Ever after never came, And I'm still waiting for a love I'll never have

Miten mä aina päädynkin tähän samaan tilanteeseen. Viime kerrasta on jo toki aikaa, en muistanu sen sattuvan näin kokonaisvaltaisesti. Sinä senkin paskiainen joka petät mut yhä uudestaan. Sinä joka saat mut tuntemaan, kärsimään, haluamaan aina uudestaan. Haluaisin viimeinkin laittaa tälle pisteen mutten tiedä miten. 
Tää on kaikki niin kieroa ja vääränlaista peliä, en osaa pelata näillä säännöillä.


Between love between hate
Shake the silence back but it's too late
And it haunts you, and it haunts you
It's a love hate heartbreak

Mä elin pitkään kuin kuolematon. Mikään ei mua satuttanu, olin ihan mun oman sairauden lumoissa. Masennus erotti mut muusta massasta ja se tuntu hyvältä. Siinä sivussa mä heitin tunteet romukoppaan ja annoin mennä enkä välittäny, en uskonu et voisin enää koskaan rakastaa. Mä haluan vihata , mä haluan oikeasti fyysisesti satuttaa. On niin epäreilua että mä saan kärsiä ku toinen ei halua tuntea mitään. Ei edes tän kaiken ajan jälkeekään. 

Mussa on pahasti jotain vialla.


Ever after never came,
And I'm still waiting for my heart to beat again.
And all the dreams I've laid to rest,
The ghosts that keep me, after all that I've become,
I am only one.

I wanna be like Mary-Kate

Mulla olis tavoitteena saavuttaa se 52 kiloa pysyväks. Paino vaan heittelee jatkuvasti ylös ja alas ja mä siinä mukana. Turhauttavaa, en pääse lenkille tai uimaan  koska oon senverran kipeä ettei se kannata. Pakko siis keskittyä siihen mitä suuhunsa laittaa. Perkele se on inhottavaa.

Kerrataanpa siis muutamia tosiasioita:  Mun naamalle ei voi koskaan tehdä mitään- mun nenä tulee aina olemaan millanen se on, mulla ei oo tummia suuria silmiä eikä Angelina Jolien huulia. Ne on asioita jotka pitää vaan hyväksyä. Niitä ei voi muuttaa (ellei satu olemaan rahaa itsensä leikkelyyn) Voi keskittyä tekemään itsestään muilla tavoin täydellisen, muokata vartaloa. Tehdä itsestään prinsessan. Kuka tahansa voi, se on itsestä kiinni. En sano että se tie olis yhtä helppo ja "mukava" kuin ne kauneusleikkaukset mutta se on sen arvoista, varmasti on. Beauty Hurts, Baby. 

Viime kesänä painoin noin 52 kiloa. Nykyään enää en. 56 kiloa näytti vaaka hetki sitten. Hävettää. Tuntuu itsensä pettämiseltä että olen antanut ruokkia itseäni, antanut otteen lipsua. Että minä, joka olen sentään mestari pudottamaan painoa, olen alkanut syömään hampurilaisia! Hävettää. Olen siitä pahoillani oikeasti. Ja leipää upposi yhteen vaiheeseen ihan huolella, mums mums mums leipää. Hyi helvetti. 

Tarvitsen kaiken mahdollisen inspiraation että tää homma onnistuisi, et pääsisin viimein siihen 48 kiloon joka mun tavoite on. Paljon teetä ja paljon paljon kasviksia. Aina ei vaan voi mennä siitä mistä aita on matalin. 

Tsemppiä! 

But in the end what leaves you brokenIn the end it makes you better

...

Tajuttoman omituinen olo. Ja vähän toivoton. Ja lihava. Ja pienipieni samaan aikaan. Syy siihen on se, että sain tänään postissa tilaamani mekon ja pitsipaidan. Se mekko oli pienin mahdollinen koko eikä se oikeen istunut. Peppu on pienentynyt (näin luulen) ja käsivarretkin aika tikut. No jokatapauksessa mekkoon jäi aika paljon rumasti "rypyille" sitä kangasta joka pilaa hoikan vaikutelman. Kuitenkin ihonmyötäinen asu. Toinen ihana vaate oli musta pitsipaita, johon kuului sellanen bondeau-liivi juttu. Se on IHANA päällä. Rakastan sitä. 

