Safe and sound

En oo nukkunut kolmeen päivään. Kolmeen. Se alkaa olemaan aika helvetisti liikaa. Päivällä saatan nukahtaa pieniks hetkiks, vaan nähdäkseni taas painajaisia.Vaikka ei olis meillä kenelläkään syytä huoleen enää. Tai sanotaan nyt ei ainakaan seuraavaan kuuteen vuoteen. Mutta silti. Ehkä saisin rauhan jos se kuolee. Grav magaa mun pitiki alkaa harrastamaan.Ehkä ens keväänä. 

Ei tuu mitään

Vois vaan hypätä ikkunasta

Salee se auttais ku asun 1.kerroksessa

Ja siellä on kylmä. 

Suunnitellaan kaverin kanssa muuttoa tampereelle sen koulun perässä- mä varmaan sit vaan meen sinne jonnekki kouluun. Ihan sama. Mut en voi enää jatkaa täälläkään. Kaikki hajoaa käsiin. Kaikki mitä yritän menee pieleen. Ihan just täällä ei oo enää ees ketään koska oon kuka oon. 

Miks mun paino ei putoa.

Pitäisköhän ostaa taas ilokaasua.. 

Tilaisuus tekee varkaan

Huljuttelen teetä lasissa, vähän liian kuumaa vielä juotavaksi. Toinen ihmettelee miksi haluan juoda teetä vaikka ulkonakin on yli 25 astetta lämmintä. Vastapäätäni istuu vihainen isoäiti- se kyselee kyselemistään, haluaa niin kovasti murtaa minut ja päästä käsiksi oikeisiin tunteisiin ja oikeisiin sanoihin. Koska minähän en voi puhua totta muuten, tyttö valehtelee, se on varma. 

On totta että olen oppinut vähitellen puhumaan harkiten, miettien mitä tuo ja tuo ihminen tietää ennestään. valehtelenko, onko syytä muuttaa totuutta hieman. Olen valehdellut terveydenhoitajille, keksinyt selityksiä äidille ja isovanhemmille, poikaystäville. Valehtelu auttoi selviytymään. Tai kertomatta jättäminen. Oli helpompi keksiä käsiäni jatkuvasti raapiva kissa kuin kertoa että haavat kädessäni aiheutti puukko. Oli helpompi valehdella uinninopettajalle olevani kipeä, sensijaan että mustelmat olisivat paljastuneet kaikille. Nykyäänkin ihmisiä on helppo huijata uskomaan kaikenlaista- milloin olen syönyt, olenko syönyt, paljonko painan. Tärkeintä on vaan olla ja näytellä että pystyisi syödä mitä vain ilman että se missään näkyisi. Että pysyn hentoisena ja vatsa kauniin litteänä eikä kellään ole aavistustakaan. 

Tähän asiaan liittyykin se mitä aion tehdä seuraavaksi. Olen menossa poikaystäväni kanssa käymään Animecon-messuilla, perjantai-yönä on lähtö. Siellä kuitenkin tulen tapaamaan mieheni naispuolisen ystävän. JA kyllä, aion osoittaa kaikilla mahdollisilla tavoilla olevani parempi. Laihuus kuuluu asiaan. Jos olen hoikempi niin kaikki on hyvin. Mustasukkaisuuttani lisää se että tämä tyttö on todella kaunis, todella hoikka ja sellainen pieni. Juuri sellainen kuin itse haluisin olla. Jotenkin en usko että voin olla näyttämättä inhoani naista kohtaan, sitä tunnetta miten olen kateellinen..se on inhottavaa. Eihän minun koskaan tarvitse olla. Naurettavaa pelleilyä taas tämäkin. 

Olen säälittävä paska. 

Ja niin sä oot tyyni ja raukee

katot ikkunasta onnellisena hymyillen

vielä silmäsi aukee

vielä huomaat kuinka olet ruma ja liejuinen

etkä tiedä mitään, sä et tiedä mitään, sä et tiedä mitään

Heartless?

