Tuskastus..

T lähti sitten tänään. Siellä itkin sitten lentokentällä. Muutenkin menny huonosti. Oon itkeskelly ja ollu "vähän"sekaisin. Stressaa, ahdistaa. Mikään ei mee niinkuin olisin halunnu. On liian kuuma ulkona ja sisällä. En saa hetkeäkään rauhaa omasta päästäni.

Viimeisen viikon oon syönyt vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Siitä seurasi painonnousu, jota nyt sitten ahdistelen. Tuntuu etten pysty tähän. Ei musta koskaan tule sellaista kaunista ja laihaa. Mulla on tää kirottu päärynävartalo ja lyhyt selkä. Ku vyötärö loppuu niin lantio alkaa. Ja maha sit täyttää sen pienen välitilan siinä. Oon niin hukassa. Tekee mieli viiltää pitkästä aikaa oikeen kunnolla. Jos se vaikka auttais tähän sisäiseen kipuun.  

Voiko ikävään kuolla?

kuva lainatti

Sairas maailma

Juttelin eilen T;n kanssa ja se ei ollu kovin miellyttävä keskustelu. Mun pitäis ilmeisesti käydä lääkärissä ennenkuin se lähtee Ranskaan. Koska mä olen sairas...Juuh. Se ei vaan oo niin yksinkertaista ku vois luulla. Tuntuu välillä et mä olisin kuin eri ihminen. Kun T sanoi että "Toi sun painonpudotus on sulle tärkeintä elämässä, mikään ei mene sen ohi." Itkettää koska tajuan sen olevan totta. Ja se ei tunnu hyvältä. Mutta mitä mä voisin tehdä?! Aivot sanoo eiei ja ruumis sanoo että kyllä. Mitähän tässä tilanteessa pitäisi tehdä..

Mä en oo rakastanu koskaan sua vitun huora

Sun puolest vois kuolla puol maailmaa etkä huomais

Ja tavallaan mä vihaan sua

Mutten muista siin eroo

Et en oo koskaa tehny elettäkää päästäkseni eroon susta

Päinvastoin tunnen et oon nero jos saan sua enemmä

Mut on turha laskee erotusta

Hyvistä ja huonoista puolista

Sä oot huora nii likanen 

On olemassa eräs ihminen joka aina kun tavataan muistaa muistuttaa siitä miten paska ihminen mä olen. Miten mä oon tehny niin paljon pahaa, että jos joku muu kuin T olis mun poikaystävä, olis se tyyppi tehny itserin jo kolmen kuukauden jälkeen. En jaksais kuunnella sitä. Mä tiedän et oon huono ihminen. Mä oon huora, valehtelija ja vaikka mitä. En halua kuulla sitä enää kertaakaan. Jos vielä kerran se kehtaa sanoa musta mitään negatiivista....niin. Niimpä. Mitä mä muka asialle voin. Ne sanathan on totta.

kuva lainattu

Miksei ihmiset voi antaa mun vaan olla? Kyllä selviän yksinkin. En kaipaa ketään puuskuttamaan mun niskaan että syö syö tyttö hyvä! En enää jaksa kuunnella kun muut päättää mun puolesta. Ei mulle voi kertoa millainen ihminen mun pitäisi olla.Joko otatte mut sellaisena kuin olen, vikoineni päivineni, tai ette ota ollenkaan. En enää aio kuunnella. 

Päivänsäde ja Menninkäinen

Niin alkoi se kaunis varietee,

johon sain mä aitiopaikan
sen ensinäytökseen.
Niin alkoi se kaunis varietee,
jota ei kai enää esitetä
koskaan uudelleen..

Hiljaisuus on kaunista. Rakastan näitä yön hetkiä jolloin maailmassa ei ole ketään muuta kuin minä ja T. Kääriydymme peittoihin, lämpimään ja koen olevani turvassa. Täällä on koti. Tänne minä kuulun ja näin on hyvä. Minä kelpaan jollekkin. 

Jos voisin, juoksisin tästä paikasta ulos. Ulos tähtien alle, T;n takapihalle. Vetäisin raikasta yöilmaa sisälleni ja nauraisin. Olen yhä elossa.  Olen selvinnyt näinkin pitkälle ja laihtunut 12 kiloa. Mieleeni palaa kuva itsestäni 4-vuotiaana: Olemme mökillä ja juoksen edestakaisin isoveljeni kanssa-laiturille ja taas takaisin mökin portaille. Uudelleen ja uudelleen. Sadettaja kastelee vaatteitamme mutta se ei haittaa meitä. Hiukseni ovat kullanruskeat ja silmissäni tuikkii sammalenvihreä pilke. Olen onnellinen.

