I live with this burning hunger inside of me

Aamu:  

Lasi teetä

Lasi appesiinimehua

Päivä:

Teetä

Iltapäivä:

Teetä

Ilta:

Pussillinen nuudeleita

Lasi Teetä

Lasi appelsiinimehua

Eikä muuten ollut nälkä.

Mun joulu on ollu aika täynnä shotteja, ruuan oksentelua ja ahdistumista. Joulumieltäkin olin etsimässä baarista. Loputonta hauskaa. T kävi kääntymässä mun sängyssä joulupäivänä- sain lahjaksi Swarovskin-kivillä koristeltuja koruja ja Yves Rocher-tuotteita. Ihana ihana T. <3 Vatsa on litteämpi kuin taas aikoihin ja olokin on kevyt- vähän ehkä huimaava muttei se haittaa kaiken hyvän rinnalla. 

Tänään pitää käydä viemässä vastaanottoilmoitus mun opiskelupaikasta, musta tulee nyt kai sittenkin lähihoitaja. Aika kuluva juttu jo että ihminen jonka oma pää on täysin sekaisin vois hoitaa muita ihmisiä....

Ärsyttää kun mun kroppa ei laihdu ihan mun haluamalla tavalla. Tuntuu että ylävartalosta on lähtenyt kaikki ylimääräinen- selkä näyttää tosi hyvältä, vatsa kanssa...tissit onneks on viel olemassa....Mut sit peppu ja reidet! Rasva on vaan jotenkin jämähtänyt sille alueelle eikä suostu vaihtaa paikkaa. Niminerkillä EnHaluaOllaPäärynä.  Koitan katella netistä vinkkejä tähän tilanteeseen ja saa nähdä miten käy. 

I live with this burning hunger inside of me

Dear Diary...here's my story

Menin eilen ajoissa nukkumaan, ja siitä huolimatta en saanut unta kuin 7 tuntia. Aamuyön heräily. Paskamasennuksen oire. Joten nousin siis ylös ja keittelemään kahvia. Olo on senverran turtunut etten tiedä jaksanko tänäaamuna salille. Positiivista on ettei lihaksiin juuri satu, kiitos pikkusiskon järjestämän venyttelyoperaation eilen illalla. (Sisko on voimistelija, ja taipuu ihan luonnottomiin asentoihin joissa pitäisi pysyä hien ja tuskan kanssa se 20 sek ainakin...sekopäistä touhua)  Mutta se lihaksista ja venyttelyistä. Eli päivän asiaan; 

Mun elämä on ollut varsinaista tunnemyrskyä aina, ja luulen osittain sen olleen myös selviytymiskeino, miten selvitä siitä väkivallan määrästä jota joutui kokemaan ja näkemään kotona joka päivä. Minulla on vahva tarve tulla rakastetuksi, rakastaa ja kokea olevani tärkeintä maailmassa. Hypin suhteesta suhteeseen, vaihdan miehiä ristiin rastiin ja edes-takaisin, ja kaikki tämä pelleily saa mut näyttämään vittumaiselta lutkalta.Olen koko elämäni ollut tavallaan kateellinen sellaisille tytöille, niille, jotka ovat juuri niitä koulun kauneimpia, niitä jotka ovat ilkeitä mutta suosittuja. Niitä joiden ympärillä pyörii miehiä. Meille "normaaleille" puhuttiin sitten lohduttavaan sävyyn "persoonallisuudesta" ja "sisäisestä kauneudesta". Totuus taitaa kuitenkin olla että seksillä saa ja rakkaudesta on turha kitistä.-.- 

Tapasin nykyisen poikaystäväni lukiossa ruotsin tunnilla. Oli jakson ensimmäinen tunti ja ikäväkseni meidät sekoitettiin istumaan minne sattuu. (paikat siis arvottiin) Bestis jäi luokan etuosaan ja itse päädyin taakse. Viereeni sitten istutettiin poika. Koska olen pinnallinen epävarma lutka, katselin sivusilmällä jätkää ja mietin samalla mitä tuli puettua aamulla päälle ja miltä mahdan pojan silmissä näyttää. Tunti meni puhumatta mitään toisillemme. Kuitenkin kolme kertaa viikossa näimme tunneilla ja rupesimme  juttelemaan enemmän ja enemmän. Hän sai minut nauramaan tavalla jota olin kaivannut niin kauan. Olin täysin hullaantunut rakkaudesta ja jätin siksi silloisen jätkäni, jonka kanssa en ollut ehtinyt olla kuin muutaman viiikon. (huomiotavaa kuitenkin on että ehdin pettämään häntä jo kahdesti siinä ajassa exäni kanssa) 

Suhteemme kehittyi ja samaan aikaan yritin salata häntä isäpuoleltani. Hän oli exälleni (kutsutaan häntä kirjaimella J) lähettänyt nimelläni viestejä, jotka aiheuttivat eromme ja riitaannutti meidät pitkäksi aikaa.En halunnut saman toistuvan. Tietenkin olisi ollut vaihtoehto kertoa perheeni tilanteesta, olla ensimmäistä kertaa elämässäni rehellinen jollekulle. Mutta enhän minä osannut.Joten keksin kaikenlaista. Miksei minulle voi soittaa tai miksen voi lähteä ulos tai miksi minulla on tietty aika jolloin pitää olla koulusta kotona-(30 minuuttia koulun päättymisestä. Lukujärjestykset lukivat keittiön ovessa). Samoihin aikoihin exäni J, kertoi miten haluaisi palata yhteen kanssani. Jouduin siis kahden tulen väliin ja valitsin exän. Hän oli läheisin ihminen minulle edelleen, tärkein kaikista. Oli aina ollut joten valinta oli selkeä.. Kuukauden jälkeen päädyimme kuitenkin eroon ystävinä. minä ja T aloimme seurustelemaan vähän sen jälkeen. Tästä suuttuneena J löi välit poikki ja tilanne on sama edelleen. Meistä tuli vihamiehet ja vähitellen ei mitään. 

Kuukauden onnellisen ja todella ihanan seurustelutaipaleen  jälkeen pakenin kotoani T:n luokse. Sinä yönä kerroin kaikesta: väkivallasta, hyväksikäytöstä ja etten kestänyt olla kotona enää. Itkin pitkin yötä ja olin peloissani isäpuoleni reaktioista...pelkäsin hänen tulevan perääni sillä tiesi missä T asui. Pelko osoittautui aiheelliseksi ja pääduin turvataloon, jossa asuin viimeisen viikon kunnes täytin 18. Oli kesäkuun alku ja kouluissa lomat. T sai minut terapiaan Helsinki Missionille, jossa puhuin ensimmäiselle "ulkopuoliselle" tilanteestani ja sain osviittaa rikosilmoituksen tekemisestä. Tein tästä viikon päästä rikosilmoituksen. Isäpuoleni otettiin kahden päivän päästä kiinni, pidätettiin ja äitini ja sisarukset asettuivat turvakotiin. Tutkinnan edetessä pienemmät sisarukseni otettiin kiireelliseen sijoitukseen lastenkotiin. Muista kuinka äiti soitti itkien että heidät viedään. Se oli hirveää sillä koin syyn olleen täysin minun. Seuraavana keväänä nelipäiväisen oikeudenkäynnin jälkeen isäpuoleni tuomittiin 10 vuoden vankeustuomioon.

Kaikki paha on nyt takanapäin. Pikkuiset ovat kotona ja kaike pitäisi olla muutenkin hyvin. Mutta T. Ihminen jota rakastan ja ihminen joka pelasti minut sanan jokaisessa merkityksessä, on lipumassa pois. Ehkä meidän suhde alkaa todella olla ohi.. Ohi oikeasti. Eikä silloin minulle jää muuta kuin hitaasti katoava ruumis.

Luulin aina että tulisimme 

onnistumaan, löytämään tavan elää yhdessä

säästit parhaan viimeiseksi ja nyt on liian myöhäistä.

Lasken sen päivän tunteja joka tuntuu kestävän ikuisesti

Venus...

Hiljaisuus vaihtuu valoihin

Ja kahdet kasvot tuhansiin

Pidä kii jos tahdot vielä hengittää

Tänä yönä me päästään vapauteen

Tänä yönä sä synnyt uudelleen

Tule näytän tien miltä se tuntuu

Uskallatko jatkaa huomiseen

Se kyllä meitä odottaa, odottaa

Kaupungin valot meidän nimeämme huutaa

Syntiä ja enkeleitä, turhamaisuutta ja juhlaa

Silti aamu löytää meidät samaan huomiseen

Etkä tahdo löytää takaisin

Kun uppoamme mustaan samettiin

Ja niin verhon takaa tahtoo koskettaa

Ihon pintaa silkin pehmeää

Halu kasvaa ei voi enempää

Ja niin venus kantaa tuhon hedelmää

Uusi treenikausi alkaa!!

olen tässä pohtinut, että jos jumala onkaan olemassa, olen kyllä jostain syystä oikein suosikkilapsi. Saan jatkuvasti uusia tilaisuuksia parantaa tapani, korjata asiat ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Esimerkkinä tästä lienee uusi kutsu valintakokeeseen, että pääsisin vihdoin viimein opiskelemaan-että saisin töitä-että saisin rahaa-että saisin elämänikasaanvittuperkele.

