I wanna be like Mary-Kate

Mulla olis tavoitteena saavuttaa se 52 kiloa pysyväks. Paino vaan heittelee jatkuvasti ylös ja alas ja mä siinä mukana. Turhauttavaa, en pääse lenkille tai uimaan  koska oon senverran kipeä ettei se kannata. Pakko siis keskittyä siihen mitä suuhunsa laittaa. Perkele se on inhottavaa.

Kerrataanpa siis muutamia tosiasioita:  Mun naamalle ei voi koskaan tehdä mitään- mun nenä tulee aina olemaan millanen se on, mulla ei oo tummia suuria silmiä eikä Angelina Jolien huulia. Ne on asioita jotka pitää vaan hyväksyä. Niitä ei voi muuttaa (ellei satu olemaan rahaa itsensä leikkelyyn) Voi keskittyä tekemään itsestään muilla tavoin täydellisen, muokata vartaloa. Tehdä itsestään prinsessan. Kuka tahansa voi, se on itsestä kiinni. En sano että se tie olis yhtä helppo ja "mukava" kuin ne kauneusleikkaukset mutta se on sen arvoista, varmasti on. Beauty Hurts, Baby. 

Viime kesänä painoin noin 52 kiloa. Nykyään enää en. 56 kiloa näytti vaaka hetki sitten. Hävettää. Tuntuu itsensä pettämiseltä että olen antanut ruokkia itseäni, antanut otteen lipsua. Että minä, joka olen sentään mestari pudottamaan painoa, olen alkanut syömään hampurilaisia! Hävettää. Olen siitä pahoillani oikeasti. Ja leipää upposi yhteen vaiheeseen ihan huolella, mums mums mums leipää. Hyi helvetti. 

Tarvitsen kaiken mahdollisen inspiraation että tää homma onnistuisi, et pääsisin viimein siihen 48 kiloon joka mun tavoite on. Paljon teetä ja paljon paljon kasviksia. Aina ei vaan voi mennä siitä mistä aita on matalin. 

Tsemppiä! 

But in the end what leaves you brokenIn the end it makes you better