Harmi etten voi laittaa kuvia, mutta tilasin tuotteet Hersecret.fi -Verkkokaupasta. Suht edullinen ja pienikokoisille sopii kaikki vaatteet:) pitsitoppi :D Käykää kurkkaamassa. Mekon linkki on tässä: Violetti Strassimekko 

Omituinen oloni johtuu huimauksesta eikä ajatus oikein kulje. Suunnittelen syöväni jotakin, mikä ei varmaan olis huonokaan ajatus. (Mutta paino oli pudonnu taas kilon enkä haluu menettää sitä työtä syömällä nyt). Pakko keksiä jotain. 

I used to think that the worst feeling in the world was losing someone you love..but I was wrong

Istun junassa vastapäätäni joku pukkujätkä jonka poimin baarista mukaan. En mukaan mukaan, seuraksi vain. Näin vältyn toisilta pikkujätkiltä, niimpa kuuntelen tämän yksilön avautumista- kenet hän on hakannu. Menossa vankilaan, ajoi ulos moottoritieltä... Hei lähetäänkö huomenna ajelee? ... Arvaa vain. 

Kello on noin viisi kevellässäni junalta kotiin.. enää ei ole niin piemää ja linnutkin laulavat jo. Kesä on tulossa. Kaikesta huolimatta, päässäni kohivesta humalasta huolimatta, ikävä on niin voimakas että se saa minut itkemään. Itken siis siinä keskellä katua enkä enää yritäkään peittää sitä. En enää halua. 

Call all your friends

And tell them you're never coming back

'Cause this is the end

Pretend that you want it, don't react

The damage is done

The police are coming too slow now

And I would have died

I would have loved you all my life

En enää jaksa pelata tätä peliä jota elämäksikin kutsutaan. en halua enkä jaksa. Haluaisin vain unohtaa tämän kaiken. Kaikki muistot ja antaa olla.

...The worst feeling is the moment that you realize, you've lost yourself

-Ei saa jättää yhtään todistajaa-

Laimenna mut haalista mut poista kokonaan
Ei saa jättää yhtään todistajaa

Todellisuus nousee vielä kerran viemäreistä
Vuorovesi kääntyy peittää alleen toisen meistä

Mä aion jättää sen taakseni. Nyt. 

-

-

-

-

-

-

-

I don't love you 
Like I loved you
Yesterday

I live with this burning hunger inside of me

Aamu:  

Lasi teetä

Lasi appesiinimehua

Päivä:

Teetä

Iltapäivä:

Teetä

Ilta:

Pussillinen nuudeleita

Lasi Teetä

Lasi appelsiinimehua

Eikä muuten ollut nälkä.

Mun joulu on ollu aika täynnä shotteja, ruuan oksentelua ja ahdistumista. Joulumieltäkin olin etsimässä baarista. Loputonta hauskaa. T kävi kääntymässä mun sängyssä joulupäivänä- sain lahjaksi Swarovskin-kivillä koristeltuja koruja ja Yves Rocher-tuotteita. Ihana ihana T. <3 Vatsa on litteämpi kuin taas aikoihin ja olokin on kevyt- vähän ehkä huimaava muttei se haittaa kaiken hyvän rinnalla. 

Tänään pitää käydä viemässä vastaanottoilmoitus mun opiskelupaikasta, musta tulee nyt kai sittenkin lähihoitaja. Aika kuluva juttu jo että ihminen jonka oma pää on täysin sekaisin vois hoitaa muita ihmisiä....

Ärsyttää kun mun kroppa ei laihdu ihan mun haluamalla tavalla. Tuntuu että ylävartalosta on lähtenyt kaikki ylimääräinen- selkä näyttää tosi hyvältä, vatsa kanssa...tissit onneks on viel olemassa....Mut sit peppu ja reidet! Rasva on vaan jotenkin jämähtänyt sille alueelle eikä suostu vaihtaa paikkaa. Niminerkillä EnHaluaOllaPäärynä.  Koitan katella netistä vinkkejä tähän tilanteeseen ja saa nähdä miten käy. 