Oli miten tahansa, koitan keskittyä positiivisiin asioihin ja unirytmin parantamiseen... Tänään heräsin viideltä aamulla mennäkseni salille, ja tein oikein kunnon treenin. Huomenna kokeilen samaa metodia. Ongelma tosin on etten tiedä mitä pitäisi silloin syödä ennen salille menoa... kun ei noita kuitujakaan viitsisi ihan turhan takia popsia, ihan vanhasta tottumuksesta. 

Mutta ehkä se tästä.:D  Lisäks vielä vähän Fitspirationia:D

Tässä vähän mun saliohjelmaa, lisäks yritän päästä välipäivinä juoksemaan:

Lämmittely;

Lämmittely matolla 10-15min

Ski-laitetta 10 min

Isot Lihakset:

Jalkaprässi 15X3 

Reidenloitontajat 10X3

Vatsat 30X3 

plus vatsat myöhemmin 20X3

Selät koneessa 30X3

Plus:

kädet, rintalihakset.

"You remind me of her.. you are just not the same"

Tänään etsin pitkästä aikaa yritin etsiä käsiini vanhoja viiltelykamoja... saksia ja sellaista tosi tosi terävää pientä veistä. En löytänyt. Löysin sheiverin, ja rupesin vetelemään sillä. Se leikkasi ihoa terävästi ja kivuttomasti, mikä oli pettymys... mutta melkein heti perään tuli veri, sitten terävää kirvelyä ja kipua. Erilaista, myönnän mutta toimivaa.

Mä hajoilen käsiin, en ilmoittautunut ajoissa yo-kokeisiin, joten en pääse keväällä kirjoittamaan, joudun lykkäämään syksylle kaikki kuusi ainetta. Perseestä. Oon niin saamaton paska. T sanoi tänään ihan samaa, vähän nätimmässä muodossa vain.

Yhtä Yön biisiä kuunnellessa tajuan miten hyvin voin kuvitellla lausutut sanat T;n suuhun. Mä olen sen tarinan nainen, ihan selkeesti... Mä olen niin ailahtelevainen. Mä osaan olla ihana. Mä osaan olla hirviö. Jaa olen pilannut T;n elämän siinä samalla.

Niin kaikki on nyt selvää

kun viimein saapuu hän

huuruun, ikkunaan hän piirtää sydämen

Eikä anteeksi hän pyydä

vaan pyytää enemmän

Hän tahtoo että unohtaisin sen

kuin lapsi painajaisen

Hän jättänyt on kaiken

nuo päivät tummuneet

kun tuntenut mä häntä enää en

Pois piilottanut kaiken

lakaissut pois sirpaleet

Ja nyt vieressäni istuu hymyillen, mua katsellen

Niin hän taas, tuo liekki rinnassaan

mua saapuu katsomaan, vain käsivarsiltaan

voin nähdä jäljet pimeyden

Hänen vierellään mä valvoin

häntä uneen peittelin

ja nyt hän on taas täynnä elämää

Hänen murheensa mä kannoin

vaan nyt huomaan kuitenkin

että kaipaan oman huoneen hämärää

kun en jaksa enempää

Niin hän taas, tuo liekki rinnassaan

mua saapuu katsomaan, vain käsivarsiltaan

voin nähdä jäljet pimeyden, vaan tänään jaksa en

Kun hän taas, kuin tuuli purjeissaan

vain tahtoo unohtaa, minut viedä mukanaan

vaan yksin vietän tämän perjantain

Niin se on kai rakkautta vain?

Mä tunnun pilaavan kaiken. Mä en saa elämäänse i kasaan niin millään ja se ahdistaa. Mun ainoa ilo ja hupi on syödä-oksentaa-shoppailla-itkeä sitä rahanmenoa-ilokaasu-ryyppäminen. Viiltely taitaa palata kuvioihin taas myös. On senverran euforinen kokemus.

Plus kaikki muu mitä teen. Oon pahoillani ja pyydän anteeksi koko vitun maailmalta että oon paska. "Jumala, älä anna mun olla perseestä!"

"I deserve to die"

"you think I want to be this person?"

"I said something I didn't mean"

"I could let you die.. your existence has no meaning"

"It's a lie"

"I miss her more than anything in the world.."

"You remind me of her.. you are just not the same"

Sinä teit meistä meidät. Mutta jätit sitten yksin. Mullekkin käy niin. I am just like her. Voin kuvitella sen kivun. Puhelimen tyhjän tuuttauksen- tajusit menneen liian pitkälle ja se oli ohi.

Mä en ole mustasukkainen. Mä olen sielunsisko. Vaikka en niin kaunis, en niin täydellinen. I now you'll choose her over me. But we both loved you. More than anything. It hurts. 

Heartless?

