Ruokalistausta

Tämä postaus kertoo teille vähän mun ruokavaliosta- Eli suoraan vaan "asiaan".

Päivä 1

Kaksi karjalanpiirakkaa
vettä vettä vettä
Teetä

3 palaa ruisleipää





Päivä 2

2dl herne-maissi-paprika
1 patonki Jumbossa
kourallinen mansikoita

Teetä ja vettä


Päivä 3 (meni aika pahasti perseelleen)

1 purkki Ben&Jerry's jäätelöä (oksensin mutta jäi siitä varmaan jotain sisälle)
2,5dl Kanakeiton lientä
vettä vettä vettä
teetä

Lisäks yritän jokapäivä muistaa syyä vitamiineja, biotiinia sekä fluoritabletteja. En yleensä harrasta oksentelua et hampaat säästyy mut fluoria ja kalkkia on silti hyvä syödä. Nää kolme kulunutta päivää oon ollu kauheen onnistunu syömisissä ja siks oonkin niin ylpee et laitan ne nyt tänne. On vaan hyvä pitää mielessä se että aina tulee takapakkeja ja se paino ei aina vaan tahdo tippua vaikka mitä tekis. Ja vinkki vielä! Itelle on paljon helpompaa ajoittaa kaikki syöminen iltaan- silloin ei napostele päivällä eikä tarvii mennä nukkumaan tyhjällä vatsalla. Toimii :D

Älä viiltele!

Hyvää aurinkoista päivää! 

Tänään on hyvä päivä, paino oli taas vähän pudonnut ja muutenkin itsekuri alkaa vähitellen palailla. Kesä on muutenkin niin vaikeaa aikaa kun ulkona on liian kuuma voidakseen olla housuissa. Täytyy esitellä itseään minimini vaatteissa. 

Näin eilen kuapassa erään ihmisen joka pysäytti. Olin siis normaalisti meidän lähicitymarketissa. Kassojen toisella puolella oli joku joka kiinnitti huomion. Ei siksi että nainen oli suuri. Sellainen suuri suuri, oikeasti lihava, vaan naisen molemmat käsivarret olivat täynnä syvännäköisiä viiltohaavoja. Nainen oli pukeutunut pitkään mekkoon mutta se jätti käsivarret paljaiksi... Mietin siinä miksi, miksi sillä naisella on niin paha olo että tekee noin.. Ja sitten kulkee lyhyessä paidassa ihan avoimesti, kuka pystyy sellaiseen itsevarmuuteen. 

Minullakin on käsissä arpia, sikin sokin, etteivät nyt näyttäisi niin selkeiltä. Nykyään yritän olla viiltelemättä ja koittaa purkaa pahaa oloa muullakeinoin, kuten liikunnalla. Ymmärrän tietysti ettei aina  auta mikään. Mutta toivoisin että te haluatte yrittää.

It's all about the fear

Olen kamalassa syömiskierteessä enkä tunnu pääsevän siitä. Ilma on järkyttävän kuuma kokoajan, tuntuu kuin vatsa olisi paisunut palloksi. Tosin se onkin.. mun maha turpoo. Seksikästä. En osaa rajoittaa ruokailua enkä jaksa liikkua jatkuvan sämyksen takia.. Ihan totta alan jo epäillä että oon raskaana, löytyy nimittäin, turvotusta, väsymystä, hikoilua, huimausta. En ole valmis tälläseen-- ei ei ei se ei voi olla totta. Vaikka samaan aikaan mun sydän toivoo että se olisi.


Oon alkanu taas pelkäämään erilaisia asioita.. tulevaisuutta.. mietin millainen mun ja T;n tulevaisuus olisi.. Haluaisin sitä niin kovasti. Halusin sitä ja uskoin että oon löytänyt elämäni rakkauden. T on sellainen mies joka seisoo mun tukena koko ajan, ymmärtää ja kuuntelee ja antaa ihan loputtomasti mun virheitä anteeksi. Vaikka se virhe olen minä itse ja se on ihan helvetin kipeä asia hyväksyä.

