En oikein tiedä miten pitäisi reagoida. Paras ystäväni on hankkimassa itselleen syömishäiriötä vain koska mulla on. Miksi? Kun hän kertoi että "mulla on jonkinlainen alkava, että viel yks kilo niin oon tyytyväinen". Vittu mitä paskaa. Miksi olla ylpeä siitä?? Ylpeä että on sairastumassa tautiin, joka vie elämänhalun, pilaa kehon ja mielen ja kaikki on niin helvetin vaikeaa. En tahdo sitä hänelle, en toivoisi tätä kenellekkään. En tahtoisi olla se joka muutaman kuukauden päästä on lohduttamassa ja sanoo että mitäs minä sanoin... Ystäväni oli kuulemma kuullut dietistä, jossa paastotaan kaksi kertaa viikossa (alle 500 kaloria(mikä "paasto" muka...paskat..)) niin laihtuu
puoltoista kiloa viikossa. Joo tuskinpa. Ehkä hetkellisesti mutta ei se ole pysyvää.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Mikä minä olen paras puhumaan syömishäiriön vaaroista? Mikä minä olen tuomitsemaan kenenkään laihduttamista...Olen todella todella huolissani...
Choose your last words,
This is the last time
Cause you and I
We were born to die
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti