Sydän lyö tyhjää ja mieli kaloreita

Ostoskoriini ei juurikaan kerry muuta  kuin kasviksia. Kurkkua, paprikaa, wokkivihanneksia 35 kaloria per 100 grammaa. Seison hetken kylmäosastolla katsellen mozzarellapitsan olevan tarjouksessa. Mutta en osta sitä. Kassalla mietin miltä tämä näyttää. Tietääkö tuo ja tuo ihminen miksi ostan juuri näitä tuotteita? Tietävätkö he ja miettivät että tuo tyttö on sitten sairas.. 

Minä ajattelen pakkomielteisesti syömistä- jos joku syö kahvilassa viineriä ajattelen automaattisesti että miten se pystyy? Miksi muut voivat syödä mitä haluavat, ostaa leipää ja juustoa ja jäätelöä- ihan noin vain. Se on äärimmäisen epäreilua. Jos joku on laiha tai hoikka mietin automaattisesti miten kyseinen henkilö syö- oksentaako myöhemmin. On niin vaikea hyväksyä  laihoja ihmisiä. Niitä siroja ja pieniä jotka voisivat syödä mitä vain lihomatta grammaakaan. 

Otin lainaa pankista. En pääse terapiaan maksamattomien laskujen takia. Olin vähällä ajaa rekan alle. Se niistä mun suurista ajotaidoista. 

Pienemmäksi ja pienemmäksi. Pitää olla pienempi. 

Mun ystävä joutui suljetulle osastolle. En ajatellu liittyä seuraan. 

No one loves me better
No one ever could
I wish someone would have warned me
That you would be so good