Ruoka kutkuttelee mielessä jatkuvasti.. Nenä johdattelee erityisesti leivän perään... god, miten kukaan kestää olla viljattomalla ruokavaliolla? Tuore leipä, sellainen tosi tosi pehmeä... ja jäätelöä- jäätelöä ensin, sitten leipää ja lihaa ja suklaata... niinkauan kunnes poistan sen moskan itsestäni vessaan.

Kaipaan humalaa ja tupakkaa. Kaipaan sitä tunnetta kun olo on lentävä ja lennokas. Kun olo on kaunis ja laiha. Vain korkeat korot ja drinkkilasit.

Eikö elämäni ole enää mitään muuta kuin---tätä??

Sain opiskelupaikan jälleen.

En mennyt valintakoetilaisuuteen. En mennyt työhaasttatteluun.

Eivät ne tarvitse minua siellä. Enkä minä heitä.

For my boyfriend T...

Tärkein ihminen maailmassa... kerta kerran jälkeen pelkään että sä olet iäksi mennyt. Muttet sä ole. Ihme kyllä. Alkaa tuntumaan vähitellen ettei rakkaus riitä aina. Se ei riitä parantamaan kaikkea. 

                                                          Ever after never came,

                                         And I'm still waiting for a life that never was

Ei se tarkoita etten haluaisi palata aikaan, missä kaikki oli hyvin... Meillä oli kaikki niin hyvin. Ei osattu nauttia siitä aikanaan. Jälkiviisaus on jopa mua suurempi bitch.

Ja sä sanot mä oon tyyny sun naaman päällä

Mä oon umpikujan pää

Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää

Near, far, wherever you are.

Hukassa

En enää tiedä missä mä olen tai mitä pitäisi tehdä. En uskalla käydä vaa-alla. Vaaka on pelottava. Kaikki pelottaa. Inhoan syksyä ja tuleva talvi masentaa. Inhoan joulua, joten edes se ei tuo mitään valoa tähän harmauteen. Joulu oli aina meillä sellainen "yritetään viettää tätä juhlaa ja pitää hauskaa niinkuin muutkin ihmiset-juhla". Tosin jokaikinen joulu joku itki kuitenkin. Hirveää.

Tunnen olevani niin jumissa. Muut käy töissä tai kouluissa, mä olen kotona. Aloitan uudessa työssä tai koulussa, kokonaisen uuden tutkinnon- en jaksa sitä viikkoa kauempaa. Tai vaihtoehtoisesti en mene haastatteluihin. Lintsaan. Sain amiksesta viime viikolla eropaperit. "Liikaa poissaoloja", Ihmeen kauan ne mua jaksoi katella. Olinhan kaikkiaan vain kolme päivää koulussa.

Tuntuu vain niin turhalta yrittää. Tiedän toki miksi pitäisi, mutten silti pysty. Ei musta ole huolehtimaan lapsista, eläimistä, just ja just itsestäni. Mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu kun mun voimat parisuhteeseen loppuu.

En osaa nukkua kuin syvää loputonta 13 tunnin-unta. Joko nukun pitkään tai en ollenkaan. Huomenna olisi aamulla T;n kannsa tapahtuma jonne pitäisi mennä, ja kello on jo nyt niin paljon etten ehtisi nukkua edes kahdeksaa tuntia. En vain saa nukahdettua. Unilääkkeet ei oikein toimi...Herään heti kunn niiden vaikutusaika loppuu, eli noin neljän tunnin päästä lääkkeen ottamisesta. Joten sijaan että nukkuisin jauhan paskaa täällä. Voi että miten hienoa!                                          

                                               Sillä ihmismieli muuttuu

ei pysy paikallaan

Aina jotain puuttuu

se tahtoo tanssimaan

Pysy paikallasi hiljaa

silloin kaunis oot, lasienkeli

Pidä suusi kiinni

sillä koskaan totta eivät ole sanasi

Where did the angels go?

Everyday I wake up and I fall from grace                         

Every move I make has got me stuck in the darkest place              

I pray for mercy but I love the fear                         

I should've listened while the angels were living here

                                        I'm sick to my soul

                                       I gave you control

                        It feels I'm hanging at the end of my rope

I wanna believe that there is still hope

Now I'm hanging in the balance alone

Heaven better tell me where the hell did the angels go

                               My demons are stronger than ever

This lifetime is harder than ever

To become somebody better

Somebody better

Näin laihdut viisi kiloa viikossa!

http://painonpudotus.net/nain-laihdut-viisi-kiloa-viikossa/

Toivottavasti kyseinen linkki aukeaa teille. Jos ei auennut, niin tuossahan on perusajatuksena syödä viikon ajan mahdollsiimman vähän, niin laihtuu. (EI KAI??) Ei tuolla linkin takana ollut itselleni oikeastaan mitään uutta tietoa, mutta jos joku jaksaa lukea niin vilkaiskaa ihmeessä.