Nykyhetkessä ei ole aurinkoa. Nykyhetkessä ei ole mökinrantaa eikä onkivapoja, jotka olemme itse veistänet puukepeistä. On vain pimeää. Lohdutonta, piinavaa pimeää. Näinä hetkinä tuntuu kuin aamu ei koskaan tulisikaan. Tuntuu kuin onnea ei olisi olemassa. Olen heikko ja raukka. Säälittävä. Mutta en voi nukahtaa nyt. 

Toivoisin voivani kertoa jollekkin mitä pääni sisällä liikkuu. Varjoja on vain kovin vaikeaa saada paperille. Tai edes ajatuksiksi. Sen verran saan niistä selvää, etten minä tätä itsekkyyttäni tee: Näin vain on. En koskaan hanki perhettä tai omakotitaloa. En koe synnyttämisen tuskaa enkä äitiyden onnea. En hääpäivää, en mitään. Koska minä kuolen. En aio selvitä tästä. Olen T;n kanssa loppuuni asti. Koska hän on elämäni suurin rakkaus, ja tulee aina olemaan. T pelasti minut. Oikeasti. Muussa tapauksessa olisin kuollut jo aikoja sitten. Huomattavasti kivuliaammin. 

En osaa sanoa kuinka paljon minulla on aikaa jäljellä. Luultavasi vuosi. Ehkä vähemmän. Toivon että ehdin minun ja T;n suunnittelemalle Kreikan matkalle. Sanotaan että siellä on maailman kauneimmat auringonlaskut. Se on koettava ennenkuin lähden. 

T nukkuu niin levollisesti. Voisinpa olla se, joka saa katsella sitä ainiaan.

Olen rakastanut kaiken aikaa

Olen rakastanut taivaan sineä kai

Aamun usvaista outoa taikaa

Olen rakastanut sinun nauruasi

Olen rakastanut kyyneleitäsi

Minä elän ja kuolen sun edessäsi

Olen rakastanut aina meitä

Olen rakastanut illan hämärää

Kun on lumesta valkeat pellot

Olen rakastanut tätä elämää

Soikoon sille ne kauneimmat kellot

...

En mä oikeasti halua parantua. Mieluummin vaikka kuolen. Menenkin samantie  vetää ranteet AUKI EI VOIS VÄHÄMPÄÄ KIINNOSTAA. KAikki on mua vastaan.

Antakaa mun olla.

...Mut mä pelkää en...

Mitä tapahtuu? Se on ensimmäinen kysymys tänä aamuna. Olen valvonut 24 tuntia. Olin baarissa, join tanssin ja vietin aikaa ystävieni kanssa. Minulla oli jopa hauskaa. Ainakin siihen asti kunnes tajusin jotain.

Tajusin etten voi enää seurustella T:n kanssa. En vain voi. Eilen iltapäivällä suutuin T;lle niin pahasti että rikoin huoneeni peilin. Lisäksi löin. En ole koskaan lyönyt. En ole sellainen. Miksi nyt. Miksimiksimiksi. Uskettelen kaiken johtuvan syömättömyydestä ja ahdistuksesta, joka sitten purkautuu tuolla tavalla. En ymmärrä. Miks mä tein niin?

Toivon ettei mulla olisi sydäntä. Että olisin kuin Vampire Diarisen vampyyrit-Tunteet voisi vain kääntää pois päältä. Miten kauniin yksinkertaista. Lisäksi toivon että voisin jotenkin parantaa parisuhteeni, mutten tiedä miten. Murrun jos eroamme. Hajoan...Sitten ei olisi enää ketään...

                                                             Tänään ei lasketa kyyneleitä

Ei haudata keskeneräistä

Sytytä kirkkain rovio

Niin en pääse eksymään

Vaadi, että jään

Vaadi mua jäämään

Help me!

kuva lainattu

Ei ihan niin yksinkertainen päivä

Voi vittu. Mä olen syönyt. Paino oli noussut kilon. Miten mä niin narahdin syömään. Mun päätä särkee jos en syö enkä tiedä mitä tekisin asialle. Kun tuntuu siltä että joku poraa ohimoihin reikää. Ei tästä tule mitään. Mä olen paska, paskapaska ja surkea tässä koko touhussa. Miten mä en osaa ees laihduttaa? Eihän syömättömyys niin vaikeaa ole.

Mä en oo koskaan ollu loistava missään. Olen soittanut viulua kymmenen vuotta, olen harrastanut vaikka mitä lajeja, mutta en koskaan ollut paras. Koulussa olin aina keskinkertainen. Olen surkea tyttöystävä. Oon surkea isosisko ja kamala pikkusisko. Olis ihan hyvä että kuolisin. 

Kuva lainattu

T ei tykkää siitä tavasta miten pakoilen ruokaa. Mähän teen vaan sillekkin palveluksen. Laihdun. Oon seksikkäämpi. Jos olisin niin jotenkin parempi. T lähtee 13 päivän päästä Ranskaan. Se on poissa kaks kuukautta ja mä teen sillä aikaa kunnon painonpudotusohjelman. Mä pystyn siihen. Tällä kertaa ei takapakkeja. Tällä kertaa mä onnistun ja pääsen siihen kuntoon mistä oon jo vuosia haaveillut. 