Ruoka kutkuttelee mielessä jatkuvasti.. Nenä johdattelee erityisesti leivän perään... god, miten kukaan kestää olla viljattomalla ruokavaliolla? Tuore leipä, sellainen tosi tosi pehmeä... ja jäätelöä- jäätelöä ensin, sitten leipää ja lihaa ja suklaata... niinkauan kunnes poistan sen moskan itsestäni vessaan.

Kaipaan humalaa ja tupakkaa. Kaipaan sitä tunnetta kun olo on lentävä ja lennokas. Kun olo on kaunis ja laiha. Vain korkeat korot ja drinkkilasit.

Eikö elämäni ole enää mitään muuta kuin---tätä??

Sain opiskelupaikan jälleen.

En mennyt valintakoetilaisuuteen. En mennyt työhaasttatteluun.

Eivät ne tarvitse minua siellä. Enkä minä heitä.

Hukassa

En enää tiedä missä mä olen tai mitä pitäisi tehdä. En uskalla käydä vaa-alla. Vaaka on pelottava. Kaikki pelottaa. Inhoan syksyä ja tuleva talvi masentaa. Inhoan joulua, joten edes se ei tuo mitään valoa tähän harmauteen. Joulu oli aina meillä sellainen "yritetään viettää tätä juhlaa ja pitää hauskaa niinkuin muutkin ihmiset-juhla". Tosin jokaikinen joulu joku itki kuitenkin. Hirveää.

Tunnen olevani niin jumissa. Muut käy töissä tai kouluissa, mä olen kotona. Aloitan uudessa työssä tai koulussa, kokonaisen uuden tutkinnon- en jaksa sitä viikkoa kauempaa. Tai vaihtoehtoisesti en mene haastatteluihin. Lintsaan. Sain amiksesta viime viikolla eropaperit. "Liikaa poissaoloja", Ihmeen kauan ne mua jaksoi katella. Olinhan kaikkiaan vain kolme päivää koulussa.

Tuntuu vain niin turhalta yrittää. Tiedän toki miksi pitäisi, mutten silti pysty. Ei musta ole huolehtimaan lapsista, eläimistä, just ja just itsestäni. Mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu kun mun voimat parisuhteeseen loppuu.

En osaa nukkua kuin syvää loputonta 13 tunnin-unta. Joko nukun pitkään tai en ollenkaan. Huomenna olisi aamulla T;n kannsa tapahtuma jonne pitäisi mennä, ja kello on jo nyt niin paljon etten ehtisi nukkua edes kahdeksaa tuntia. En vain saa nukahdettua. Unilääkkeet ei oikein toimi...Herään heti kunn niiden vaikutusaika loppuu, eli noin neljän tunnin päästä lääkkeen ottamisesta. Joten sijaan että nukkuisin jauhan paskaa täällä. Voi että miten hienoa!                                          

                                               Sillä ihmismieli muuttuu

ei pysy paikallaan

Aina jotain puuttuu

se tahtoo tanssimaan

Pysy paikallasi hiljaa

silloin kaunis oot, lasienkeli

Pidä suusi kiinni

sillä koskaan totta eivät ole sanasi

Not strong enough to stay away

Olen palannut saksasta ja siellä ei ollut olemassa yhtäkään sääntöä ruuan suhteen. Ahdistaako jo?
Kyllä. Selvisin siitäkin, ja opin tosin, etten pidä syömisestä. Ruoka on intohimoni muttui syötynä. Ruoka on jotakin joka kuuluu pitää kaukana minusta. Joka yö nukahdin vatsa täpötaynnä ja kivistäen.. (sillä tottakai ilman sääntöjä söin ja söin osaamatta lopettaa ollenkaan.) Koskaan ei ollut nälkä. Oli vain pieni kaiverrus, himo, joka huusi ruokaa. Leipää, ranskalaisia, sokerillista limua.

Onneksi olen kotona ja se on nyt ohi. Voin palata taas normaaliin ruokajärjestelmään.

