jotakin tekemistä. Eli operoin hiuksista ruskeat. Kauniista pitkistä punaisista hiuksista tulee ruskeat. Juu...typerältä kuulostaa varmaan, mutta ääni päässä kertoi että näyttäisin paljon aikuisemmalta ruskeissa hiuksissa. 

Joten siksi näin.

Olin tänään pitkästä aikaa terapiassa. Ihanaa-tyhjentävää. Ihanaa kun joku kuuntelee päänsisäisiä jorinoita ja kertoo että kaikki on hyvin ja olen kunnossa. Dissosiaatioita. Anoreksiaa. Masennusta. Jakautunut persoonallisuus. Ah että on ihanaa.

Ehkä mä olen elossa vielä huomennakin.

come and get it

Plumb-Cut

I'm not a stranger

No I am yours

With crippled anger

And tears that still drip sore

A fragile flame aged

Is misery

And when our hearts meet

I know you see

I do not want to be afraid

I do not want to die inside just to breathe in

I'm tired of feeling so numb

Relief exists I find it when 

I am cut

I may seem crazy

Or painfully shy

And these scars wouldn't be so hidden 

If you would just look me in the eye

I feel alone here and cold here

Though I don't want to die

But the only anesthetic that makes me feel anything kills inside

I do not want to be afraid

I do not want to die inside just to breathe in

I'm tired of feeling so numb

Relief exists I find it when 

I am cut

Pain

I am not alone

I am not alone

http://www.youtube.com/watch?v=OJkqkWIpFAI

Who knows how to love you without being told?

Eilen oli iso riita T;n kanssa. En ole saanut syötyä tänään mitään muuta kuin kaksi palaa suklaata. Eikö suklaa olekin sydänsururuoka? Kamala ikävä ja samaan aikaan en tunne mitään.

"" En mä edes halunnu tätä..en näin. Selvä mä oon pilannu meidän suhteen mutta sä jätit, sä petit, et kerran vaan kaks kertaa.Rakastit toista enemmän---mä en ansaitse sun uskollisuutta mutta sä ansaitset mun?---sulla on mun 100% uskollisuus mut se ei merkkaa sulle mitään---on olemassa piste jonka jälkeen anteekspyyntö ei enää auta---Miks mä edes odotan sua?---""

Kyllä se merkitsee. Mä olen todella impulsiivinen ja sanon asioita joita en tarkoita. En tiedä miks mä käyttäydyn näin.

Just gonna stand there and watch me burn

But that's alright because I like the way it hurts

Just gonna stand there and hear me cry

But that's alright because I love the way you lie

Ja aina mä lupaan ettei näin käy enää ikinä. Ettei seuraavaa kertaa tule. et mä muutun. En mä muutu. Mä haluaisin mut ei se toimi niin kuin T haluaisi. Rakastan häntä enkä tahtoisi koskaan luopua. Jos vosin niin ottaisin sen kaiken takaisin. Mutta maailma ei toimi niin..

Viiltelin eilen mun omituisessa tunnottomuus-sekopäisessä-tilassani. Ei mitään kauheen johdonmukaista jälkeä mutta arvet niistä jää. Voi paska. T suuttuis jos se tietäis mutta tuskin sekään enää jaksaa välittää. 

Kumpikaan meistä ei jaksa enää välittää.

Tahdon kuolla.

Kuollakuollakuolla

Se vaan vie aikaa.

Hiljaisuuden jälkeen

Pitkästä aikaa... tässä on tapahtunut kaikenlaista. Kävin ranskassa T: luona. Siellä oli ihanaa. Ranska ja Pariisi- valot, ihmiset, värit ja tuoksut. Tunsin olevani todella elossa. Se oli kuin olisin ollut unelmieni prinsessa maassa missä valkoiset ponit kuskaavat edestakaisin. Kaikki oli niin kaunista. Pariisittaret olivat kauniita. Erilaisia ja kauniita. Jokainen uniikki. Koin kuuluvani joukkoon.

Kuvat lainattu

Mutta se ranskasta.

Painoni on pysynyt melkolailla samassa. Heittoja on ollut molempiin suuntiin, mutta nyt se on taas laskuvaiheessa. En vain oikeen saa syötyö mitään ja jos syönkin niin syön vähän. Toissapäivänä en löytänyt tarpeeksi pientä kulhoa mistä syödä makaroonia-joten käytin lasia. Se oli hyvä idea. Kun lasin laittaa täpötäyteen tuntuu kuin söisi enemmän vaikka tosiasiassa siinä on vain se kaksi desiä.

Olen suunnittelemassa muuttoa soluun. En minnekkään kovin kauas mutta muutan kuitenkin. Anoreksia alkaa vaatia vähitellen jo omaa asuntoa. Omaa paikkaa missä voi sotkea ja läträtä elämäänsä miten haluaa.

Olen sotkenut kaikki mun asiat. Siltikin samaan aikaan tuntuu kuin kaikki olisi pitkästä aikaa hyvin ja selkeää. Nukun noin 12 tuntia päivässä. Lopun ajan istun tietokoneella tai istun baarissa ja ryyppään. (tuo baareissa käyminen edistää hyvin painonpudotusta) Poltan ja poltan lisää. Laihdun ja laihdun ja lopulta katoan.

Lempinäyttelijäni Nina Dobrev...Niin kaunis, niin laiha. Vaihtaisin kroppaa hänen kanssaan koska tahansa. <3