T on kaikkea mitä mä haluaisin. Tiedän ettei se halua koskaan naimisiin, T kaipaa sekkailua ja matkustelua luonnollisesti ilman mua. Haluaa nähdä maailmaa. T on niitä ihmisiä jotka on sitämieltä että oma elämä on ohi kun ensimmäinen lapsi syntyy. T haluaa joskus oman kodin ja joskus ehkä vaimon.. jonkun muun joka ei ole High-School-Sweertheart. A girl like me. Pitää vaan hyväksyä ettei T ole ihminen joka kosii. Ettei mun saatanan typerät prinsessaunelmat koskaan toteudu. Joten laihdutan ja laihdutan niin kauan että se on tarpeeksi. Että riittäisin edes itselleni.

Oh I walk, Oh I walk through the shadows 
And I, I am so afraid 
Please stay, please stay right beside me 
With every single step I take 

I used to think that the worst feeling in the world was losing someone you love..but I was wrong

Istun junassa vastapäätäni joku pukkujätkä jonka poimin baarista mukaan. En mukaan mukaan, seuraksi vain. Näin vältyn toisilta pikkujätkiltä, niimpa kuuntelen tämän yksilön avautumista- kenet hän on hakannu. Menossa vankilaan, ajoi ulos moottoritieltä... Hei lähetäänkö huomenna ajelee? ... Arvaa vain. 

Kello on noin viisi kevellässäni junalta kotiin.. enää ei ole niin piemää ja linnutkin laulavat jo. Kesä on tulossa. Kaikesta huolimatta, päässäni kohivesta humalasta huolimatta, ikävä on niin voimakas että se saa minut itkemään. Itken siis siinä keskellä katua enkä enää yritäkään peittää sitä. En enää halua. 

Call all your friends

And tell them you're never coming back

'Cause this is the end

Pretend that you want it, don't react

The damage is done

The police are coming too slow now

And I would have died

I would have loved you all my life

En enää jaksa pelata tätä peliä jota elämäksikin kutsutaan. en halua enkä jaksa. Haluaisin vain unohtaa tämän kaiken. Kaikki muistot ja antaa olla.

...The worst feeling is the moment that you realize, you've lost yourself

Baby blues

Tänään oli ihan normaali päivä kaiken muun osalta paitsi ruuan.. olen nyt muutaman päivän syönyt aika rattoisasti ja se on ollut suussani yhtä juhlaa. Jotain kuitenkin napsahti tänään iltapäivällä. Olin poikaystäväni luona hengaamassa normaaliin tapaan ja päädyimmekin sänkyyn. Homman jälkeen syntyi epäilys kortsun kelpaavuudesta ja oliko se rikki vai ei ollut..  Sitten T vain totesi kuin ohimennen, faktana, että mun anorekisuus on aika hyvä ehkäisykeino. Että ei siellä mikään elä. Että silleen.

Hämmästyin omaa reaktiotani itsekin. Olisi ihanaa saada lapsi joskus.. olen todella äidillinen ja mielestäni en haluaisi enää odetella kauaa... en ole sellainen nainen joka haluaa täyttää 30 ennen kuin edes suunnittelee lapsen tekoa. Haluan saada lapsia suht nuorena... No jokatapauksessa. Palkoa. Entä jos pilaan nyt näillä valinnoilla mahdollisuuden saada lapsia? Tai jos sattumoisin onnistuisinkin raskautumaan niin onnistuisiko se vai menisikö kesken? Miten onnistuisin kestämään raskauskilot, jatkuva ahdistus ei voi olla piltille kovin hyväksi... Miksi äiti oksentaa? Miksei äiti syö meidän kanssa... Miksi äiti on syönyt kaikki karkit? Niin. Onko tämä elämä se jonka tosissaan haluan. Tuskin. Onhan mulla aikaa parantua mutten toisaalta usko että tästä voi koskaan parantua sillätavalla. Normaaliksi. Mutta hirveä baby blues iski ja surettaa. Sellaista tänään.

Kuvat lainattu