Ja ne kuvittelee et sil on välii

Mulla on yllä pitkä musta mekko. Se on niin ohut että mun lanneluiden ääriviivat voi erottaa sen läpi. T on ollut hiljainen siitä lähtien kun se lausuttiin ääneen. Tuntuu etten enää kelpaa. Se sanoi sellaisia sanoja kuin ruokavalio, liikunta, timmi vartalo. Sitten hän tykkäisi. Sitten olisin sellainen. Timmi ja urheilullinen ja varmaankin kauniskin. T:n mielestä. En usko että haluan olla sillälailla kaunis. Ei se ole minä. Se olisi joku muu.

Olen tajunnut vasta nyt ajatukseni T:n naisihanteesta. Onkohan sillä muita.. Vieraileeko se muiden sylissä niinkuin Pariisissa ollessaan? Musta mekkoni on ostettu sieltä. Miksi toisaalta ei olisi muita? Mietin miltä se tuntuisi...hassummalta tuntuisi jos ei olisi. T toivoo minulta yhtä juttua. Sellaista missä olisi joku toinen nainen lisäkseni. Se olisi hauskaa ja mitäpä pientä ei tyttöystävä tekisi miehensä puolesta. En vain ole varma pystynkö siihen. T koskettelee ja suutelee häntä, rakastaa häntä.. Haluan oksentaa.  

Näen sen illan tarkalleen niin kuin se kuvaillaan

Tähdet päiden päällä kiikkuu

Vesi väsyy, lämpö pohjaan katoaa

Aallot vaivalloiseen liikkuu

Miten kylmä kohmettaakin nopeaan

Ulpukanvarret ja huulet

Kukaan ei kuule huutoa väsyvää

Taas vaikeampi hengittää

Haluan että T rakastaisi minua. Minua yksin. Miksi se ajattelee tuollaisia asioita..miksi en osaa sanoa vastaankaan..miksi haluan aina vain miellyttää? Vaikka särjen T:n korvia ja silmiä. Pitää olla hiljempaa ja hiljaa. Hiljaisin. Haluttava ja miellyttävä. Luuni sattuvat ja aiheuttavat mustelmia nukkuessani T:n sylissä. En sovi siihen enää. T vetää itsensä pois ulottuviltani, sängyn toiseen nurkkaan. 

Ja ne jotka kaiken tietää
ne sanoo tuo on prinsessa Jää
se varmaan hileitä hengittää
ja se kaikesta selviää