tiistai 22. maaliskuuta 2016

"How could she hurt you like that?"


"Kyllä mä ajattelin että olisin sun kanssa koko loppuelämän, kunnes sä pilasit sen".

--Laiva on täynnä ihmisiä. Pysähdyn viidettäsadatta kertaa näpräämään ihastuneena jokatoista vaatekappaletta ja laukkua kuin henki olisi siitä kiini. T pysähtyy edessäni viidettäsadetta kertaa kasvoillaan " ei taas"-ilme. "Kato tätä hajuvettä! Kato tätä mekkoa eiks ois hieno" Yleensä T ei tykkää shoppailusta mutta tänään on vuosipäivä. Meidän rakkauspäivä ja silloin T yrittää olla näyttämättä kyllästymistä tax free-laukkuihin. "Oot söpö". T suutelee minua otsalle ja puolittain vetää minut mukaansa katselemaan laukkujen sijaan alkoholeja. T:llä on joku fetissi etenkin hienoista olutlaseista...

"We have to talk about this, please.."   Talk about what? How many ways are there for you to rip my heart out? "  "I am sorry...   "Sorry that it happened or you sorry that I found out?
"I'am sorry about all of it"


Olen lapsellisen innoissani pienestä mustasta paketista. Niinkuin yleensä, lahjaani ei ole paketoitu. Olen joko liian laiska tai vain unohdan- selitän T:lle samat litaniat. Kiire, eihän se haittaa, kiire. Pelkään että T ei pidä lahjasta. "Hyvää kaksivuotispäivää rakas!" Pienessä rasiassa on hopeanvärinen koru. Elämänpuu. Se symboloi elämää, kasvua, kuolemattomuutta. Toivoin sitä vain T:lle, Se ei edes ollut symboli ikuisesta rakkaudesta. Se symboloi T:n omaa jaksamista ja toivoa. Parantumista. Pelkään ettei hän ymmärrä miksi tyttöystävä antaa "naismaisen korun". Mutta T ymmärtää, tottakai hän ymmärtää. Saan lahjaksi korun. Kauniin hopeisen. T on myös huolissaan etten pitäisi korusta. Turhaan. Korun sisällä piti olla tarina tai runo mutta sitä ei löydy. "Myyjä sanoi laittaneensa sen sinne". "Rakastan sua,"--

En ole koskaan kokenut samanlaista rakkautta kuin tämä. Kuin meidän. Se ei ole täydellisen puhdas eikä seesteinen. Siitä ei kirjoiteta lauluja, ei kirjoja. Traagista oikeastaan enemmän kuin romanttista. Kauheaa, Sairasta. Olen tehnyt pahinta mitä toiselle voi tehdä. Silti uskon rakastavani T:tä enemmän kuin koskaan. Meidän rakkaus oli kaikkea yhtäaikaa. Sellaista mistä ei voi noinvain luopua. Ei lakata rakastamasta. Rakkaus joka oli niin suurta, niin vahvaa ettei se koskaan kuolisi. Vaikka se ajatus tuntuu hullun absurdilta, kaiken sen jälkeen mitä hän teki, mitä minä tein hänelle. Ne hetket kun maailma tuntuu olevan pysähdyksissä ja toivoo hetken vain jatkuvan ikuisesti. Kun kysyin T:tä rakastaako hän minua ikuisesti ja hän sanoi aina kyllä. Kyllä kaikelle mitä halusin, lohdutti kun meinasin hajota omaan suruuni ja epätoivoon. Piti nyyhkyttävä minua sylissään kunnes en enää jaksanut itkeä. Ei enää uhrautumista, ei enää itkua, Ei enää epätoivoa tai vihaisia yöpuheluita. Se osa meidän molempien elämästä on ohi.


                           Kirkkaimman valon luo kulkevi tie,
taivaiden lamput kun hohtaa
Ain aito rakkaus mun perille vie,
sydän puhtain kun kulkuain johtaa

Serafina-koru










keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

This is the last time..I won't hurt you anymore

Kun joutuu eroon ihmisestä jota rakastaa. Aina voi soittaa. Aina voi lähettää viestejä. Aina on skype ja kaikki. Teknologia tuo ihmsiä lähemmäksi. Teknologiasta ei vain ole apua kun etäisyys on henkistä. Kuluttavaa, tuskaista. Se tuntuu ilmassa kun jotain puuttuu. Kaipaan sitä ensimmäistä yötä jolloin nukuin ihan T:n rinnan päällä, iho ihoa vasten. Turvassa ja lämpimässä- rauhassa, Nykyään väliin sängyssä mahtuisi kokonaan toinen ihminen.