Mitä muuten tulee ruokaa, olen löytänyt uuden rakkauden: Knorr kana.nuudelikeitto. Yhdestä pussista tulee soppaa litran verran, ja annoksessa kaloreita noin 50. 50KCAL!! Ihmiset miettikää sitä niin. Ja soppa on tosi hyvää..ja itse ainakin jätän nuudelit syömättä käytännössä kokonaan, joten se koko kalorimääräkin pienenee siten.

Jaa...en oikein tiedä mitä muuta kirjoittaisin...oon ollu aika hukassa. Hirveää turvotusta ja painonnousua, johtuen mun uusista e-pillereista, mercilon-merkkisistä. Housut puristi ja hirvee olo kokoajan. Nyt on sit menkatkin sekaisin kun lopetin kesken sen liuskan. Mutta ihan sama. Kunhan paino ei nouse niin kyllä kai ne menkat sit hiljalleen korjaantuu.

Vähän thinspoota tähän loppuun..<3

Huonosti menee

Otsikkokin jo kertoo kaiken. Mun ruokaalamäki johtuu siitä että olen viettänyt suurimman osan kaikesta ajasta Tn luona. Kokoajan olisi kaikkea tarjolla...syön ja mussutan leipää. Nyt kotona täytin mahani kurkulla ja paprikalla- täydellistä. Maha täynnä vähillä kaloreilla. Eiks vihannekset poista nestettäkin...(?)

Yritän kasvattaa mun hiuksia joten ostin lisäravinteena Biotiinia. Sitä ihan ihmisille tarkoitettua versiota, ei sitä eläinten. (olen kuullut paljon positiivisia tuloksia eläimille suunnatusta biotiinista, mutta en uskalla lähtee kokeilemaan sellasia).

Seuraava asia: lensin ulos koulusta poissaolojen takia. Menee taas niin hyvin että huhuh.. Sitten suunnittelin että ostaisin itselleni kanin. Olin tosi onnellinen ja innostunut ajatuksesta, kunnes tajusin etten kykenisi huolehtimaan toisesta elollisesta olennosta. En vielä. Toivottavasti vielä joskus. Etä-lukio tökkii koska en ole saanut fronter tunnuksia, enkä voi tehdä nettitehtäviä tästä nimenomaisesta syystä. Ahdistaaaa....

Suunnittelen uuden viulun ostamista..vanha ei enää oikeen soi kunnolla. Oon haaveillu uudesta niin paljon, nyt olis varaa ostaakin sellainen. Ehkäpä.

Diet Mountain Dew

Diet mountain dew, baby, New York City
Never was there ever a girl so pretty
Do you think we’ll be in love forever?
Do you think we’ll be in love?

Laihtuminen tekee mielelle kaikenlaista jännittävää.. Olin nimittäin baarissa lauantaina. Jep. Se punapää joka oli helvetin humalassa. Sitä se Vodka teettää.. Olo oli kaunis. Olin syönyt todella vähän. En oikein osannut juodakaan kun jossain vaiheessa muistin paljonko alkoholissa on kaloreita-joten oksentamaan. Sekin oli helppoa. Olin kaunis, seksikäs, täydellinen. Miehiä olisi riittänyt joka sormelle. Näin jo sisään tullessa katseet, hymyt. 

I know that what I do isn't right,
I can't stop what I
Love to do.
So I murder love in the night,
Watching them fall one by one they fight,
Do you think you'll
Love me too?

"Sä olet kaunein nainen ketä oon koskaan nähny". Kiitos. Kiitos kiitos. Ei kukaan olisi katsonut minua 10 kiloa sitten. Täytyy olla täydellinen.. Haluan sitä ja haluan olla täydellinen. 

I'm so hot, I ignite,

Dancing in the dark and I shine.

Like a light I'm

Luring you.

Olkaa rauhassa kateellisia. Kukaan ei voi viedä tätä minulta, enkä anna kenenkään yrittää. Koskaan. 

Narsistista..

Jos lyöt vielä kerrankin niin mä tapan sut

Miksi on olemassa niitä ihmisiä... Niitä jotka eivät välitä kenestäkään muista kuin itsestään. Ei puolisoista, lapsistaan. Ainoa asia mikä kiinnostaa on oma napa. Mutta kyllähän sen ymmärtää, eikö? Oma perse on aina lähimpänä. NARSISTIT.

Olen elänyt narsistin kanssa siitä lähtien kun olin viisi-vuotias. Isäpuoleni. Narsistien uhrien tuki Ry;n sivuilla kerrotaan mielestäni todella hyvin millainen narsistinen persoonallisuushäiriö on. 