Kuva lainattu

Kuva lainattu

Kuva lainattu

Pyörryttää ja väsyttää

Tänään se sitten tapahtui. 54kg on ylitetty. Ihanaa. Se tunne aamulla kun nousin vaa'alle ja näin tuloksen. Painoni laski heti kun keskityin pari päivää siihen mitä söin... En yleensä syö jugurtteja, mutta nyt aterian sijaan olen syänyt sellaisen. Juujuu. Hyvin toimii.

Päätä särkee ja huimaa. Pariin kertaan on meinannut jalat pettää alta mutta selvisin siitäkin. Mun ylävartalo alkaa näyttää ihan hyvältä jo, harmi vaan kun ei noista reisistä rasva lähe palamaan millään...

Laita kuvia itsestäni tänne heti kun ehdin. Saanpahan itsekin sitten vertailtua kehitystäni.

Save my life..

En pysty pakenemaan tätä helvettiä

Niin monta kertaa olen yrittänyt

Mutta olen yhä lukittu sisään

Voisiko joku johdattaa minut läpi tämän painajaisen

En pysty hallitsemaan itseäni

En ole aivan vielä kuollut

En ole kuollut, vain ajelehtimassa

Ei ole väliä minne menen

Löydän sinut kyllä

En ole ollenkaan peloissani

Alta viiltojen ja mustelmien

Löydän pelin jossa kukaan ei häviä

Aiotko laihduttaa?

Haluaisin jakaa kanssanne muutamia laihdutusvinkkejä, jotka itse olen kokenut hyviksi ja toimiviksi. 

Ruoka

-Syö tiettyinä kellonaikoina. 

-Pieniä annoksia, pienet lautaset helpottavat aluksi.

-Vältä viljatuotteita sekä hedelmiä

-Sokeri on kielletty kaikissa muodoissa. 

-Kasvikset <3

-Juo paljon teetä.

-Vältä alkoholia

-Päiväkirja auttaa :)

-Älä mene tyhjällä vatsalla kauppaan

Liikunta

-Tee pitkiä ja hitaita lenkkejä nopeiden ja lyhyiden sijaan. 

-Koita pitää itseäsi liikkeellä aineenvaihdunnan tehostamiseksi

-Lihaskuntoliikkeitä on hyvä tehdä edes kerran viikossa

-Älä liioittele! Et halua hankkia rasitusvammoja

-Paras laji on juokseminen. Hanki hyvät kengät vammojen välttämiseksi.

Muista! Se kuka on valmis kärsimään eniten ja treenaamaan pisimpään, vie lopulta voiton. 

Onnea Kaikille laihduttajille!

I swore never get caught again..

Hahaa, kello on jo puoli kuusi ja päivän kalorit ovat pyöreä nolla. En yleensä vaivaudu laskemaan kaloreita, yleensä asia hoituu vain yksinkertaisesti pitämällä suuni kiinni. Mutta tänään vasta tosissani tajusin että ihannepainooni on enää matkaa 7kiloa. Eli yli puolet on jo saavutettu. Eli tavoitteeni on 48kg. Se ei ole liian vähän. Se on vielä tervettä. En tahdo olla luurangonlaiha vaan kaunis. Kaunis hoikka lihaksikas ihana nainen. I can do it.

Kuva lainattu

Teidän mielestänne olen varmasti laihtunut liian hitaasti. Viime syksynä painoin 65kg. Hurjan paljon. Varsinkin kun pituutta löytyy vain 162cm. Painoindeksin mukaan olen "normaalipainoinen". Paskat. En viihtynyt kehossani koskaan aiemmin. Nyt, laihduttuani, voin kokea olevani jotakin enmmän. Enemmän ehjä. Kauniimpi. Mahdun pienempiin vaatteisiin ja sitä tyydytystä ei voita mikään. Nyt pitäisi vain keksia miten saan tämän päänsäryn loppumaan. Hyvää sunnuntaipäivää kaikille! :)

kuva lainattu

Ei vieläkään alle 50

Mun paino on laskenu viikossa vain kaks kiloa. Vain! Nyt oon virallisesti laihtunu 10kg siitä mistä aloitin. 10kg kevyempi. Aika jännä juttu.

T on vihainen enkä tiedä mitä tehdä. Luien T.n sähköposteja. En tahallaan, vaan päädyin sinne vahingossa. Kuka on Selena ja kuka helvetti on Rebekka? Ei, ei ne ole ketään. Ei ainakaan sellaisia. Ei kuulu minulle. That's fine.

Toivoisin voivani nukahtaa. Täällä on liian kylmä ja liian kuuma. T haisee viinalle. T joi koska olin ärsyttävä. Mun syytä. Niimpä tietenkin.