So I'll use my voice, I'll be so fucking rude
        Words they always win, but I know I'll lose

En osaa lohduttaa, en osaa olla oikein niinkuin ihmiset on. Tuntuu kuin olisin vain tiellä. En ymmärrä T:n juttuja, en ymmärrä häntä. Tuntuu ettei haluaminenkaan ole oikeanlaista..kuin halussa ei olisi enää rakkatta. Haluan rakkautta joka on niin pakahduttavaa ettei pysty edes öitä nukkumaan. En halua riidellä en halua neuvoa en halua olla olemassa vain kun toiselle sopii.

And I'd sing a song, that'd be just ours
           But I sang 'em all to another heart
And I wanna cry I wanna learn to love
           But all my tears have been used up

Missä mentiin taas tälle tielle. Huono olo ja fiilis vain pahenee. Ja kaikkii tietää mihin tälläinen aina päättyy. T on niin sisäänpäin kääntynyt omiin ongelmiinsa ettei tilaa jää millekkään muulle. En osaa auttaa vaikka haluan. Oma syöminen tuntuu karkaavan käsistä. En saa itsekään mistään kiinni- virittäydyn vallitsevaan tunnelmaan ja lopun tarina onkin valmis. 

This is the last time you tell me I've got it wrong

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Dear Diary...

Yö on kauniin hiljainen. Lumi leijailee hiljalleen tummaan maahan ja maisema on lähes kliseisen kaunis. Hän puhuu ja puhuu. Annan sen tapahtua sillä se on nyt tärkeää. Hän haluaa jutella kaikesta... hän on keskustelevaa tyyppiä. Kerrankin kuuntelen, hän ei huomaa että vastaukseni ovat lyhyitä ja poissaolevia mutten usko sillä olevan edes väliä. Tärkeintähän on että on joku joka kuuntelee. On niin pimeää. On niin kaunista. Haluaisin oikeastaan kertoa siitä hänelle muttei se sopisi teemaan. 

Yeah, If I had been enough for you
             Would I be better?
Would I be good?

Olen peloissani. Siitä että pitää lähteä. Että olen lähdössä- T ei juuri kysele siitä. Olen oikeastaan yllättynyt kaikesta tuesta jota saan liittyen pääsykokeisiin lukuun. Itse en pystyisi..en edes kaiken jälkeen voisi antaa samanlaista tukea. Käytännössä lähettää toinen pois pysyvästi. Haluaisin mutta tiedän olevani sitäkin itsekn pois viideksi vuodeksi se olisi romanttisen suhteen loppu. Vaikka rakastankin häntä. käämpi. En oikeastaan tiedä mitä hän ajattelee siitä kaikesta..jos pääsen kouluun. Jos hän pääsee kouluun. "And that's what love should be".

T ei haluaisi olla se ihminen joka hänestä on tullut. Tunnen sen ihon alla. Pieni osa uskoo edelleen että mitä minä tein.. ettei se ole korjattavissa. Epävarmuus. Rakastan häntä silti. Kaikesta mitä hän teki vuokseni. Myös kaikesta mitä hän teki itsensä takia. Kaikesta huudosta, itkusta, suudelmasta ja halauksesta. Tiedän että hän rakastaa minua. En koskaan lakannut enkä koskaan lakkaa. T on paljon sellaista mitä en ole. Luova ja älykäs ja erikoinen. Hän sopii taidepiireihin vaikka inhoankin sitä itse sillä tiedän että en kuulu joukkoon. En ole niin typerä että kuvittelisin voivani korjata kaiken- edes puolia. Jos hän pääsee yliopistoon haluan sanoa olevani onnellinen hänen puolestaan- ja tarkoittaa sitä. Olla oikeasti, vilpittömästi onnellinen. 

Niinkuin hänkin olisi. Vaikka joutuisimmekin elämään ilman toisiamme hetken aikaa. 

When I'm away
I will remember how you kissed me
       Under the lamppost
Back on 6th street
   Hearing you whisper through the phone;

        "Wait for me to come home."