I live with this burning hunger inside of me

Dear Diary...here's my story

Menin eilen ajoissa nukkumaan, ja siitä huolimatta en saanut unta kuin 7 tuntia. Aamuyön heräily. Paskamasennuksen oire. Joten nousin siis ylös ja keittelemään kahvia. Olo on senverran turtunut etten tiedä jaksanko tänäaamuna salille. Positiivista on ettei lihaksiin juuri satu, kiitos pikkusiskon järjestämän venyttelyoperaation eilen illalla. (Sisko on voimistelija, ja taipuu ihan luonnottomiin asentoihin joissa pitäisi pysyä hien ja tuskan kanssa se 20 sek ainakin...sekopäistä touhua)  Mutta se lihaksista ja venyttelyistä. Eli päivän asiaan; 

Mun elämä on ollut varsinaista tunnemyrskyä aina, ja luulen osittain sen olleen myös selviytymiskeino, miten selvitä siitä väkivallan määrästä jota joutui kokemaan ja näkemään kotona joka päivä. Minulla on vahva tarve tulla rakastetuksi, rakastaa ja kokea olevani tärkeintä maailmassa. Hypin suhteesta suhteeseen, vaihdan miehiä ristiin rastiin ja edes-takaisin, ja kaikki tämä pelleily saa mut näyttämään vittumaiselta lutkalta.Olen koko elämäni ollut tavallaan kateellinen sellaisille tytöille, niille, jotka ovat juuri niitä koulun kauneimpia, niitä jotka ovat ilkeitä mutta suosittuja. Niitä joiden ympärillä pyörii miehiä. Meille "normaaleille" puhuttiin sitten lohduttavaan sävyyn "persoonallisuudesta" ja "sisäisestä kauneudesta". Totuus taitaa kuitenkin olla että seksillä saa ja rakkaudesta on turha kitistä.-.- 

Tapasin nykyisen poikaystäväni lukiossa ruotsin tunnilla. Oli jakson ensimmäinen tunti ja ikäväkseni meidät sekoitettiin istumaan minne sattuu. (paikat siis arvottiin) Bestis jäi luokan etuosaan ja itse päädyin taakse. Viereeni sitten istutettiin poika. Koska olen pinnallinen epävarma lutka, katselin sivusilmällä jätkää ja mietin samalla mitä tuli puettua aamulla päälle ja miltä mahdan pojan silmissä näyttää. Tunti meni puhumatta mitään toisillemme. Kuitenkin kolme kertaa viikossa näimme tunneilla ja rupesimme  juttelemaan enemmän ja enemmän. Hän sai minut nauramaan tavalla jota olin kaivannut niin kauan. Olin täysin hullaantunut rakkaudesta ja jätin siksi silloisen jätkäni, jonka kanssa en ollut ehtinyt olla kuin muutaman viiikon. (huomiotavaa kuitenkin on että ehdin pettämään häntä jo kahdesti siinä ajassa exäni kanssa) 

Suhteemme kehittyi ja samaan aikaan yritin salata häntä isäpuoleltani. Hän oli exälleni (kutsutaan häntä kirjaimella J) lähettänyt nimelläni viestejä, jotka aiheuttivat eromme ja riitaannutti meidät pitkäksi aikaa.En halunnut saman toistuvan. Tietenkin olisi ollut vaihtoehto kertoa perheeni tilanteesta, olla ensimmäistä kertaa elämässäni rehellinen jollekulle. Mutta enhän minä osannut.Joten keksin kaikenlaista. Miksei minulle voi soittaa tai miksen voi lähteä ulos tai miksi minulla on tietty aika jolloin pitää olla koulusta kotona-(30 minuuttia koulun päättymisestä. Lukujärjestykset lukivat keittiön ovessa). Samoihin aikoihin exäni J, kertoi miten haluaisi palata yhteen kanssani. Jouduin siis kahden tulen väliin ja valitsin exän. Hän oli läheisin ihminen minulle edelleen, tärkein kaikista. Oli aina ollut joten valinta oli selkeä.. Kuukauden jälkeen päädyimme kuitenkin eroon ystävinä. minä ja T aloimme seurustelemaan vähän sen jälkeen. Tästä suuttuneena J löi välit poikki ja tilanne on sama edelleen. Meistä tuli vihamiehet ja vähitellen ei mitään. 

Kuukauden onnellisen ja todella ihanan seurustelutaipaleen  jälkeen pakenin kotoani T:n luokse. Sinä yönä kerroin kaikesta: väkivallasta, hyväksikäytöstä ja etten kestänyt olla kotona enää. Itkin pitkin yötä ja olin peloissani isäpuoleni reaktioista...pelkäsin hänen tulevan perääni sillä tiesi missä T asui. Pelko osoittautui aiheelliseksi ja pääduin turvataloon, jossa asuin viimeisen viikon kunnes täytin 18. Oli kesäkuun alku ja kouluissa lomat. T sai minut terapiaan Helsinki Missionille, jossa puhuin ensimmäiselle "ulkopuoliselle" tilanteestani ja sain osviittaa rikosilmoituksen tekemisestä. Tein tästä viikon päästä rikosilmoituksen. Isäpuoleni otettiin kahden päivän päästä kiinni, pidätettiin ja äitini ja sisarukset asettuivat turvakotiin. Tutkinnan edetessä pienemmät sisarukseni otettiin kiireelliseen sijoitukseen lastenkotiin. Muista kuinka äiti soitti itkien että heidät viedään. Se oli hirveää sillä koin syyn olleen täysin minun. Seuraavana keväänä nelipäiväisen oikeudenkäynnin jälkeen isäpuoleni tuomittiin 10 vuoden vankeustuomioon.

Kaikki paha on nyt takanapäin. Pikkuiset ovat kotona ja kaike pitäisi olla muutenkin hyvin. Mutta T. Ihminen jota rakastan ja ihminen joka pelasti minut sanan jokaisessa merkityksessä, on lipumassa pois. Ehkä meidän suhde alkaa todella olla ohi.. Ohi oikeasti. Eikä silloin minulle jää muuta kuin hitaasti katoava ruumis.

Luulin aina että tulisimme 

onnistumaan, löytämään tavan elää yhdessä

säästit parhaan viimeiseksi ja nyt on liian myöhäistä.

Lasken sen päivän tunteja joka tuntuu kestävän ikuisesti

Diet Mountain Dew

Diet mountain dew, baby, New York City
Never was there ever a girl so pretty
Do you think we’ll be in love forever?
Do you think we’ll be in love?

Laihtuminen tekee mielelle kaikenlaista jännittävää.. Olin nimittäin baarissa lauantaina. Jep. Se punapää joka oli helvetin humalassa. Sitä se Vodka teettää.. Olo oli kaunis. Olin syönyt todella vähän. En oikein osannut juodakaan kun jossain vaiheessa muistin paljonko alkoholissa on kaloreita-joten oksentamaan. Sekin oli helppoa. Olin kaunis, seksikäs, täydellinen. Miehiä olisi riittänyt joka sormelle. Näin jo sisään tullessa katseet, hymyt. 

I know that what I do isn't right,
I can't stop what I
Love to do.
So I murder love in the night,
Watching them fall one by one they fight,
Do you think you'll
Love me too?

"Sä olet kaunein nainen ketä oon koskaan nähny". Kiitos. Kiitos kiitos. Ei kukaan olisi katsonut minua 10 kiloa sitten. Täytyy olla täydellinen.. Haluan sitä ja haluan olla täydellinen. 

I'm so hot, I ignite,

Dancing in the dark and I shine.

Like a light I'm

Luring you.

Olkaa rauhassa kateellisia. Kukaan ei voi viedä tätä minulta, enkä anna kenenkään yrittää. Koskaan. 

Not strong enough to stay away

Olen palannut saksasta ja siellä ei ollut olemassa yhtäkään sääntöä ruuan suhteen. Ahdistaako jo?
Kyllä. Selvisin siitäkin, ja opin tosin, etten pidä syömisestä. Ruoka on intohimoni muttui syötynä. Ruoka on jotakin joka kuuluu pitää kaukana minusta. Joka yö nukahdin vatsa täpötaynnä ja kivistäen.. (sillä tottakai ilman sääntöjä söin ja söin osaamatta lopettaa ollenkaan.) Koskaan ei ollut nälkä. Oli vain pieni kaiverrus, himo, joka huusi ruokaa. Leipää, ranskalaisia, sokerillista limua.

Onneksi olen kotona ja se on nyt ohi. Voin palata taas normaaliin ruokajärjestelmään.

Ps. Paino nousi neljässä päivässä kaksi kiloa.

And it's killin' me when you're away, I wanna leave and I wanna stay.

