Paris, my love Matkakuvapostaus!

Makasin käytännössä koko yön hereillä. Oon ymmärtäny et unettomuus liittyy tähän sairauteen mut whatever, en pysty nukkumaan.Ajatukset harhaili paljon...hirveä matkakuume.. Muistelin mun pariisin matkaa lähinnä. Koko viime talven ja koko kevään ja KOKO kuluneen kesän oon marissu, kiristänyt, uhkaillu et T lähtis mun kanssa Pariisiin. Siellä kaikki oli niin paljon enemmän, paljon kauniimpaa ku täällä suomessa. Voi että ihan itkettää.

Mun suosikki ja unelmamatkakohde oli aina, viime vuoteen asti Berliini. Pääsin sielläkin käymään toki, mutta se ei ollu yhtään mitään Pariisin rinnalla. Pariisi oli lämmin, varmaan 30 asteen kieppeillä koko ajan, kukat oli isoja ja kirkkaita, talot oli kauniita, hiekkakin siellä ei ollu "vaan hiekkaa". Se oli valkosta ja pehmeetä.  Kaikki oli siis vaan niin ei-niinkuin-täällä-suomessa. 

Mulla on loputtomasti kuvia siltä reissulta.. eli asiaan; 

Oon matkoilla ihan hullu kuvaamaan.. eli tää on meidän hotellin vierestä otettu kuva illalla.. kaunista 

Otin kuvan koska oli hauska muistutus et pitää syödä hyvin<3

Val'd europelta, siletä missä hotelli oli. 

Tässä nyt on sitä VALKOISTA hiekkaa!

Mustakin saatiin yks kuva:D

Lähössä pois takaisin suomeen, lentokoneen ikkunasta otettu kuva- itkin koko kotimatkan ja makasin sit puol koomassa Arlandan kentällä. Kontrasti Pariisin ja Arlandan välillä oli huima.

"Kylä, missä meidän hotelli oli. Täältä oli matkaa ainakin puol tuntia pariisin keskustaan junalla. 

T;n työpaikka, Disneyland Paris. 

Se siitä sitten. En koskaan päässy käymään Eiffel tornissa, se olis sit seuraavan matkan "tarkoitus", Harmittaa ku olis tullu varmasti upeita kuvia...

Sisäinen kauneus- lihavien tekosyy olla laihtumatta?

Syön normaalisti mutta paino putoaa edelleen. Ihanaa. Tuntuu kuin olisin kertaheitolla päässyt kaikista vartokomplekseistani eroon.. Jalat näyttää kauniilta, kaikki niin kauniilta että kukatahansa rakastaisi ja rakastaakin. Olisin täydellinen ja T ei voisi pitää näppejään erossa minusta. Niin voimallinen on tämä sairaus, tämä elämäntapa. Syö sisältäpäin ja kaunistaa ulkokuorta. 

Onhan se totta ettei sisäinen kauneus merkitse mitään. Hah, se on pelkkä vitsi, nauran sille. Ainoa mitä on olemassa, ainoa mikä todella on olemassa on ulkoinen kauneus. Sillä meidät määritellään, siihen kiinnitetään huomiota ensimmäiseksi. Kertokaa siis miksi pitäisi ajatella toisin? Ennen ruuan kanssa leikkimistä ajattelin itsekin samoin kuin monet- sisäinen kauneus on se juttu. MUTTA! En koskaan ollut enkä ole kaunis sillätavalla kuin kauniita ihmisiä määritellään. Laitettuna, kaunis mekko ja korkkaritkin jalassa olen korkeintaan nätti. 

Tulen luultavasti aina olemaan kateellinen niille naisille joilla on söpö pieni nenä ja pienet sirot jalat. Varmasti olen. En usko että pääsen siitä koskaan. Tästähuolimatta olen saanut itseni uskomaan tähän laihdutuksen voimaan- tämä on se juttu millä pääsee lähemmäs noita kaunottaria! Kuulostaa varmaan typerältä mutta monet syömishäiriöiset tuntuvat jakavan samankaltasen ajatusmaailman- siinä maailmassa ruoka on pahasta, siinä maailmassa ulkoinen kauneus määrittää meidät, kertoo arvomme ja sen, voiko meitä rakastaa. Voinko saada onnea ja menestyä tässä saatanan maassa. 

En syytä sairaudestani mediaa, joka täysin epärealistisilla muokatuilla kuvilla valelee verkkokalvoille valheellista tietoa naisen ruumiista. En syytä jatkuvia "näin laihdut 10 kiloa viikossa"-uutislinkkejä. En syytä edes isäpuoltani joka nauroi sille, että painan 60kiloa. Kun äitikin on kevyempi. Että eikö tuo ole vähän ihmeellistä, eikö sinustakin? Haluan jonkun jota syyttää, jonkun joka kantaisi vastuun tästä puolestani. Harmi vain että olen aikuinen. Aikuiset saavat kuolla rauhassa anoreksiaansa kun ovat niin typeriä että sen itselleen "keksivät". 

