...and I will go down with this ship...

Olin tehnyt isoja päätöksiä, etsiskelin netistä ravitsemusterapeuttien nimiä ja numeroita- söin samalla. Olin käynyt lenkillä ja päätin että tänään syön, tänään saan syödä. Yksi päivä vain. Laipää kaksi palaa, pitsaa 2 palaa...2 perunaa vielä lisäksi...paistettuna. Ei herranjumala.

Kun löysin itseni sitten halailemasta vessanpönttöä ja yrittäessäni saada sitä kaikkea ulos, (vaikka kipu vatsalaukussa ja ruokatorvessa kasvoi joka yökkäyskerran jälkeen.) ajattelin että ei tätä voi jatkaa näin- mun iho on niin kuiva ettei siihen auta mikään muu kuin kortisonivoide. Huimaa aina kun nousen ylös..kunto on juoksemisesta niin huono etten jaksa edes harrastaa seksiä. Ei se oo oikein sen arvosta. Pakko parantua pakko pakko pakko pakko-

Samalla kuin ei olis yhtään pakko.

Varaan ajan revitsemusneuvontaan. Julkiselta puolelta. En vaan oikeen ymmärrä et miten se vois yksinään auttaa et käy siel juttelee kaloreista ja ruokaympyröistä ja ruokarytmeistä- ei siinä ole mitään uutta. Painon nouseminen ei vaan kiinnosta. Terveellinen syöminen kiinnostaa.