And I'm so confused, So hard to choose.

Between the pleasure and the pain.

And I know it's wrong, and I know it's right.

Even if I try to win the fight, my heart would overrule my mind.

And I'm not strong enough to stay away

....And I've got no excuse

Ruoka ruoka ruoka. Se pyörii mun mielessä koko ajan. Tekee vaan mieli syödä. syöny jo tänänä liikaa. Enemmän kuin suunnittelin. Pelottaa, pelottaa koko ajan ihan helvetisti. Pelkään että tää pelko pysyy, pelkään että se lähtee. Ylävartalo näyttää jo kauniilta, ja se kannustaa mua jatkamaan. On tää vaan todella rankkaa. En ainakaan kärsi turhasta, se tässä taitaa olla ainut lohtu.

"Valehtelen, jos väitän

olevani hänen, vain häntä varten

Valehtelen, kun puhun

Siksi olen useimmiten hiljaa"

Just Kill me. Please.

Minä

"Ei ole mitään minää. On vain valtavan tyhjä kolo keskellä. Tyhjyys. Kauhu. Edes kaikki maailman ruoka ei voisi täyttää sitä. Mutta minä yritän."

Sweet serial killer

Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,

joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin,

nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa että laiva saapuu

ja sirpaleet pois kuljettaa

Mun ja T;n oli tarkoitus muuttaa yhteen, mutta se saa nyt toistaiseksi jäädä, se ajatus. Olisi mielenkiintoista asua yhdessä. Ainoa ongelma olisi tilan puute: Mitä tehdä sillloin kun saan kohtauksen ja haluaisin vain juosta ulos tai vähintäänkin potkia tai lyödä. Väkivaltainen bitch. 

Tänään ajatukset on pyörineet aikalailla menneisyyteni ympärillä. Siihen kuuluneiden ihmisten ja paikkojen muistelu. Isästäni en ole kuullut enää mitään. Hän lähti jälleen pois. Paska juttu mutta sukulaisiaanhan ei saa valita. Isäni toi tavallaan mieleeni exäni, vähän hassussa merkityksessä tosin. Sitähän sanotaan että nainen valitsee alitajuisesti isänsä kaltaisen kumppanin. (tai sanotaan että ainakin tiedottamasti etsii) J ja isäni ovat pitkiä, pukeutumistyyli on sama sekä musiikkimaku. Huivi oli samanlainen molemmilla kaulassa... Omituista ja hieman huvittavaa. No, molemmat ovat nyt poissa. Ehkä parempi niin.  

T. Mun rakas T. Miten tätä voisi ikinä selittää. Miten voisin ikinä lopettaa painon tarkkailun, vahtimisen, valehtelun. En voi luottaa sinuun. En voi luottaa keneenkään enää. Olen ennakkoluuluoinen, vainoharhainen, inhottava akka. En halua olla sellainen nainen kuin olet minusta tehnyt. En ollut sellainen ennen. . . Vai olinko?

 Hei, älä odota minua silloin, meidän täytyy ne yöt unohtaa

Eihän syntisen maailman syntinen lapsi pysty koskaan rakastamaan

Eikä koskaan ketään kaipaamaan

Äitini ei kestä minua eikä jaksa ei jaksa ymmärtää. Olen kuulemma hukassa, en tee mitään muuta kuin valehtelen. En voi kuulemma painaa niin paljon kuin kerron, vaikka puhun totta, En käy koulussa, syrjäydyn. Ja sitä rataa, kunnes kuolen katuhuorana jonnekkin ojaan. En ole luottamusta ansainnut mutta kaipaan tukea silti. 

Anyways. Abc-dietti alkoi tänään. Ihan lastenleikkiä. 

Minä vaihdoin meidät tyhjiin huoneisiin

Minä vaihdoin meidät kuolemaan ja kahleisiin

Minä jätin meidät raunioiksi palamaan

Minä tahdoin meidät

Meidät hajottaa

Beauty hurts, baby

Kiihdytän karkuun. Kukaan ei voi koskea minuun. Olen kaunis ja täydellinen. Näen sen heidän silmistään... salaisen toiveen punaisista hiuksista sängyllään. Täydellinen naisenruumis. Taydellinen minulle.

En ole kyennyt viikkoon syömään. En edes jäätelöä, joka yleensä on toiminut hätävarana, kun mikään muu ei mene alas. Oksettaa pelkkä ajatuskin ruuasta. Elen koitin syödä leivän, mutta se tuli samaa tietä ylös kuin mitä oli mennytkin. Hyvä niin...leipä on niin...turhaa.

T petti. Niimpä tiesin että tämä olisi edessä, kysymyshän on enää vain siitä kuinka kauan saan hänet vielä pitää itselläni. Saatanan espanjalainen huora. Mutta mikäpä minä olen tuomitsemaan. Sellaista sattuu elämässä eikö? Sattuu että sattuu ja sattuu niin vitusti.

Se oli lihava. Lihava espanjalainen huora. Ja sisälläni nousee kateus.

You say don't be afraid

But I feel afraid

You say don't laugh or cry

But I show emotion

You say food will be on the table

And birds in the sky

But I'm hungry

So hungry

And it's cloudy outside

And here we go again..

En oikein tiedä miten pitäisi reagoida. Paras ystäväni on hankkimassa itselleen syömishäiriötä vain koska mulla on. Miksi? Kun hän kertoi että "mulla on jonkinlainen alkava, että viel yks kilo niin oon tyytyväinen".  Vittu mitä paskaa. Miksi olla ylpeä siitä?? Ylpeä että on sairastumassa tautiin, joka vie elämänhalun, pilaa kehon ja mielen ja kaikki on niin helvetin vaikeaa. En tahdo sitä hänelle, en toivoisi tätä kenellekkään. En tahtoisi olla se joka muutaman kuukauden päästä on lohduttamassa ja sanoo että mitäs minä sanoin... Ystäväni oli kuulemma kuullut dietistä, jossa paastotaan kaksi kertaa viikossa (alle 500 kaloria(mikä  "paasto" muka...paskat..)) niin laihtuu puoltoista kiloa viikossa. Joo tuskinpa. Ehkä hetkellisesti mutta ei se ole pysyvää.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Mikä minä olen paras puhumaan syömishäiriön vaaroista? Mikä minä olen tuomitsemaan kenenkään laihduttamista...Olen todella todella huolissani...

Choose your last words,

This is the last time

Cause you and I

We were born to die

Huono, huonompi, minä

Tänään on sellainen päivä milloin ei kannata vastata puhelimeen. Se soi ja soi. Siellä on T. Siellä on joku ystävistäni yrittäen saada minua ulos tai edes langan päähän voidakseen juoruta korvani kuuroiksi. Kertoakseen heistä, muista jotka jaksavat, niistä jotka kävelevät auringossa, käyvät töissä ja kouluissa ja elävät elämäänsä. Ei, en halua sitä kuvaa tänne luokseni missä on pimeää- imeä on turvallista ja pehmeää. Auringonvalo on kirkasta ja paljastaa kaiken. Olen riisuttu ja paljas, ilman kuortani voimaton. En jaksa sitä. Siksi pidän puhelimeni kiinni. 

En jaksa elää.

En jaksa laihduttaa. Kaikki on mennyt niin päin helvetttiä- jouduin oksentamaan. Siitä rangaistuksena saan seuraavaksi iltapalan, ihanan lämminkuppi-aterian. Ihanat kaksi desiä ja 90 kaloria. Itkettää. Inhoan oksentamista. Se on niin nöyryyttävää. Se ei osoita kontrollia vaan sen menettämistä. Kyyneleet polttavat silmien takana ja maailman reunat kieppuu... Ei se ei ole hyvä, ei ollenkaan. 

Oikeastaan mä haluaisin vain kuolla. Laihtua niin kauan että mä vaan nukahdan. Olen raukkis ja pelkuri. Ei mulle ole mitään hyvää tiedossa. Kaikki mitä teen on väärin ja tiedän että mä teen väärin. Tiedän miten mä satutan kaikkia jotka erehtyy liian lähelle. Voinka mä tehä tälle jotakin? Mitään ei saa tekemättömäks. Mä tahdon vaan poispoispois. Pois täältä. Jotenkin aloittaa alusta.

kaikki kuvat blogissa lainattu

Älä tartu mun siipiini

Tänään oon yrittäny syödä. Oon syöny vaikka mitä. Pitsaakin. Jopa. Suklaata. Paljonpaljon. Muutama liikaa. Sisällä velloo ja tuntuu se alas mennyt ruoka... Turvottaa, tuntuu kuin kasvotkin ólisivat paisuneet ainakin kaksinkertaiseksi. Tästä kokemuksesta viisastuneena päätin etten enää yrittäisi "parantua" tästä. Mitä väliä-mulla on huomattavasti parempi olo tämän yksinkertaisen ruokavalion kannattajana, joten eikai hyvä olo voi olla väärä? Ei ainakaan kauheasti..

Hän ei tyytynyt koskaan mihinkään 

Hän vielä tahtoi joukkoon jumalien 

Niin hän sai päällensä kirouksen 

Joka kaiken häneltä vei 

Oikeastaan kirjoittelen tänne nyt koska mulla on värinpoisto päässä ja piti keksiä jotakin tekemistä. Eli operoin hiuksista ruskeat. Kauniista pitkistä punaisista hiuksista tulee ruskeat. Juu...typerältä kuulostaa varmaan, mutta ääni päässä kertoi että näyttäisin paljon aikuisemmalta ruskeissa hiuksissa. 

Joten siksi näin.

Olin tänään pitkästä aikaa terapiassa. Ihanaa-tyhjentävää. Ihanaa kun joku kuuntelee päänsisäisiä jorinoita ja kertoo että kaikki on hyvin ja olen kunnossa. Dissosiaatioita. Anoreksiaa. Masennusta. Jakautunut persoonallisuus. Ah että on ihanaa.

Ehkä mä olen elossa vielä huomennakin.

come and get it

Who knows how to love you without being told?

Eilen oli iso riita T;n kanssa. En ole saanut syötyä tänään mitään muuta kuin kaksi palaa suklaata. Eikö suklaa olekin sydänsururuoka? Kamala ikävä ja samaan aikaan en tunne mitään.

"" En mä edes halunnu tätä..en näin. Selvä mä oon pilannu meidän suhteen mutta sä jätit, sä petit, et kerran vaan kaks kertaa.Rakastit toista enemmän---mä en ansaitse sun uskollisuutta mutta sä ansaitset mun?---sulla on mun 100% uskollisuus mut se ei merkkaa sulle mitään---on olemassa piste jonka jälkeen anteekspyyntö ei enää auta---Miks mä edes odotan sua?---""

Kyllä se merkitsee. Mä olen todella impulsiivinen ja sanon asioita joita en tarkoita. En tiedä miks mä käyttäydyn näin.

Just gonna stand there and watch me burn

But that's alright because I like the way it hurts

Just gonna stand there and hear me cry

But that's alright because I love the way you lie

Ja aina mä lupaan ettei näin käy enää ikinä. Ettei seuraavaa kertaa tule. et mä muutun. En mä muutu. Mä haluaisin mut ei se toimi niin kuin T haluaisi. Rakastan häntä enkä tahtoisi koskaan luopua. Jos vosin niin ottaisin sen kaiken takaisin. Mutta maailma ei toimi niin..

Viiltelin eilen mun omituisessa tunnottomuus-sekopäisessä-tilassani. Ei mitään kauheen johdonmukaista jälkeä mutta arvet niistä jää. Voi paska. T suuttuis jos se tietäis mutta tuskin sekään enää jaksaa välittää. 

Kumpikaan meistä ei jaksa enää välittää.

Tahdon kuolla.

Kuollakuollakuolla

Se vaan vie aikaa.

Memories

Olen syönyt koko päivänä kaksi palaa leipää ja kehtasin vielä pohtia olisikohan se ollut liikaa. Tarvitsisin tupakkaa. Ei ole. Pitänee selvitä ilman. Nyt kuuntelen vanhaa musiikkia. Vanhalla tarkoitan kaikkea sellaista mitä on tullut kuunneltua pikkulapsena. Tulee parempi olo.

Päätin pyhittää tämän tekstin vanhojen muisteluun. Erääseen ihmiseen joka piti mua pinnalla...vaikka painoikin päätäni veden alle vähän väliä. Se oli hullua aikaa. On-off suhde joka oli tappaa meidät molemmat. Toivoisin vain että hän tietäisi miltä kaikelta pelastui.

Olen ollut rakastunut kahdesti elämän aikana. Kahdesti rakastunut, lukemattomia kertoja ihastunut. Muutamaan kerran todella...noh, sokaisevasti. T on toinen ja viimeisin rakkauteni. J on se ihminen jota rakastin myös. Hyvin pitkään. Se oli tuskallista aikaa. Pimeää aikaa. Tämä kaikki muistui mieleeni koska löysin tänään yhden vanhoista "päiväkirjoistani". Ei ollut mukavaa tekstiä- sivut ovat täynnä vihaa, katkeruutta ja surua. Miten yksi ihminen voikaan aiheuttaa niin paljon hyvää ja pahaa samaan aikaan. -.-

You are so self satisfied

Always ready for a ride

Double crossing, lousy cheat, love you anyway

You have warm and tender devils soul, you are so low

Pitäisiköhän mun kokea olevani jotenkin tärkeä? Mies toisensa jälkeen jaksaa katsella touhujani, jaksaa loputtomasti ymmärtää, rakastaa ja antaa aina uudelleen ja uudelleen uuden mahdollisuuden. Vaikka kuinka pahasti olisin loukannut. Vaikka olisin pettänyt, haukkunut ja lähtenyt ovet paukkuen lätkimään. En ymmärrä teitä.  

Et säästy sinäkään

Kun haavat revitään

Veden alla valo on vihreää

Sun uneen painan pään

Olen sun pahanilmanlintu

Täynnä jäätä särkyvää

Tänään tähän jään

Niin en pääse eksymään

Onko ketään kotona?

Katson itseäni peilistä enkä näe mitään siellä. Minua ei ole enää olemassa. Silmissä on katse jossa ei ole tunteita. Asentoni on välinpitämätön. Ilmeeni on tasainen. Minua ei voi lukea. Uusi minä. Sillä uudella minällä on kontrolli. Se on vienyt kehoni ja pääni. Anoreksia. Hänellä pitäisi olla nimi. Todella epäkohteliasta viedä ajatukseni eikä edes kerro nimeään. Ainoa asia mitä enää tiedän on että olen tehnyt tämän itse itselleni. Ironia.

Miksei mikään tunnu miltään? Kaipaisin että joku veisi minut pois, pois pääni sisältä paikkaan jossa ei tarvitsisi jatkuvasti ajtella. Ruokaa. Ruoka on pahasta. En tunne nälkää enää ollenkaan. En tunne mitään.

Tämä teksti on vastaukseni Iidamarialle. Olen pahoillani ettei ystäväsi voi paremmin. En toivoisi tätä kenellekkään. Tämä sairaus syö minua. Meitä. Yrittäisin valita toisen tien. Vosin päättää vain päästää irti kivusta. En vain löydä enää tietäni kotiin. Olen menetetty ja hukassa. Odottaen että joku pelastaisi minut itseltäni.

I feel like I am all alone

All by myself I need to get around this

My words are cold, I don't want them to hurt you

If I show you, I don't think you'd understand

Cause no one understands

kaikki kuvat lainattu

This woman cannot be saved

Tänään on loistava olo vaikka oonkin syönyt vähän enemmän kuin ehkä kuuluis. Mutta sekin vaan siks että haluun suojata tätä paljastumasta. Isoäitini on varmasti maailman herkin tekemään diagnooseja...joten parempi kaikille etten paljastuis. Ei musta ainakaan vielä laihtumista huomaa päällepäin. T ehkä huomaa. Toivon että se huomaa. .

Olen kaunis. Olen laiha. Olen suorastaan täydellinen. 

Olen ylpeä itsestäni.

Tää laihduttaminen ja painonpudotus menee päiväpäivältä vaikeemmaksi. Pitäis syödä vähemmän ja vähemmän enkä tiedä onks musta alle 50 kiloon. Mut ainakin aion yrittää. Rauhassa hyvä tulee. Viikossa kilo tai puol kiloo edes... Voisin päivitellä huomenna tänne esimerkkiä mun ruokatottomuksista. En vaan halua kannustaa varsinaisesti ketään...Eli jos näistä on kenellekkään hyötyä niin hyvä, mutta vedän itseni vastuusta jos joku muu sekoilee terveytensä kustannuksella...

You, You look so precious,

A diamond in rough,

And you tried to escape,

But we're holding on,

But i can't sleep until this is done,

They're in my head

They're in my soul

kaikki kuvat lainattu