All the pretty stars shine for you, my love
Am I the girl that you dream of?
All those little times you said that I'm your girl
You make me feel like your whole world

Thinspo

...and I will go down with this ship...

Olin tehnyt isoja päätöksiä, etsiskelin netistä ravitsemusterapeuttien nimiä ja numeroita- söin samalla. Olin käynyt lenkillä ja päätin että tänään syön, tänään saan syödä. Yksi päivä vain. Laipää kaksi palaa, pitsaa 2 palaa...2 perunaa vielä lisäksi...paistettuna. Ei herranjumala.

Kun löysin itseni sitten halailemasta vessanpönttöä ja yrittäessäni saada sitä kaikkea ulos, (vaikka kipu vatsalaukussa ja ruokatorvessa kasvoi joka yökkäyskerran jälkeen.) ajattelin että ei tätä voi jatkaa näin- mun iho on niin kuiva ettei siihen auta mikään muu kuin kortisonivoide. Huimaa aina kun nousen ylös..kunto on juoksemisesta niin huono etten jaksa edes harrastaa seksiä. Ei se oo oikein sen arvosta. Pakko parantua pakko pakko pakko pakko-

Samalla kuin ei olis yhtään pakko.

Varaan ajan revitsemusneuvontaan. Julkiselta puolelta. En vaan oikeen ymmärrä et miten se vois yksinään auttaa et käy siel juttelee kaloreista ja ruokaympyröistä ja ruokarytmeistä- ei siinä ole mitään uutta. Painon nouseminen ei vaan kiinnosta. Terveellinen syöminen kiinnostaa.

Break-up and down?

Olen miettinyt ja miettinyt tätä tilannetta. En usko että parisuhteeni voisi jatkua enää yhtään kauempaa. Paremmin tekisin jos nyt vain päästäisin irti. Ainoa mikä jarruttaa on se pelko ettei se olisikaan oikea ratkaisu. Vaikka se olisi. Oon pelkkä pelkuri, inhottaa tuntea sydänsuruja.

Kaipaan hänen syliään, kaipaan ääntä ja tuoksua. Kaipaisin kaikkea hänessä. Silti yhä isompi osa minussa haluaisi päästää irti ja jatkaa eteenpäin. Tuntuu ettei muuta tapaa enää ole. Mitä teen? En osaa valita... en halua päästää irti vaikka pitäisi.

Se ei olekkaan niin

Mä luulin aina jotakin jää
jota ei pysty hävittämään
edes silloinkaan repimään
kun sanoo näkemiin
mut se ei olekaan niin

Ja ulkona jossain oot sinä ja uus

kireä teennäinen valoisuus

Mä olen verta mä oon väkivaltaa

mä haluan huutaa ja satuttaa

Mä luulin että viha väsyy

suru sammuu tai himmentyy

mä luulin että kipu häipyy

menee kadoksiin

mut se ei olekaan niin

Mä luulin että hallitsen tän
mun mielen ja mun elämän
joo, mä luulin että sinä ja hän
jäätte unohduksiin
mut se ei olekaan niin
se ei olekaan niin

Ja ne kuvittelee et sil on välii

Mulla on yllä pitkä musta mekko. Se on niin ohut että mun lanneluiden ääriviivat voi erottaa sen läpi. T on ollut hiljainen siitä lähtien kun se lausuttiin ääneen. Tuntuu etten enää kelpaa. Se sanoi sellaisia sanoja kuin ruokavalio, liikunta, timmi vartalo. Sitten hän tykkäisi. Sitten olisin sellainen. Timmi ja urheilullinen ja varmaankin kauniskin. T:n mielestä. En usko että haluan olla sillälailla kaunis. Ei se ole minä. Se olisi joku muu.

Olen tajunnut vasta nyt ajatukseni T:n naisihanteesta. Onkohan sillä muita.. Vieraileeko se muiden sylissä niinkuin Pariisissa ollessaan? Musta mekkoni on ostettu sieltä. Miksi toisaalta ei olisi muita? Mietin miltä se tuntuisi...hassummalta tuntuisi jos ei olisi. T toivoo minulta yhtä juttua. Sellaista missä olisi joku toinen nainen lisäkseni. Se olisi hauskaa ja mitäpä pientä ei tyttöystävä tekisi miehensä puolesta. En vain ole varma pystynkö siihen. T koskettelee ja suutelee häntä, rakastaa häntä.. Haluan oksentaa.  