"Empatian puute tekee narsistista erityisen julman muita ihmisiä kohtaan. Hän tiedostaa loukkaavansa ja satuttavansa muita, mutta hän ei välitä tästä, sillä hänellä on mielestään täysi oikeus loukata ihmisiä tarvittaessa. Hän saattaa kokea esimerkiksi velvollisuudekseen sanoa, mikä toisessa ei miellytä, koska muut eivät uskalla puhua tästä suoraan. Narsisti ei kadu tekemisiään tai sanomisiaan."

Tätä ilmiötä meillä kotona katseltiin 13-vuotta. 13-vuotta tappelua, itkua, pelkoa. Kotiin ei voinut turvallisin mielin mennä ikinä. ISäpuoli oli arvaamaton. Tappouhkauksia, muistan kun hän kerran piti veistä veljeni kurkulla. Se kaikki tuntuu nyt niin kaukaiselta ja epätodelliselta. On vaikea uskoa että kestimme sen kaiken ja olemme hengissä. Rikosilmoituksen jälkeen hänet jouduttiin pitämään tutkintavankeudessa koska poliisi pelkäsi perhesurmaa. 

Sellaista tänään. Toivon ettei kukaan teistä ole joutunut, eikä koskaan joudu kärsimään vastaavasta. 

Not strong enough to stay away

Olen palannut saksasta ja siellä ei ollut olemassa yhtäkään sääntöä ruuan suhteen. Ahdistaako jo?
Kyllä. Selvisin siitäkin, ja opin tosin, etten pidä syömisestä. Ruoka on intohimoni muttui syötynä. Ruoka on jotakin joka kuuluu pitää kaukana minusta. Joka yö nukahdin vatsa täpötaynnä ja kivistäen.. (sillä tottakai ilman sääntöjä söin ja söin osaamatta lopettaa ollenkaan.) Koskaan ei ollut nälkä. Oli vain pieni kaiverrus, himo, joka huusi ruokaa. Leipää, ranskalaisia, sokerillista limua.

Onneksi olen kotona ja se on nyt ohi. Voin palata taas normaaliin ruokajärjestelmään.

Ps. Paino nousi neljässä päivässä kaksi kiloa.

And it's killin' me when you're away, I wanna leave and I wanna stay.

And I'm so confused, So hard to choose.

Between the pleasure and the pain.

And I know it's wrong, and I know it's right.

Even if I try to win the fight, my heart would overrule my mind.

And I'm not strong enough to stay away

....And I've got no excuse

Ruoka ruoka ruoka. Se pyörii mun mielessä koko ajan. Tekee vaan mieli syödä. syöny jo tänänä liikaa. Enemmän kuin suunnittelin. Pelottaa, pelottaa koko ajan ihan helvetisti. Pelkään että tää pelko pysyy, pelkään että se lähtee. Ylävartalo näyttää jo kauniilta, ja se kannustaa mua jatkamaan. On tää vaan todella rankkaa. En ainakaan kärsi turhasta, se tässä taitaa olla ainut lohtu.

"Valehtelen, jos väitän

olevani hänen, vain häntä varten

Valehtelen, kun puhun

Siksi olen useimmiten hiljaa"

Just Kill me. Please.

Ahdistaa..

Jäätelöä. Meidän pakastimessa on jäätelöä. Olen koko iltapäivän suunnitellut sitä miten söisin sen. Täällä on muitakin kotona kuin minä, se hankaloittaa asioita-vaikeuttaa oksentamista. En kuitenkaan haluaisi jättää sitä sisäänkään...tänään on mennyt niin hyvin. Typerät ihmiset kun ostelee vaarallista ruokaa tänne.

Olen lähdössä saksaan ylihuomenna. Haluaisin olla mahdollisimman hoikka ja kaunis silloin. Jos edes kilon saisin nipistettyä jostain. Edes kilo.

On ihan helvetin kylmä kokoajan

kolmannen päivän aamu

Tänään on ABC-dieetin kolmas päivä. Eilinen meni tosi hyvin. Kävin salilla ja lenkillä. Tänään saisi syödä korkeintaan 300 kaloria. Eli salaatti ja rehupäivä tulossa. Vahvasti.

Heräsin viisi kertaa viime yönä ajatellen ruokaa. Näen unta siitä. Mahani kurni ja nälkä oli helvetillinen. Eikä laihtumista tapahtunut kuin yksi säälittävä kilo. Ei kauhean kannustavaa.

Vapaa- Kaija Koo

Mä olen kyllästynyt niihin 

voimiin, jotka ohjailee mun elämää,

jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa. 

