Päivänsäde ja Menninkäinen

Niin alkoi se kaunis varietee,

johon sain mä aitiopaikan
sen ensinäytökseen.
Niin alkoi se kaunis varietee,
jota ei kai enää esitetä
koskaan uudelleen..

Hiljaisuus on kaunista. Rakastan näitä yön hetkiä jolloin maailmassa ei ole ketään muuta kuin minä ja T. Kääriydymme peittoihin, lämpimään ja koen olevani turvassa. Täällä on koti. Tänne minä kuulun ja näin on hyvä. Minä kelpaan jollekkin. 

Jos voisin, juoksisin tästä paikasta ulos. Ulos tähtien alle, T;n takapihalle. Vetäisin raikasta yöilmaa sisälleni ja nauraisin. Olen yhä elossa.  Olen selvinnyt näinkin pitkälle ja laihtunut 12 kiloa. Mieleeni palaa kuva itsestäni 4-vuotiaana: Olemme mökillä ja juoksen edestakaisin isoveljeni kanssa-laiturille ja taas takaisin mökin portaille. Uudelleen ja uudelleen. Sadettaja kastelee vaatteitamme mutta se ei haittaa meitä. Hiukseni ovat kullanruskeat ja silmissäni tuikkii sammalenvihreä pilke. Olen onnellinen.

Nykyhetkessä ei ole aurinkoa. Nykyhetkessä ei ole mökinrantaa eikä onkivapoja, jotka olemme itse veistänet puukepeistä. On vain pimeää. Lohdutonta, piinavaa pimeää. Näinä hetkinä tuntuu kuin aamu ei koskaan tulisikaan. Tuntuu kuin onnea ei olisi olemassa. Olen heikko ja raukka. Säälittävä. Mutta en voi nukahtaa nyt. 

Toivoisin voivani kertoa jollekkin mitä pääni sisällä liikkuu. Varjoja on vain kovin vaikeaa saada paperille. Tai edes ajatuksiksi. Sen verran saan niistä selvää, etten minä tätä itsekkyyttäni tee: Näin vain on. En koskaan hanki perhettä tai omakotitaloa. En koe synnyttämisen tuskaa enkä äitiyden onnea. En hääpäivää, en mitään. Koska minä kuolen. En aio selvitä tästä. Olen T;n kanssa loppuuni asti. Koska hän on elämäni suurin rakkaus, ja tulee aina olemaan. T pelasti minut. Oikeasti. Muussa tapauksessa olisin kuollut jo aikoja sitten. Huomattavasti kivuliaammin. 

En osaa sanoa kuinka paljon minulla on aikaa jäljellä. Luultavasi vuosi. Ehkä vähemmän. Toivon että ehdin minun ja T;n suunnittelemalle Kreikan matkalle. Sanotaan että siellä on maailman kauneimmat auringonlaskut. Se on koettava ennenkuin lähden. 

T nukkuu niin levollisesti. Voisinpa olla se, joka saa katsella sitä ainiaan.

Olen rakastanut kaiken aikaa

Olen rakastanut taivaan sineä kai

Aamun usvaista outoa taikaa

Olen rakastanut sinun nauruasi

Olen rakastanut kyyneleitäsi

Minä elän ja kuolen sun edessäsi

Olen rakastanut aina meitä

Olen rakastanut illan hämärää

Kun on lumesta valkeat pellot

Olen rakastanut tätä elämää

Soikoon sille ne kauneimmat kellot