For you. The last one.

You know I love you.. I feel I have loved you forever.
But you know, lately I haven't been feel very well.. I am tired.

I have spent almost my entire life with ghosts
It occured to me, that it was time for me to bury them..

But I can't do that here.

No matter how hard I try to fight it off, I'm left with this feeling that... I have to go. 

But I know I have to do this and If I don't, I m afraid I will self destruct and worse:

you'll be there to see it happen.

Know that I tried very hard to stay

Know that you are my one and only

I'll miss you with every beat of my heart

Our life together was the only home I ever really had

I love you

I always will

I'm so sorry

Goodbye

"How could she hurt you like that?"

"Kyllä mä ajattelin että olisin sun kanssa koko loppuelämän, kunnes sä pilasit sen".

--Laiva on täynnä ihmisiä. Pysähdyn viidettäsadatta kertaa näpräämään ihastuneena jokatoista vaatekappaletta ja laukkua kuin henki olisi siitä kiini. T pysähtyy edessäni viidettäsadetta kertaa kasvoillaan " ei taas"-ilme. "Kato tätä hajuvettä! Kato tätä mekkoa eiks ois hieno" Yleensä T ei tykkää shoppailusta mutta tänään on vuosipäivä. Meidän rakkauspäivä ja silloin T yrittää olla näyttämättä kyllästymistä tax free-laukkuihin. "Oot söpö". T suutelee minua otsalle ja puolittain vetää minut mukaansa katselemaan laukkujen sijaan alkoholeja. T:llä on joku fetissi etenkin hienoista olutlaseista...

"We have to talk about this, please.."   Talk about what? How many ways are there for you to rip my heart out? "  "I am sorry...   "Sorry that it happened or you sorry that I found out?
"I'am sorry about all of it"


Olen lapsellisen innoissani pienestä mustasta paketista. Niinkuin yleensä, lahjaani ei ole paketoitu. Olen joko liian laiska tai vain unohdan- selitän T:lle samat litaniat. Kiire, eihän se haittaa, kiire. Pelkään että T ei pidä lahjasta. "Hyvää kaksivuotispäivää rakas!" Pienessä rasiassa on hopeanvärinen koru. Elämänpuu. Se symboloi elämää, kasvua, kuolemattomuutta. Toivoin sitä vain T:lle, Se ei edes ollut symboli ikuisesta rakkaudesta. Se symboloi T:n omaa jaksamista ja toivoa. Parantumista. Pelkään ettei hän ymmärrä miksi tyttöystävä antaa "naismaisen korun". Mutta T ymmärtää, tottakai hän ymmärtää. Saan lahjaksi korun. Kauniin hopeisen. T on myös huolissaan etten pitäisi korusta. Turhaan. Korun sisällä piti olla tarina tai runo mutta sitä ei löydy. "Myyjä sanoi laittaneensa sen sinne". "Rakastan sua,"--

En ole koskaan kokenut samanlaista rakkautta kuin tämä. Kuin meidän. Se ei ole täydellisen puhdas eikä seesteinen. Siitä ei kirjoiteta lauluja, ei kirjoja. Traagista oikeastaan enemmän kuin romanttista. Kauheaa, Sairasta. Olen tehnyt pahinta mitä toiselle voi tehdä. Silti uskon rakastavani T:tä enemmän kuin koskaan. Meidän rakkaus oli kaikkea yhtäaikaa. Sellaista mistä ei voi noinvain luopua. Ei lakata rakastamasta. Rakkaus joka oli niin suurta, niin vahvaa ettei se koskaan kuolisi. Vaikka se ajatus tuntuu hullun absurdilta, kaiken sen jälkeen mitä hän teki, mitä minä tein hänelle. Ne hetket kun maailma tuntuu olevan pysähdyksissä ja toivoo hetken vain jatkuvan ikuisesti. Kun kysyin T:tä rakastaako hän minua ikuisesti ja hän sanoi aina kyllä. Kyllä kaikelle mitä halusin, lohdutti kun meinasin hajota omaan suruuni ja epätoivoon. Piti nyyhkyttävä minua sylissään kunnes en enää jaksanut itkeä. Ei enää uhrautumista, ei enää itkua, Ei enää epätoivoa tai vihaisia yöpuheluita. Se osa meidän molempien elämästä on ohi.

                           Kirkkaimman valon luo kulkevi tie,

taivaiden lamput kun hohtaa

Ain aito rakkaus mun perille vie,

sydän puhtain kun kulkuain johtaa

Serafina-koru

This is the last time..I won't hurt you anymore

Kun joutuu eroon ihmisestä jota rakastaa. Aina voi soittaa. Aina voi lähettää viestejä. Aina on skype ja kaikki. Teknologia tuo ihmsiä lähemmäksi. Teknologiasta ei vain ole apua kun etäisyys on henkistä. Kuluttavaa, tuskaista. Se tuntuu ilmassa kun jotain puuttuu. Kaipaan sitä ensimmäistä yötä jolloin nukuin ihan T:n rinnan päällä, iho ihoa vasten. Turvassa ja lämpimässä- rauhassa, Nykyään väliin sängyssä mahtuisi kokonaan toinen ihminen.

So I'll use my voice, I'll be so fucking rude
        Words they always win, but I know I'll lose

En osaa lohduttaa, en osaa olla oikein niinkuin ihmiset on. Tuntuu kuin olisin vain tiellä. En ymmärrä T:n juttuja, en ymmärrä häntä. Tuntuu ettei haluaminenkaan ole oikeanlaista..kuin halussa ei olisi enää rakkatta. Haluan rakkautta joka on niin pakahduttavaa ettei pysty edes öitä nukkumaan. En halua riidellä en halua neuvoa en halua olla olemassa vain kun toiselle sopii.

And I'd sing a song, that'd be just ours
           But I sang 'em all to another heart
And I wanna cry I wanna learn to love
           But all my tears have been used up

Missä mentiin taas tälle tielle. Huono olo ja fiilis vain pahenee. Ja kaikkii tietää mihin tälläinen aina päättyy. T on niin sisäänpäin kääntynyt omiin ongelmiinsa ettei tilaa jää millekkään muulle. En osaa auttaa vaikka haluan. Oma syöminen tuntuu karkaavan käsistä. En saa itsekään mistään kiinni- virittäydyn vallitsevaan tunnelmaan ja lopun tarina onkin valmis. 

This is the last time you tell me I've got it wrong

Dear Diary...

Yö on kauniin hiljainen. Lumi leijailee hiljalleen tummaan maahan ja maisema on lähes kliseisen kaunis. Hän puhuu ja puhuu. Annan sen tapahtua sillä se on nyt tärkeää. Hän haluaa jutella kaikesta... hän on keskustelevaa tyyppiä. Kerrankin kuuntelen, hän ei huomaa että vastaukseni ovat lyhyitä ja poissaolevia mutten usko sillä olevan edes väliä. Tärkeintähän on että on joku joka kuuntelee. On niin pimeää. On niin kaunista. Haluaisin oikeastaan kertoa siitä hänelle muttei se sopisi teemaan. 

Yeah, If I had been enough for you

             Would I be better?

Would I be good?

Olen peloissani. Siitä että pitää lähteä. Että olen lähdössä- T ei juuri kysele siitä. Olen oikeastaan yllättynyt kaikesta tuesta jota saan liittyen pääsykokeisiin lukuun. Itse en pystyisi..en edes kaiken jälkeen voisi antaa samanlaista tukea. Käytännössä lähettää toinen pois pysyvästi. Haluaisin mutta tiedän olevani sitäkin itsekn pois viideksi vuodeksi se olisi romanttisen suhteen loppu. Vaikka rakastankin häntä. käämpi. En oikeastaan tiedä mitä hän ajattelee siitä kaikesta..jos pääsen kouluun. Jos hän pääsee kouluun. "And that's what love should be".

T ei haluaisi olla se ihminen joka hänestä on tullut. Tunnen sen ihon alla. Pieni osa uskoo edelleen että mitä minä tein.. ettei se ole korjattavissa. Epävarmuus. Rakastan häntä silti. Kaikesta mitä hän teki vuokseni. Myös kaikesta mitä hän teki itsensä takia. Kaikesta huudosta, itkusta, suudelmasta ja halauksesta. Tiedän että hän rakastaa minua. En koskaan lakannut enkä koskaan lakkaa. T on paljon sellaista mitä en ole. Luova ja älykäs ja erikoinen. Hän sopii taidepiireihin vaikka inhoankin sitä itse sillä tiedän että en kuulu joukkoon. En ole niin typerä että kuvittelisin voivani korjata kaiken- edes puolia. Jos hän pääsee yliopistoon haluan sanoa olevani onnellinen hänen puolestaan- ja tarkoittaa sitä. Olla oikeasti, vilpittömästi onnellinen. 

Niinkuin hänkin olisi. Vaikka joutuisimmekin elämään ilman toisiamme hetken aikaa. 

When I'm away
I will remember how you kissed me
       Under the lamppost
Back on 6th street
   Hearing you whisper through the phone;

        "Wait for me to come home."

My mind is like a deadly disease

Tänään oli paha päivä. Jokainen päivä on paha. En pääse irti syömisestä ja tuntuu että se on äitynyt pahemmaksi kuin koskaan ennen. Herään ja ajattelen ruokaa. Olen hereillä, ajattelen ruokaa. Näen unta ruuasta. Syöminen ja syömättömyys. Elämä ja kuolema. Nälkä nälkä nälkä.

Tuntuu etten koskaan tule täyteen. Syömisestä tulee huono olo. Syyllinen olo, en vain välitä. Tijotan itseäni peilistä alasti ja katson ja näen sen tien minne olen astumassa. Tien jota olen kulkenut jo pitkän aikaa, siitäasti kun muutin pois kotoa omilleni. Kukaan ei ollut vahtimassa, ei kuulemassa mitä joskus tein kun syödyn ruuan määrä painoi liikaa vatsalaukussa. En siis ihmette että halusin piehtaroida siinä...nauttia kaikesta siitä ruuasta ja antaa mennä ja syödä. T ei enää edes näy minua. Tuntuu kuin olisin näkymätön.,, en ihmettele että netti tarjoaa minua kiinnostavampia kohteita.

Ei ollut varaa bulimiaan. T ruokkii minua ja se vain pahentaa asioita. Pitäisi kieltää...tuoda vain salaatteja vaikka mieleni himoitsee suklaata ja leipää.. uunituoretta jolle voi sulaa niin ihanasti että vesi tulee kielelle pelkästä ajatuksesta. Miten voinkaan olla näin sekaisin? Miten annan itseni lipsua tähän? Tiedän että paino nousee, mitäpä muutamasta lisäkilosta? Kuka niitä edes huomaa? tottakai huomaa senkin likainen lihava lutka.  Pitää lopettaa, lopettaa hetipaikalla ja se ajatus itkettää-

Tänään olisin päässyt hesburgeriin- siellä juustohampurilaisen majoneesi on jotain aivan taivaallista. Olin himoinnut hampurilasia jo monta päivää.. Niin lähellä, mutta kun selvisi ettei ehdittäisikään syömään niitä tuntui kuin en olisi koskaan ollut niin pettynyt. Se on samaanaikaan sairasta ja naurettavaa ja ihan helvetin pelottavaa. Miksen hallitse tätä, ennen osasin niin hyvin.



Tänään olisi ollut psykiatrisen sairaanhoitajan aika. En voinut mennä. En olisi kyennyt puhumaan oikeista asioista jotka vaivaa..ja jos tiedän aikovani valehdella kuitenkin mitä mieltä oli mennä tämän psykiatrian ammattilaisen aikaakaan tuhlaamaan. Menköön sinne joku muu, joku jolla olisi ees edellytyksiä parantua.

Yritin niin kovasti. En jaksa olla hereillä, en jaksa käydä töissä. En syödä mutten olla syömättäkään. Ei ole mitään kontrollia. En hallitse itseäni enkä syömistä. Omia halujani. En saa luettua tarpeeksi pääsykokeisiin ja ainoa mitä tässä tilanteessa voi tehdä on syödä syödä syödä enkä minä jaksa sitä,

What seemed like a good idea...

Muistan vieläkin kun sinäiltana makasin sylissäsi saunan jälkeen. Oli jo ilta, melkein yö. Taivas oli kirkas ja silloin  näin tähdenlennon.. nopea, mutta siltikin todellinen. Toivoin että olisin onnellinen joskus. En muuta, Koska siihen aikaan olin jatkuvasti surullinen...vaikka elämä oli muuttanut suuntaansa ei sen vanhan elämän jäljet olleet vielä parantuneet mielestä. Siihen aikaan suorastaan elin ja hengitin vain ollakseni vireressäsi...tarvitsin käsiä ympärilleni, pitämään minut turvassa öisin, antamaan minulle minun ääriviivani jotta tiesin mistä minä alan ja mihin lopun. Tiedän nyt ettei sellainen elämä voisi jatkua loputtomiin.

""Mitä meille tapahtui? Olimme kauan niin rakastuneita että näimme jopa samoja unia. Emmekö me kuitenkaan kestäneet rakastumisen muuttumista rakkaudeksi? Jotkut eivät toivu siitä koskaan. Joittenkin rakastuminen muuttuu tyhjyydeksi""

Tavattuamme hulluus alkoi.. koska olen niin itsekeskeinen ja laskelmoiva.. suunnittelin asiani niin että voisit kiinnostua minusta. Harmaa, synkkä kipeä elämäni ei tuntunut enää niin pahalta. Hänen seurassaan oli vain valoa ja lämmintä ja hauskaa. Paljon naurua. En aiemmin ollut tuntenut ketään kohtaa samallalailla. Olin tehnyt aimmin vääriä valintoja..voisi sanoa etten koskaan valitse sitä oikeaa. Hän oli juuri oikea. Paras. Hän sai minut nauramaan pelkällä olemuksellaan.. tuntuu kuin en olisi nauranut niin vuosiin.. siitä on liian pitkä aika. Kaikki oli niin puhdasta ja viatonta. Ja samaan aikaan aivan päinvastaista. 

Haluaisin löytää takaisin sinne meidän maailmaan. Kaikki oli hyvin. Kun millään muulla ei ole väliä.. Silloinkun elin siinähetkessä onnellisena miettimättä tosiasiaa etten tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Etten tiedä milloin on viimeinen päivä.

En ole niin tyhmä etten tietäisi..kuin en tajuaisi ettei se voisi olla enää samanlaista. Meidän elämä-. Silti haluan taistella koska kaiken jälkeen olen velkaa edes senverran. Yrittämisen. Jaksamisen. Vaikka tein kaikkeni työntääkseni sut pois... Ja vaikka oon varma,,,jos T saisi valita se poistaisi kaiken. Jokaisen halaksen, jokaisen valheen, jokaisen suudelman. Kaiken rakkauden mitä ikinä onkaan ollut...mitä onkaan vielä jäljellä. Mä en silti haluais unohtaa. 

I'm thinkin' that all that still matters is love ever after
After the life we've been through
'Cause I know there's no life after you

In that moment I loved him

Do you ever think about us...what our future will be like? Our memories?

Him: What kind of life we can have together?

I saw...a perfect life. We were married.. with children.

                                                      If it meant that I got to be with her...grow old with her..
                                                                    Then, yes.

And it was everything that we wanted

                                                            If it were my choice, I'd wanna be with you forever.
                                                  I was supposed to have a lifetime those choices and now...it's all gone.

I'll be with you...forever
If it meant that we'd have children
                                                                              It just ended.

It was life that we never could have had...but it still felt.. amazing..it was paradise

                                                             But..you know... life that we had..I mean...that was amazing too
                                                               Sure it wasn't a spell or prophecy but...

We fell in love on our own... we had ups and downs..
we fought
                                                                We grew and we grew apart but that is real
   
We changed, both of us. 
I mean.. that's life right?


                       If I followed my own advice I have walked away from her long time ago... I just can't. 

After that what happened, I kind of felt I didn't know haw to live anymore. But then being with you...somehow I figured it out.. there was something about being with you that just felt safe.

                                                             I never stopped loving her, She's still love of my life

...and that's what love should be..You should love the person, that makes you glad that you're alive.

                                                                               ....And I'll always be here for her

                                                        I'll always love you.

                                                                       I will always love you too.

                                                                            No matter what happens.