Näen sen illan tarkalleen niin kuin se kuvaillaan

Tähdet päiden päällä kiikkuu

Vesi väsyy, lämpö pohjaan katoaa

Aallot vaivalloiseen liikkuu

Miten kylmä kohmettaakin nopeaan

Ulpukanvarret ja huulet

Kukaan ei kuule huutoa väsyvää

Taas vaikeampi hengittää

Haluan että T rakastaisi minua. Minua yksin. Miksi se ajattelee tuollaisia asioita..miksi en osaa sanoa vastaankaan..miksi haluan aina vain miellyttää? Vaikka särjen T:n korvia ja silmiä. Pitää olla hiljempaa ja hiljaa. Hiljaisin. Haluttava ja miellyttävä. Luuni sattuvat ja aiheuttavat mustelmia nukkuessani T:n sylissä. En sovi siihen enää. T vetää itsensä pois ulottuviltani, sängyn toiseen nurkkaan. 

Ja ne jotka kaiken tietää
ne sanoo tuo on prinsessa Jää
se varmaan hileitä hengittää
ja se kaikesta selviää

Ensimmäinen kuva minusta

En kaipaa törkeää arvostelua enkä tuomitsemista. Ihan vaan todistan olevani olemassa sanotaan näin. Jos innostun niin ehkä kuvia alkaa tulla lisää.

Tänään otettu kuva, Paino oli laskenut puoli kiloa ja se on hyvä juttu. Toi reisien rasva on ollu tiukassa mut alkaa onneks jo pikkuhiljaa lähtee :D Ihanaa.

...

Tajuttoman omituinen olo. Ja vähän toivoton. Ja lihava. Ja pienipieni samaan aikaan. Syy siihen on se, että sain tänään postissa tilaamani mekon ja pitsipaidan. Se mekko oli pienin mahdollinen koko eikä se oikeen istunut. Peppu on pienentynyt (näin luulen) ja käsivarretkin aika tikut. No jokatapauksessa mekkoon jäi aika paljon rumasti "rypyille" sitä kangasta joka pilaa hoikan vaikutelman. Kuitenkin ihonmyötäinen asu. Toinen ihana vaate oli musta pitsipaita, johon kuului sellanen bondeau-liivi juttu. Se on IHANA päällä. Rakastan sitä. 

Harmi etten voi laittaa kuvia, mutta tilasin tuotteet Hersecret.fi -Verkkokaupasta. Suht edullinen ja pienikokoisille sopii kaikki vaatteet:) pitsitoppi :D Käykää kurkkaamassa. Mekon linkki on tässä: Violetti Strassimekko 

Omituinen oloni johtuu huimauksesta eikä ajatus oikein kulje. Suunnittelen syöväni jotakin, mikä ei varmaan olis huonokaan ajatus. (Mutta paino oli pudonnu taas kilon enkä haluu menettää sitä työtä syömällä nyt). Pakko keksiä jotain. 

I am friends with the monster

Peilistä katsoo tänäänkin kalpea ihminen.. Hiukset ovat väsyneen punaiset, ei ole rahaa ostaa colormaskia. Silmänaluset ovat todella tummat raudanpuuteanemian takia. Syön vitamiineja normaalin vuorokausiannostuksen muttei tunnu auttavan. Jokaikistä kehon lihasta särkee salibandyn pelaamisesta- siellä olin toissapäivänä, pikkuveljen harkoissa vain ja yhä sattuu ja nilkan nivelsiteet on jotenkin oudon tuntuiset. 

Tähän nykyiseen tilanteeseen tulo on kestänyt melkein kaksi vuotta. Toki olin ortoreksinen jo aiemmin ja harjoittelin puolimaratonillekin muttei siitä koskaan tullut mitään. Ennen suorastaan rakastin ruokaa. Muistan kun eksäni sanoi kerran olevansa iloinen siitä etten ole sellaine nainen joka ei pysty syömään kunnolla. Siihen aikaan olin suklaaholisti. Rakastin suklaata, etenkin niitä fazerin levyjä. Saattoi mennä yksi sellainen levy päivässä. Ilman mitään tunnontuskia. Tuntuu epätodelliselta. 

Kaikesta huolimatta olen salaa ylpeä itsestäni. Taidostani laihduttaa niin helposti, nälkää näkemättä kun keho ei vaan enää tunne mitään. Ulkopuoliset ihastelevat vartaloani ja kauneuttani kun kuljen korkeissa koroissani Helsingin yössä. Olen tehnyt ilkeitä asioita ihmisille joita rakastan.. mutta kaikista suurin rakkaus on tämä laihtuminen. Tämä vartalo. Sen kanssa en ole koskaan yksin. 

 You're beautiful, so beautiful
Oh and you hold me tight
You're beautiful, so beautiful
And I can't speak or I'll cry
Oh I don't deserve you
Cause I always hurt you
Then you'll say the perfect thing
You're beautiful, so beautiful to me