In that moment I loved him

Do you ever think about us...what our future will be like? Our memories?

Him: What kind of life we can have together?

I saw...a perfect life. We were married.. with children.

                                                      If it meant that I got to be with her...grow old with her..
                                                                    Then, yes.

And it was everything that we wanted

                                                            If it were my choice, I'd wanna be with you forever.
                                                  I was supposed to have a lifetime those choices and now...it's all gone.

I'll be with you...forever
If it meant that we'd have children
                                                                              It just ended.

It was life that we never could have had...but it still felt.. amazing..it was paradise

                                                             But..you know... life that we had..I mean...that was amazing too
                                                               Sure it wasn't a spell or prophecy but...

We fell in love on our own... we had ups and downs..
we fought
                                                                We grew and we grew apart but that is real
   
We changed, both of us. 
I mean.. that's life right?


                       If I followed my own advice I have walked away from her long time ago... I just can't. 

After that what happened, I kind of felt I didn't know haw to live anymore. But then being with you...somehow I figured it out.. there was something about being with you that just felt safe.

                                                             I never stopped loving her, She's still love of my life

...and that's what love should be..You should love the person, that makes you glad that you're alive.

                                                                               ....And I'll always be here for her

                                                        I'll always love you.

                                                                       I will always love you too.

                                                                            No matter what happens.

Katsoo ei saa helvettiin koska se katsoo aina takaisin

Se kaikki tuntui niin typerältä.

 Ehkä minun itseni takia pitäisi jo luopua tälläisistä asioista. Enhän minä voisi asua kenekään kanssa. Enhän? Mitä kävisi syömiselle? Kaikki naisethan lihovat mentyään naimisiin..hankkivat lapsia koska ei tarvitse enää miellyttää kenenkään silmää. Aviomieheen ollaan niin kyllästyneitä jo 10 aviovuoden kohdalla että jos ero tulee niin tulkoon. Jos ei, niin mies kyllästyy katselemaan likaista, lapsien ja keittiön jatkumona oleilevaa olentoa, joka muistuttaa vain perimmäisiltä piirteiltä sitä naista joka kerran lausui alttarilla "tahdon".

Ymmärrän jos mieheni halveksisi minua sen vuoksi etten pysy kunnossa. En jalat levällään, aina valmiina. Valmiina mihin tahansa ja koska tahansa. Olemaan kiltisti, olemaan mieliksi. Osaanhan minä esittää- elämäni rooli suloisena, laihana pikkuvaimona jonka koti on niin puhdas että!. Minä tiedän. Kuka sanoo vääriä asioita, kuka on kohta pois tästä pelistä- jonkun pää putoaa aina..mutta jos on aina valppaana siten selviää kaikesta. Miksi etsiä sellaista ihmistä joka "hyväksyy sinut sellaisena kuin olet". Ei sellaisia ihmisiä ole. Aina on ehtoja. Kukaan ei koskaan ole täysin tyytyväinen. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia vähiten itseään.

Inhoan käydä kuntosalilla. Olen niin väsynyt. Pyörin jonkun pilipali selkälaitteen ympärillä ja pälyilen ympärillä touhuavia, itseäni varmaan viisi vuotta nuorempia tyttöjä. Pitkät tukat mukahuolimattmasti poninhännällä ja kropat niin hoikkia etten usko lihaksia olevan ollenkaan... Typerännäköinen pikkutyttö pinkissä Niken topissa vilkaisee minua jotenkin ylimielisesti. Typerä tyttö. Ehkä se kuvittelee että saa miehen jos se jumppaa. Mitä vitun järkeä?

Itkettää koska ei ole ruokaa. Tai on. Jauhelihaa ja kananmunaa, nuudeleita. Muttei minun ruokiani, sellaisia joita on turvallista syödä. Ikävoin T.tä. Mutta minä mieluummin söin kuin ikävöin eikä se olisi nyt mahdollista. Ei sillä...kaipasin syliin. Halusin olla se tyttö joka nukahti T:n syliin, salaa tosin, ensimmäisen kerran turvalliseen syliin josta kukaan tai mikään ei voisi repiä enää pois. Halusin syödä aamulla T:n tekemiä leipiä ja kaikkea sopivasti, minulle rakkaudella tehty. Halusin jutella sängyssä vaikka T olisi halunnut nukkua mutta mielikseni kuunteli juttujani. Suudella suloisia suudelmia...olla silitettävänä päästä varpaisiin kuin pieni kissa. En vain halunnut kuulla niitä kysymyksiä enää, ne tulivat ja tulevat aina katkaisemaan kaiken ihanan...juuri kun luulin pääseeni turvaan. Ehkä sotken asiat tahallani.. on helpompi hengittää kun asiat on tarpeeksi sekaisin ja huonosti.

Maybe it was meant to be?....

Ei koskaan tarpeeksi ihana. Ei koskaan tarpeeksi täydellinen. Ei koskaan tarpeeksi laiha. Ei koskaan tarpeeksi vahva. Olen niin väsynyt ajattelemaan olevani masentunut, rikkinäinen, vajaa. En haluaisi olla sellainen kuin olen. Olen väsynyt siihen. 

Voiko masennuslääkkeillä tehdä itsemurhaa? Ei voi, kaverini tietää. Panadolilla voi mutta se vaatii noin 250 kpl yhden milligramman vahvuisia. Paitsi jos oksentaa ne ennenkuin on ollenkaan kuollut yhtään mihinkään. Parhaimmassa tapauksessa käy huonosti ja päätyy loppuiäksi pyörätuoliin tai vihannekseksi osastolle X. 

En mä halua kuolla. En haluais luopua ihmisestä jota rakastan..mutten jaksa ystäviäni. Tajuan etten voisi näin saada sitä elämää millaisen oikeasti haluan. Sanovat etten tiedä mitä haluan...vakka tiedän minä. Haluaisin olla onnellinen. Olla normaali. Olla laiha. Tavallaan olisi ihanaa jos voisin vain palata ajassa noin 10 vuotta taaksepäin...tekisin asiat erilailla. En rakastuisi 17-vuotiaana. En lopettaisi koulua... Se on hassua...miten elämässä teet yhden käännöksen...yksi päätös... mikä muuttaa kaiken. Ja koko se suunniteltu elämä katoaa kuin sitä ei oisi koskaan ollutkaan. 

Haluaisin että elämä olisi jo ohi. Kukaan ei voi korjata sitä mitä on tapahtunut, Mä en voi korjata mitään- se  mitä joskus ois ollu tarkotettu mun elämäksi...ei sitä ole enää. Haluaisin sen takaisin mutten saa. 

Miten mun pitäisi päättää tälläisiä asioita? Miksei kaikki vaan voisi olla jo ohi. Loppu. Kaiken mitä mä tein.. että tein jotta voisin valita, Mähän voin.