Hukassa

En enää tiedä missä mä olen tai mitä pitäisi tehdä. En uskalla käydä vaa-alla. Vaaka on pelottava. Kaikki pelottaa. Inhoan syksyä ja tuleva talvi masentaa. Inhoan joulua, joten edes se ei tuo mitään valoa tähän harmauteen. Joulu oli aina meillä sellainen "yritetään viettää tätä juhlaa ja pitää hauskaa niinkuin muutkin ihmiset-juhla". Tosin jokaikinen joulu joku itki kuitenkin. Hirveää.

Tunnen olevani niin jumissa. Muut käy töissä tai kouluissa, mä olen kotona. Aloitan uudessa työssä tai koulussa, kokonaisen uuden tutkinnon- en jaksa sitä viikkoa kauempaa. Tai vaihtoehtoisesti en mene haastatteluihin. Lintsaan. Sain amiksesta viime viikolla eropaperit. "Liikaa poissaoloja", Ihmeen kauan ne mua jaksoi katella. Olinhan kaikkiaan vain kolme päivää koulussa.

Tuntuu vain niin turhalta yrittää. Tiedän toki miksi pitäisi, mutten silti pysty. Ei musta ole huolehtimaan lapsista, eläimistä, just ja just itsestäni. Mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu kun mun voimat parisuhteeseen loppuu.

En osaa nukkua kuin syvää loputonta 13 tunnin-unta. Joko nukun pitkään tai en ollenkaan. Huomenna olisi aamulla T;n kannsa tapahtuma jonne pitäisi mennä, ja kello on jo nyt niin paljon etten ehtisi nukkua edes kahdeksaa tuntia. En vain saa nukahdettua. Unilääkkeet ei oikein toimi...Herään heti kunn niiden vaikutusaika loppuu, eli noin neljän tunnin päästä lääkkeen ottamisesta. Joten sijaan että nukkuisin jauhan paskaa täällä. Voi että miten hienoa!                                          

                                               Sillä ihmismieli muuttuu

ei pysy paikallaan

Aina jotain puuttuu

se tahtoo tanssimaan

Pysy paikallasi hiljaa

silloin kaunis oot, lasienkeli

Pidä suusi kiinni

sillä koskaan totta eivät ole sanasi