Juttelin eilen T;n kanssa ja se ei ollu kovin miellyttävä keskustelu. Mun pitäis ilmeisesti käydä lääkärissä ennenkuin se lähtee Ranskaan. Koska mä olen sairas...Juuh. Se ei vaan oo niin yksinkertaista ku vois luulla. Tuntuu välillä et mä olisin kuin eri ihminen. Kun T sanoi että "Toi sun painonpudotus on sulle tärkeintä elämässä, mikään ei mene sen ohi." Itkettää koska tajuan sen olevan totta. Ja se ei tunnu hyvältä. Mutta mitä mä voisin tehdä?! Aivot sanoo eiei ja ruumis sanoo että kyllä. Mitähän tässä tilanteessa pitäisi tehdä..
Mä en oo rakastanu koskaan sua vitun huora
Sun puolest vois kuolla puol maailmaa etkä huomais
Ja tavallaan mä vihaan sua
Mutten muista siin eroo
Et en oo koskaa tehny elettäkää päästäkseni eroon susta
Päinvastoin tunnen et oon nero jos saan sua enemmä
Mut on turha laskee erotusta
Hyvistä ja huonoista puolista
Sä oot huora nii likanen
On olemassa eräs ihminen joka aina kun tavataan muistaa muistuttaa siitä miten paska ihminen mä olen. Miten mä oon tehny niin paljon pahaa, että jos joku muu kuin T olis mun poikaystävä, olis se tyyppi tehny itserin jo kolmen kuukauden jälkeen. En jaksais kuunnella sitä. Mä tiedän et oon huono ihminen. Mä oon huora, valehtelija ja vaikka mitä. En halua kuulla sitä enää kertaakaan. Jos vielä kerran se kehtaa sanoa musta mitään negatiivista....niin. Niimpä. Mitä mä muka asialle voin. Ne sanathan on totta.
 |
| kuva lainattu |
Miksei ihmiset voi antaa mun vaan olla? Kyllä selviän yksinkin. En kaipaa ketään puuskuttamaan mun niskaan että syö syö tyttö hyvä! En enää jaksa kuunnella kun muut päättää mun puolesta. Ei mulle voi kertoa millainen ihminen mun pitäisi olla.Joko otatte mut sellaisena kuin olen, vikoineni päivineni, tai ette ota ollenkaan. En enää aio kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti