"You remind me of her.. you are just not the same"

Tänään etsin pitkästä aikaa yritin etsiä käsiini vanhoja viiltelykamoja... saksia ja sellaista tosi tosi terävää pientä veistä. En löytänyt. Löysin sheiverin, ja rupesin vetelemään sillä. Se leikkasi ihoa terävästi ja kivuttomasti, mikä oli pettymys... mutta melkein heti perään tuli veri, sitten terävää kirvelyä ja kipua. Erilaista, myönnän mutta toimivaa.

Mä hajoilen käsiin, en ilmoittautunut ajoissa yo-kokeisiin, joten en pääse keväällä kirjoittamaan, joudun lykkäämään syksylle kaikki kuusi ainetta. Perseestä. Oon niin saamaton paska. T sanoi tänään ihan samaa, vähän nätimmässä muodossa vain.

Yhtä Yön biisiä kuunnellessa tajuan miten hyvin voin kuvitellla lausutut sanat T;n suuhun. Mä olen sen tarinan nainen, ihan selkeesti... Mä olen niin ailahtelevainen. Mä osaan olla ihana. Mä osaan olla hirviö. Jaa olen pilannut T;n elämän siinä samalla.

Niin kaikki on nyt selvää

kun viimein saapuu hän

huuruun, ikkunaan hän piirtää sydämen

Eikä anteeksi hän pyydä

vaan pyytää enemmän

Hän tahtoo että unohtaisin sen

kuin lapsi painajaisen

Hän jättänyt on kaiken

nuo päivät tummuneet

kun tuntenut mä häntä enää en

Pois piilottanut kaiken

lakaissut pois sirpaleet

Ja nyt vieressäni istuu hymyillen, mua katsellen

Niin hän taas, tuo liekki rinnassaan

mua saapuu katsomaan, vain käsivarsiltaan

voin nähdä jäljet pimeyden

Hänen vierellään mä valvoin

häntä uneen peittelin

ja nyt hän on taas täynnä elämää

Hänen murheensa mä kannoin

vaan nyt huomaan kuitenkin

että kaipaan oman huoneen hämärää

kun en jaksa enempää

Niin hän taas, tuo liekki rinnassaan

mua saapuu katsomaan, vain käsivarsiltaan

voin nähdä jäljet pimeyden, vaan tänään jaksa en

Kun hän taas, kuin tuuli purjeissaan

vain tahtoo unohtaa, minut viedä mukanaan

vaan yksin vietän tämän perjantain

Niin se on kai rakkautta vain?

Mä tunnun pilaavan kaiken. Mä en saa elämäänse i kasaan niin millään ja se ahdistaa. Mun ainoa ilo ja hupi on syödä-oksentaa-shoppailla-itkeä sitä rahanmenoa-ilokaasu-ryyppäminen. Viiltely taitaa palata kuvioihin taas myös. On senverran euforinen kokemus.

Plus kaikki muu mitä teen. Oon pahoillani ja pyydän anteeksi koko vitun maailmalta että oon paska. "Jumala, älä anna mun olla perseestä!"

"I deserve to die"

"you think I want to be this person?"

"I said something I didn't mean"

"I could let you die.. your existence has no meaning"

"It's a lie"

"I miss her more than anything in the world.."

"You remind me of her.. you are just not the same"

Sinä teit meistä meidät. Mutta jätit sitten yksin. Mullekkin käy niin. I am just like her. Voin kuvitella sen kivun. Puhelimen tyhjän tuuttauksen- tajusit menneen liian pitkälle ja se oli ohi.

Mä en ole mustasukkainen. Mä olen sielunsisko. Vaikka en niin kaunis, en niin täydellinen. I now you'll choose her over me. But we both loved you. More than anything. It hurts.