Kaikki tietää että joskus on vaan helpompi antaa ihmisten mennä ja unohtaa. Yhtä en koskaan voinut. Yritin. Tein kaikkeni, ihan kaiken mahdollisen saadakseni asiat kuntoon meidän kahden väliltä muttei se koskaan ollu tarpeeksi. Toivoin todella että se tulee sattumaan. Silloin vihasin enenmmän kuin ketään koskaan. Oli mahdotonta käsittää että maailman tärkein ihminen, ystävä, katoaa. Leikkaa mut elämästään ja kohtelee mua paskimmin kuin toista voi vaan kohdella : kuin ilmaa.Elin silloin elämäni rankimman vuoden. Sairastuin masennukseen, suistuin täysin eikä välirikko auttanut asiaa. Aloin pelkäämään kohtaamisia. Lopetin koulun. Aloin syödä ja oksentaa ja laihtua. Olin vihainen siitä että olit jättänyt mut oman onneni nojaan vaikket sitä ehkä tiennytkään- mutta niin teit. Oli oikeudenkäynti, otin yliannostuksen, halusin kuolla. Sä tunsit mut parhaiten kaikista etkä siltikään koskaan nähnyt mun hätää. Leikit kuin mua ei olisi koskaan ollutkaan... Se sattuu ihan helvetisti usko huvikses.
Seuraavaksi. Viha. Uhakailit mua poliisilla, lähestymiskiellolla...kaikella mahdollisella. Miten sulla oli pokkaa sellaiseen? Mä olen kuitenkin ihminen joka selviytyi 13-vuoden perhehelvetistä, sisarusten sijoittamisesta lastenkotiin, anoreksiasta, masennuksesta, poliisien kuulusteluista ja kahdesta oikeudenkäynnistä. Yks lähestymiskielto ei enää tunnu kauheesti missään jos ymmärrät yskän. Hukassa ollaan kuitenkin.
.jpg)
Sä olet nyt poissa. Mutta kuulin että sulla ei oo menny niin hyvin... Oon onnellinen sun puolesta jos saat asiat kuntoon.. että sä saat elää ja olla onnellinen. On menny melkein 3-vuotta. Eikä oo kulunu yhtäkään viikkoa ettenkö olisi kaivannu ja toivonu mun sairaassa mielessä että joku kaunis päivä me voitais sopia asiat.Olla ehkä kavereita. Haluaisin auttaa mutten pysty, Tiedän ettet sä haluais sitä niin. And I don't want to bother You anymore,
I used to hope you'd come back
But not anymore
Viimeksi näin sut koululla.. palautin mun kokeen. Kävelit mun taakse. Et usko miten paljon mua pelotti.. suututti. Miten sä kehtaat kaiken jälkeen. Luulin et sulla olis ollu mulle asiaa.. Well maybe I was wrong. Sorry for that. Mutta mä tuun aina muistamaan sut. Hyvässä ja pahassa.
En edes oo varma mikä tällä väsyttävällä paskalla on tarkoitus saada aikaan.. Ehkä se että sä ymmärrät miks mun oli pakko saada susta ulos joku vastaus. Joku syy. Jotain edes. Koskan en oo ansainnut kaikkea tätä paskaa etkä ole säkään. Joten.. Toivon sulle kaikkea hyvää. Ehkä me joskus vielä törmätään, ehkä ei. Mutta sä olit tärkeä. Ehkä sä et vihaakaan mua niin paljon kuin sä luulit."You know what you meant to me
Emptied the room in your life that I paid for
When I lost my sanity
I made a mess, now I am here to clean"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti