Ei ikinä sun

                                              Taas aamu liian varhain sua varjoista kurkkii

Musiikki katkeaa ja joku imuroi jo nurkkii

Valot päätäs viiltää sun huulet kiiltää hopeaa

Sä pyydät viinilasin ja ne sanoo ettet saa

Ja niin sä astut jäätävään sateeseen

Eikä ketään kiinnosta mitä sä teet

Ne sanoo elämä voittaa vie hymyyn se suun

Tänäänkin jonkun haave toteutuu

Muttei ikinä sun, ei, ei ikinä sun

Sä muistat vaaleat kesäyöt, ne oli pitkä, ihana leikki

Sul oli silmissä unelmii ja uhmaa ja paljon meikkii

Ja teitä oli niin monta levotonta kaunista ystävää

Sä luulit ikuisesti ne sun viereesi jää

Ja niin sä astut jäätävään sateeseen

Eikä ketään kiinnosta mitä sä teet

Ne sanoo elämä voittaa vie hymyyn se suun

Tänäänkin jonkun haave toteutuu

So happy I could die..

So happy I could die

Be your best friend

Yeah I'll love you forever

Up in the clouds

We'll be higher than ever

Tänään kävin pitkästä aikaa lenkillä. Huomasin etten ole enää niin hyvässä juoksukunnossa painon tippumisen, tupakoinnin ja tauon takia, mutta puolen tunnin päästä alkoi sujumaan. Juokseminen tuntui ihanalta. Tajusin että tätä olin tarvinnut. En halua olla vain kasa luita ja läskiä siinä päällä...liikuntaa tekee todella hyvää. Myönnän tosin että koko juoksuajatus lähti lihapiirakasta. Katumus on suuri, mutta liikkuminen helpotti.  Muutenkin mennyt syömiset aika perseelleen. Mutta en jaksa nyt kelata sitä.

Kaikki kuvat lainattu

Kirjoitan vähän lisää mun menneisyydestä. Siinä sivuutan muitakin perheenjäseniäni, mutten mainitse heitä nimeltä. Kaikki alkoi noin 12-vuotta sitten. Isäpuoleni ei ollut erityisen kiva. Väkivalta oli lähes jokapäiväistä. Isoveljeni vammautui 2000-vuonna. Hän oli vain kahdeksanvuotias.

Hyväksikäyttö alkoi ollessani 14-vuotias. Muistan sen hyvin tarkasti alkoholista huolimatta. Kipua, kärsimystä ja häpeää, tappouhkauksia. Olen ruma, lihava, olenhuonoihminen. Olenpaska, olen koukkunokka killisilmä. Runkkari, homo, kusipää, huora.

Opimme kaikki sopeutumaan, oli pakko vaieta. Väkivalta oli niin pahaa ja pelko kertomisen sauraamuksista hirvittävä taakka. Lopulta, vuosi sitten kesällä tein rikosilmoituksen. Nyt se kusipää istuu 10 seuraavaa vuottansa vankilassa. Ehdoitta. Jos joku luki Ilta-lehdessä olleen lehtijutun joka koski tätä asiaa niin kyllä, olen se perheen tytär.

Ehkä jonain päivänä me kaikki voimme elää rauhassa ilman pelkoa. Ei tarvitsisi säpsähtää rappukäytävän kolahduksia eikä avainten rapinaa lukossa. Rauha.

Muistakaa että olemme kaikki vahvempia kuin uskommekaan. Jos koette perheväkivaltaa tai hyväksikäyttöa, tehkää rikosilmoitus. Pyydän teitä. Että saataisiin isäpuoleni kaltaiset ihmiset lukkojen taakse...

Koittakaa jaksaa.<3

Jälki

Heips... Katsoin yhtä videota netistä missä ex-anorektikko kertoi elämästään sairauden kanssa. Päätin yrittää siis- ja rupesin syömään. Söin kolme leipää. JA paistoin vielä kananmunan päälle. Mua hävettää niin. En voi uskoa että mä söin niin paljon. Kananmunassa, paistetussa sellaisessa on paljon kaloreita. Rasvaa. Hyihyi. Ei tossa ollu ku joku kolmisensataa kaloria. Tiedän et kaikki menee hyvin jos pidän asiani kunnossa yöhön asti. Tarkoittaa siis etten syö ku korkeintaan kasviksia. En mä pystykkään auttaa itseäni.

Ehkä mä nyt lähden rullaluistelemaan... En ainakaan istuis sisällä. Se ei kuulemma oo mulle hyväks. 

Memories

Olen syönyt koko päivänä kaksi palaa leipää ja kehtasin vielä pohtia olisikohan se ollut liikaa. Tarvitsisin tupakkaa. Ei ole. Pitänee selvitä ilman. Nyt kuuntelen vanhaa musiikkia. Vanhalla tarkoitan kaikkea sellaista mitä on tullut kuunneltua pikkulapsena. Tulee parempi olo.

Päätin pyhittää tämän tekstin vanhojen muisteluun. Erääseen ihmiseen joka piti mua pinnalla...vaikka painoikin päätäni veden alle vähän väliä. Se oli hullua aikaa. On-off suhde joka oli tappaa meidät molemmat. Toivoisin vain että hän tietäisi miltä kaikelta pelastui.

Olen ollut rakastunut kahdesti elämän aikana. Kahdesti rakastunut, lukemattomia kertoja ihastunut. Muutamaan kerran todella...noh, sokaisevasti. T on toinen ja viimeisin rakkauteni. J on se ihminen jota rakastin myös. Hyvin pitkään. Se oli tuskallista aikaa. Pimeää aikaa. Tämä kaikki muistui mieleeni koska löysin tänään yhden vanhoista "päiväkirjoistani". Ei ollut mukavaa tekstiä- sivut ovat täynnä vihaa, katkeruutta ja surua. Miten yksi ihminen voikaan aiheuttaa niin paljon hyvää ja pahaa samaan aikaan. -.-

You are so self satisfied

Always ready for a ride

Double crossing, lousy cheat, love you anyway

You have warm and tender devils soul, you are so low

Pitäisiköhän mun kokea olevani jotenkin tärkeä? Mies toisensa jälkeen jaksaa katsella touhujani, jaksaa loputtomasti ymmärtää, rakastaa ja antaa aina uudelleen ja uudelleen uuden mahdollisuuden. Vaikka kuinka pahasti olisin loukannut. Vaikka olisin pettänyt, haukkunut ja lähtenyt ovet paukkuen lätkimään. En ymmärrä teitä.  

Et säästy sinäkään

Kun haavat revitään

Veden alla valo on vihreää

Sun uneen painan pään

Olen sun pahanilmanlintu

Täynnä jäätä särkyvää

Tänään tähän jään

Niin en pääse eksymään

Onko ketään kotona?

Katson itseäni peilistä enkä näe mitään siellä. Minua ei ole enää olemassa. Silmissä on katse jossa ei ole tunteita. Asentoni on välinpitämätön. Ilmeeni on tasainen. Minua ei voi lukea. Uusi minä. Sillä uudella minällä on kontrolli. Se on vienyt kehoni ja pääni. Anoreksia. Hänellä pitäisi olla nimi. Todella epäkohteliasta viedä ajatukseni eikä edes kerro nimeään. Ainoa asia mitä enää tiedän on että olen tehnyt tämän itse itselleni. Ironia.

Miksei mikään tunnu miltään? Kaipaisin että joku veisi minut pois, pois pääni sisältä paikkaan jossa ei tarvitsisi jatkuvasti ajtella. Ruokaa. Ruoka on pahasta. En tunne nälkää enää ollenkaan. En tunne mitään.

Tämä teksti on vastaukseni Iidamarialle. Olen pahoillani ettei ystäväsi voi paremmin. En toivoisi tätä kenellekkään. Tämä sairaus syö minua. Meitä. Yrittäisin valita toisen tien. Vosin päättää vain päästää irti kivusta. En vain löydä enää tietäni kotiin. Olen menetetty ja hukassa. Odottaen että joku pelastaisi minut itseltäni.

I feel like I am all alone

All by myself I need to get around this

My words are cold, I don't want them to hurt you

If I show you, I don't think you'd understand

Cause no one understands

kaikki kuvat lainattu

This woman cannot be saved

Tänään on loistava olo vaikka oonkin syönyt vähän enemmän kuin ehkä kuuluis. Mutta sekin vaan siks että haluun suojata tätä paljastumasta. Isoäitini on varmasti maailman herkin tekemään diagnooseja...joten parempi kaikille etten paljastuis. Ei musta ainakaan vielä laihtumista huomaa päällepäin. T ehkä huomaa. Toivon että se huomaa. .

Olen kaunis. Olen laiha. Olen suorastaan täydellinen. 

Olen ylpeä itsestäni.

Tää laihduttaminen ja painonpudotus menee päiväpäivältä vaikeemmaksi. Pitäis syödä vähemmän ja vähemmän enkä tiedä onks musta alle 50 kiloon. Mut ainakin aion yrittää. Rauhassa hyvä tulee. Viikossa kilo tai puol kiloo edes... Voisin päivitellä huomenna tänne esimerkkiä mun ruokatottomuksista. En vaan halua kannustaa varsinaisesti ketään...Eli jos näistä on kenellekkään hyötyä niin hyvä, mutta vedän itseni vastuusta jos joku muu sekoilee terveytensä kustannuksella...

You, You look so precious,

A diamond in rough,

And you tried to escape,

But we're holding on,

But i can't sleep until this is done,

They're in my head

They're in my soul

kaikki kuvat lainattu

53 kg

Tänään saan laittaa vihdoin ja viimein rastin seinälle. Jälleen yksi etappi saavutettu. Tyytyväinen. Kevyt olo. 53 kiloa. Mutta ei tarpeeksi. Miksei se koskaan voi olla tarpeeksi?

"Jälleen suloinen sabotage...mä putosin sun ansaas"

Mutta mä nautin siitä. Rakastan sitä repivää tunnetta. Rakastan joka solullani ja tahdon sitä lisää. Vaikka tuhoaisin sillä kaiken. Se on sen arvoista.

Mikään ei tunnu paremmalta kuin puhdas riippuvuus. 

Myrkky

Pyydän et viettäisit yösi mun vierellä

Tahtoisin maistaa taas veren sun kieleltä

Kun niin helposti juovuttaa

Sä tiedät hyvin kuinka pitää mut hengissä

Sun sanat valheina taas mun edessä

Mut niin kauniisti kerrot sen

Vaikka aina sattuu

Valveilla liian monta tuntia

Vie nyt sua kauemmaksi

Käärmeen puremat mun kaulalla

Find More lyrics at www.sweetslyrics.com

Tapat minut myrkylläsi

Jos en lisää saa

Myrkkyäsi maistaa

Leijun kuin varjo sinun askelten perässä

Enkä tiedä miten pysyä hengissä

Jos en sinua kiinni saa

Pyydän et antaisit palan sun silmistä

Päästäisiin pakoon tästä hetkestä

Kun niin hyvin tiedät sen

Miltä tuntuu...

Die..

You win or you die

Taas on painoa tippunut toivottuun tapaan. Vähän mutta tippunut mitä tippunut. "Miks sun on pakko olla tollainen?" T kysyy jälleen. Ja edelleen vastaukseni on sama; "Mä yritän syödä kunnolla." Paskat mä yritän. Mä yritän laihtua jos jotakin. Ja se täytyy salata koska kukaan ei ymmärrä mua. Kukaan ei näe samaa ku minä. Mulla on tavoitteeni. Jos ei voita niin kuolee. Jos voittaa voi kuolla siinäkin tapauksessa. Ironista.

Miksi ihmiset haluaa laihduttaa? Miksi kaltaiseni ihmiset tekevät näin itselleen ja keholleen. En usko sitä paskaa mainoksista. Kyllähän ikäiseni naiset ymmärtävät jo että vartalo määräytyy geeniperimän mukaan. Kaikki evät ole voittaneet geeniarvonnassa. Miksi Pitäisi voittaa? Itse koen että musta tulee jotenkin eheämpi. Parempi. Ennen kaikkea parempi ihminen. 

Ajattelen nykyään aika paljon mun pettämistä. Minähän siis petin poikaystävääni. Ihan puhtaasti ja kiletämättä. Muistan sen hetken, tilanteen, mutta ennen kaikkea hetket sen jälkeen. Vajosin alas lattialle itkemään sieluani pihalle. Pahasta olosta. Syyllisestä olosta. Siitä että olin antanut jonkun koskea kohoani. Taas. "Miten annoin tämän tapahtua meille?" Sitä kysyn itseltäni edelleen joka päivä. Ei päivääkään etten asiaa ajattelsisi ja miettisi miksi. Miksi pitää ensin tehdä ja ajatella vasta sitten? Mikä selitys se edes on?  Ehkä halusin todistaa jollekkin jotakin. Ehkä halusin kokea vapautta. Ehkä eniten halusin repiä itseni kappaleiksi. Toimi helvetin hienosti. Mutta T on palasina myös. Luultavasti pahemmin kuin minä. En tahtoisi muistaa koko asiaa. Mutta se on silti olemassa. 

I cannot hold you

My tears are made of stone

I feel a tap on my shoulder

But tonight I dance alone

Well is it dark enough
Can you see me?
Do you want me?
Can you reach me?
Oh, I'm leaving
You better shut your mouth
And hold your breath.
And kiss me now
And catch your death
Oh, I mean this.

kaikki kuvat lainattu

Losing grip

En saanut sitten nukuttua koko yönä. Mikäpä siinä. Kaloreita palaa aina ihan hitosti ku valvon. Yleensä niin käy vaan niinä öinä ku on vedetty perseet ja etsitään tietä kotiin koko yö. Mä oon tänään taas hukannu itseni.

Escitalopramin annostusta muutettiin 10 milligarammasta 20mg. Sen kuvotuksen voitte vaan kuvitella. Kädet tärisi koko päivän. Mut eiköhän tää tästä rauhotu.

T:n poissaolo aiheuttaa edelleen tuskaa. Tänään tuli puheeks se mun pettäminen. Miksi, mitä milloin. Taas. En jaksais käydä sitä läpi enää. Se oli virhe, kadun sitä aina ja jokaikinen päivä. T sanoi että mun pitäis olla se joka vakuuttaa rakkauttaan, eikä toisinpäin. T ei halua joutua jatkuvasti lohduttaa mua. Eipä tietenkään. Mä vaan jotenkin aina käännän kaikki jutut ympäri. Jotenkin niin, että mikään ei mun syytä olekkaan. Mut tää on todellisuutta...Kaikki se tapahtui oikeasti eikä jossain unessa.  Kaikki on mun syytä. Anteeksi. Mä olen niin pahoillani. Se tekee musta likaisen. Miksi mä annoin sen koskea itseeni?. Oon pilalla. Pilattu. Hyödytön. Rikkinäinen lelu.

Syömiset on menny ihan kohtuullisesti. Laihtunu oon, mutta niin vähän ettei sitää voi laskea. Olin toissapäivänä risteilyllä ja siellä tuli sitten syötyä, vaikka tarkka olin siinäkin. Ettei ihan tyhjiä kaloreita puputa menemään. Mä yritän.  

kuva lainattu

Olisin kuulemma kauniimpi jos saisin lisää painoo. Mahaa ja persettä. Mä lupasin yrittää. Minä lupasin lihottaa itseäni! Ihan hullua. Juu ei. Ehei.
Ehkä tää viel laskis. Ees kaks kiloa. Sit oon tyytyväinen. Ainaski vähäks aikaa. Mut pitää salaa asiat paremmin. Äiti on alkanu marista. Se tekee viisaasti jos antaa olla eikä puutu mun asioihin.

kuva lainattu

kuva lainattu

Suojelusenkeli

Mä katsoin yhtä kuvaa

Monta lapsuuteni iltaa

Siinä kaksi pientä lasta

Kulki vaarallista siltaa

Heitä uhkas metsän pimeys

Ja synkkä virta pyörteinen

Mutta ei hätää, 

Heitä suojas enkeli valkosiipinen

Kun tänään katson sinuun

Ja sua uneen tuuditan

Mä muistan päivän leikit

Kuinka sua rakastan

Sä olet tosi pieni

Ja mä melkein toivoisin

Että rinnallesi saisin

Samanlaisen enkelin

Kohta ryntäät maailman ruuhkaan

Näet varjoja ja aurinkoa

Tee mitä teet mut älä sielullesi vahinkoa

Sillä haavat nuo ei paranen

Vaikka isi kuinka puhaltais

Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais

Tuota lapsuuteni kuvaa

Vielä hetken muistelen

On harmaantuneet värit enkelin

Repaleiset siivet sen

Oi jos voisin paikata edes laudat lahoimmat

Tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat

kuva lainattu

Vitun huora..

Olen likainen. Niin likainen. Oon antanut liian monen käden koskea itseeni. Olen nauttinut siitä, minkä se musta tekee? Mitä se tekee mulle?  Huoran. Olin liian nuori ensimmäisellä kerralla. Vaikka kuinka ensimmäisellä kerralla mua revittiin hiuksista olohuoneen lattialle. Kyyneleistä huolimatta. Viinasta huolimatta muhun sattuu. Muhun sattuu muistaa sitä. Seuraavalla kerralla makasin pimeässä luullen jo päässeeni turvaan, tuntien vain kädet reisilläni. Enkä uskaltanut edes hengittää.

Ääniä ovien takan, oksentamista. Kiroilua.

Koskaan en sanonut sanaakaan.

Huoralla tulee aina olemaan huoran luonto. Uskaltaisinpa tappaa itseni tähän. Mutta ei se ole vaihtoehto koska mun täytyy kärsiä. 

Lasinpalanen uppoaa omituisen pehmeästi reiteen ja minä vuodan verta tänä iltana. 

kuva lainattu