Tänään on vaan liian paha olo. Ei edes pelkästään henkisesti vaan myös fyysisesti. Kurkussa on pala, oksettaa. Ahdistaa. Väsyttää. En saanut nukuttua viime yönä. Tietenkään. Olisihan se pitänyt arvata. T on poissa koko viikonlopun ja mä makaan yksin kuumassa huoneessa itkemässä. Itkemässä mitä? Tai miksi? Miksi mitä. Miksi miksi miksi miksi. Ajatukset rullaa edes takas ja ympäri uudelleen.
"Mä rakastan sua kauheasti"
Niimpä niin. You never call me when you're sober. Mutta näin se menee. Ikävä viiltelee mieltä ja teen sen. Teen, vaikka pyhästi lupasin ja vannoin ettei enää. Ei enää koskaan. Anteeksi.
Täytyy ehkä vähän valaista mun tilannetta. Sairastan keskivaikeaa masennusta ja PTSD,tä ja kärsin dissosiaatiohäiriöistä, anorektisuudesta ja ihan vaan sekopäisyydestä. Masennusjaksot tulee ja menee, ja nyt olo on taas pahempi kuin kaksi viikkoa sitten. Viiltelyä harrastan jonkun verran. Aloitin 13-vuotiaana. Sen jälkeen kun minut raiskattiin ensimmäisen kerran.
Jonain päivänä aion unohtaa nimesi
Ja jonain päivänä, sinä tulet hukkumaan kadonneeseen kipuuni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti