Hiljaisuuden jälkeen

Pitkästä aikaa... tässä on tapahtunut kaikenlaista. Kävin ranskassa T: luona. Siellä oli ihanaa. Ranska ja Pariisi- valot, ihmiset, värit ja tuoksut. Tunsin olevani todella elossa. Se oli kuin olisin ollut unelmieni prinsessa maassa missä valkoiset ponit kuskaavat edestakaisin. Kaikki oli niin kaunista. Pariisittaret olivat kauniita. Erilaisia ja kauniita. Jokainen uniikki. Koin kuuluvani joukkoon.

Kuvat lainattu

Mutta se ranskasta.

Painoni on pysynyt melkolailla samassa. Heittoja on ollut molempiin suuntiin, mutta nyt se on taas laskuvaiheessa. En vain oikeen saa syötyö mitään ja jos syönkin niin syön vähän. Toissapäivänä en löytänyt tarpeeksi pientä kulhoa mistä syödä makaroonia-joten käytin lasia. Se oli hyvä idea. Kun lasin laittaa täpötäyteen tuntuu kuin söisi enemmän vaikka tosiasiassa siinä on vain se kaksi desiä.

Olen suunnittelemassa muuttoa soluun. En minnekkään kovin kauas mutta muutan kuitenkin. Anoreksia alkaa vaatia vähitellen jo omaa asuntoa. Omaa paikkaa missä voi sotkea ja läträtä elämäänsä miten haluaa.

Olen sotkenut kaikki mun asiat. Siltikin samaan aikaan tuntuu kuin kaikki olisi pitkästä aikaa hyvin ja selkeää. Nukun noin 12 tuntia päivässä. Lopun ajan istun tietokoneella tai istun baarissa ja ryyppään. (tuo baareissa käyminen edistää hyvin painonpudotusta) Poltan ja poltan lisää. Laihdun ja laihdun ja lopulta katoan.

Lempinäyttelijäni Nina Dobrev...Niin kaunis, niin laiha. Vaihtaisin kroppaa hänen kanssaan koska tahansa. <3