En tiedä, onko se väärin, 

kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan, 

sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii. 

Joku mua piteli siinä, 

se oli niin kamalan vahva, 

eikä se halunnut päästää irti. 

Melkein kuin lihaa ja verta, 

suurempi vuoria, merta,

se sellaiseksi kasvoi mun päässä. 

En odota yllätystä,

en pidätä hengitystä.

Mä haluan jättää sen kaiken taakse

Tää mun pakoni loppuun juostu on. 

En mä rohkea oo, 

enkä kuolematon, 

mut mä tiedän vaan sen, 

minkä sydän on tiennyt kauan ; 

Tää mun pakoni loppuun juostu on. 

En aio tuntea pelkoo, 

vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,

mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi. 

Mä aion antaa sen kuolla, 

en enää anna sille tilaa hengittää, 

mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin, 

mä parannan minäni yksin, 

ja pakotan pitämään itseni koossa. 

En ole se surkea rätti, 

jonka sydän on imetty kuiviin, 

en rakenna sille kotiini huonetta.

Minä

"Ei ole mitään minää. On vain valtavan tyhjä kolo keskellä. Tyhjyys. Kauhu. Edes kaikki maailman ruoka ei voisi täyttää sitä. Mutta minä yritän."

Sweet serial killer

Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,

joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin,

nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa että laiva saapuu

ja sirpaleet pois kuljettaa

Mun ja T;n oli tarkoitus muuttaa yhteen, mutta se saa nyt toistaiseksi jäädä, se ajatus. Olisi mielenkiintoista asua yhdessä. Ainoa ongelma olisi tilan puute: Mitä tehdä sillloin kun saan kohtauksen ja haluaisin vain juosta ulos tai vähintäänkin potkia tai lyödä. Väkivaltainen bitch. 

Tänään ajatukset on pyörineet aikalailla menneisyyteni ympärillä. Siihen kuuluneiden ihmisten ja paikkojen muistelu. Isästäni en ole kuullut enää mitään. Hän lähti jälleen pois. Paska juttu mutta sukulaisiaanhan ei saa valita. Isäni toi tavallaan mieleeni exäni, vähän hassussa merkityksessä tosin. Sitähän sanotaan että nainen valitsee alitajuisesti isänsä kaltaisen kumppanin. (tai sanotaan että ainakin tiedottamasti etsii) J ja isäni ovat pitkiä, pukeutumistyyli on sama sekä musiikkimaku. Huivi oli samanlainen molemmilla kaulassa... Omituista ja hieman huvittavaa. No, molemmat ovat nyt poissa. Ehkä parempi niin.  

T. Mun rakas T. Miten tätä voisi ikinä selittää. Miten voisin ikinä lopettaa painon tarkkailun, vahtimisen, valehtelun. En voi luottaa sinuun. En voi luottaa keneenkään enää. Olen ennakkoluuluoinen, vainoharhainen, inhottava akka. En halua olla sellainen nainen kuin olet minusta tehnyt. En ollut sellainen ennen. . . Vai olinko?

 Hei, älä odota minua silloin, meidän täytyy ne yöt unohtaa

Eihän syntisen maailman syntinen lapsi pysty koskaan rakastamaan

Eikä koskaan ketään kaipaamaan

Äitini ei kestä minua eikä jaksa ei jaksa ymmärtää. Olen kuulemma hukassa, en tee mitään muuta kuin valehtelen. En voi kuulemma painaa niin paljon kuin kerron, vaikka puhun totta, En käy koulussa, syrjäydyn. Ja sitä rataa, kunnes kuolen katuhuorana jonnekkin ojaan. En ole luottamusta ansainnut mutta kaipaan tukea silti. 

Anyways. Abc-dietti alkoi tänään. Ihan lastenleikkiä. 

Minä vaihdoin meidät tyhjiin huoneisiin

Minä vaihdoin meidät kuolemaan ja kahleisiin

Minä jätin meidät raunioiksi palamaan

Minä tahdoin meidät

Meidät hajottaa

Warrior

Now I'm a warrior

Now I've got thicker skin

I'm a warrior

I'm stronger than I've ever been

And my armor, is made of steel, you can't get in

I'm a warrior

And you can never hurt me again

When you're at the end of the road

And you lost all sense of control

NEVER LET ME GO 

fuck this shit

En jaksa. Oli todellinen virhe jäädä Tn luo koko viikoksi. Kontrolli on totaalise kateissa, syön ja syön, popcornia, jäätelöa ja makaronilaatikkoa. Olo on liian turvallinen. Tämä ei tee minullehyvää yhtään. Kyllä sitten itkettää kun olen syönyt itsestäni läskin. Niinpä. Mieti sitä. Lihava lihava lihava tantta. Niinkuin ne kaikki toiset.

Se toinen nainen.

" Sä olet idiootti"

Mitäpä muutakaan mä vosin olla. Tuska ja häpeä on liian suurta peiteltäväksi loputtomiin.

Se Pieni Kissa joutikin jo kuolla.

Beauty hurts, baby

Kiihdytän karkuun. Kukaan ei voi koskea minuun. Olen kaunis ja täydellinen. Näen sen heidän silmistään... salaisen toiveen punaisista hiuksista sängyllään. Täydellinen naisenruumis. Taydellinen minulle.

En ole kyennyt viikkoon syömään. En edes jäätelöä, joka yleensä on toiminut hätävarana, kun mikään muu ei mene alas. Oksettaa pelkkä ajatuskin ruuasta. Elen koitin syödä leivän, mutta se tuli samaa tietä ylös kuin mitä oli mennytkin. Hyvä niin...leipä on niin...turhaa.

T petti. Niimpä tiesin että tämä olisi edessä, kysymyshän on enää vain siitä kuinka kauan saan hänet vielä pitää itselläni. Saatanan espanjalainen huora. Mutta mikäpä minä olen tuomitsemaan. Sellaista sattuu elämässä eikö? Sattuu että sattuu ja sattuu niin vitusti.

Se oli lihava. Lihava espanjalainen huora. Ja sisälläni nousee kateus.

You say don't be afraid

But I feel afraid

You say don't laugh or cry

But I show emotion

You say food will be on the table

And birds in the sky

But I'm hungry

So hungry

And it's cloudy outside

And here we go again..

En oikein tiedä miten pitäisi reagoida. Paras ystäväni on hankkimassa itselleen syömishäiriötä vain koska mulla on. Miksi? Kun hän kertoi että "mulla on jonkinlainen alkava, että viel yks kilo niin oon tyytyväinen".  Vittu mitä paskaa. Miksi olla ylpeä siitä?? Ylpeä että on sairastumassa tautiin, joka vie elämänhalun, pilaa kehon ja mielen ja kaikki on niin helvetin vaikeaa. En tahdo sitä hänelle, en toivoisi tätä kenellekkään. En tahtoisi olla se joka muutaman kuukauden päästä on lohduttamassa ja sanoo että mitäs minä sanoin... Ystäväni oli kuulemma kuullut dietistä, jossa paastotaan kaksi kertaa viikossa (alle 500 kaloria(mikä  "paasto" muka...paskat..)) niin laihtuu puoltoista kiloa viikossa. Joo tuskinpa. Ehkä hetkellisesti mutta ei se ole pysyvää.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Mikä minä olen paras puhumaan syömishäiriön vaaroista? Mikä minä olen tuomitsemaan kenenkään laihduttamista...Olen todella todella huolissani...

Choose your last words,

This is the last time

Cause you and I

We were born to die

Huono, huonompi, minä

Tänään on sellainen päivä milloin ei kannata vastata puhelimeen. Se soi ja soi. Siellä on T. Siellä on joku ystävistäni yrittäen saada minua ulos tai edes langan päähän voidakseen juoruta korvani kuuroiksi. Kertoakseen heistä, muista jotka jaksavat, niistä jotka kävelevät auringossa, käyvät töissä ja kouluissa ja elävät elämäänsä. Ei, en halua sitä kuvaa tänne luokseni missä on pimeää- imeä on turvallista ja pehmeää. Auringonvalo on kirkasta ja paljastaa kaiken. Olen riisuttu ja paljas, ilman kuortani voimaton. En jaksa sitä. Siksi pidän puhelimeni kiinni. 

En jaksa elää.

En jaksa laihduttaa. Kaikki on mennyt niin päin helvetttiä- jouduin oksentamaan. Siitä rangaistuksena saan seuraavaksi iltapalan, ihanan lämminkuppi-aterian. Ihanat kaksi desiä ja 90 kaloria. Itkettää. Inhoan oksentamista. Se on niin nöyryyttävää. Se ei osoita kontrollia vaan sen menettämistä. Kyyneleet polttavat silmien takana ja maailman reunat kieppuu... Ei se ei ole hyvä, ei ollenkaan. 

Oikeastaan mä haluaisin vain kuolla. Laihtua niin kauan että mä vaan nukahdan. Olen raukkis ja pelkuri. Ei mulle ole mitään hyvää tiedossa. Kaikki mitä teen on väärin ja tiedän että mä teen väärin. Tiedän miten mä satutan kaikkia jotka erehtyy liian lähelle. Voinka mä tehä tälle jotakin? Mitään ei saa tekemättömäks. Mä tahdon vaan poispoispois. Pois täältä. Jotenkin aloittaa alusta.

kaikki kuvat blogissa lainattu