Ps. Paino nousi neljässä päivässä kaksi kiloa.

And it's killin' me when you're away, I wanna leave and I wanna stay.

And I'm so confused, So hard to choose.

Between the pleasure and the pain.

And I know it's wrong, and I know it's right.

Even if I try to win the fight, my heart would overrule my mind.

And I'm not strong enough to stay away

Sweet serial killer

Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,

joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin,

nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa että laiva saapuu

ja sirpaleet pois kuljettaa

Mun ja T;n oli tarkoitus muuttaa yhteen, mutta se saa nyt toistaiseksi jäädä, se ajatus. Olisi mielenkiintoista asua yhdessä. Ainoa ongelma olisi tilan puute: Mitä tehdä sillloin kun saan kohtauksen ja haluaisin vain juosta ulos tai vähintäänkin potkia tai lyödä. Väkivaltainen bitch. 

Tänään ajatukset on pyörineet aikalailla menneisyyteni ympärillä. Siihen kuuluneiden ihmisten ja paikkojen muistelu. Isästäni en ole kuullut enää mitään. Hän lähti jälleen pois. Paska juttu mutta sukulaisiaanhan ei saa valita. Isäni toi tavallaan mieleeni exäni, vähän hassussa merkityksessä tosin. Sitähän sanotaan että nainen valitsee alitajuisesti isänsä kaltaisen kumppanin. (tai sanotaan että ainakin tiedottamasti etsii) J ja isäni ovat pitkiä, pukeutumistyyli on sama sekä musiikkimaku. Huivi oli samanlainen molemmilla kaulassa... Omituista ja hieman huvittavaa. No, molemmat ovat nyt poissa. Ehkä parempi niin.  

T. Mun rakas T. Miten tätä voisi ikinä selittää. Miten voisin ikinä lopettaa painon tarkkailun, vahtimisen, valehtelun. En voi luottaa sinuun. En voi luottaa keneenkään enää. Olen ennakkoluuluoinen, vainoharhainen, inhottava akka. En halua olla sellainen nainen kuin olet minusta tehnyt. En ollut sellainen ennen. . . Vai olinko?

 Hei, älä odota minua silloin, meidän täytyy ne yöt unohtaa

Eihän syntisen maailman syntinen lapsi pysty koskaan rakastamaan

Eikä koskaan ketään kaipaamaan

Äitini ei kestä minua eikä jaksa ei jaksa ymmärtää. Olen kuulemma hukassa, en tee mitään muuta kuin valehtelen. En voi kuulemma painaa niin paljon kuin kerron, vaikka puhun totta, En käy koulussa, syrjäydyn. Ja sitä rataa, kunnes kuolen katuhuorana jonnekkin ojaan. En ole luottamusta ansainnut mutta kaipaan tukea silti. 

Anyways. Abc-dietti alkoi tänään. Ihan lastenleikkiä. 

Minä vaihdoin meidät tyhjiin huoneisiin

Minä vaihdoin meidät kuolemaan ja kahleisiin

Minä jätin meidät raunioiksi palamaan

Minä tahdoin meidät

Meidät hajottaa

Älä tartu mun siipiini

Tänään oon yrittäny syödä. Oon syöny vaikka mitä. Pitsaakin. Jopa. Suklaata. Paljonpaljon. Muutama liikaa. Sisällä velloo ja tuntuu se alas mennyt ruoka... Turvottaa, tuntuu kuin kasvotkin ólisivat paisuneet ainakin kaksinkertaiseksi. Tästä kokemuksesta viisastuneena päätin etten enää yrittäisi "parantua" tästä. Mitä väliä-mulla on huomattavasti parempi olo tämän yksinkertaisen ruokavalion kannattajana, joten eikai hyvä olo voi olla väärä? Ei ainakaan kauheasti..

Hän ei tyytynyt koskaan mihinkään 

Hän vielä tahtoi joukkoon jumalien 

Niin hän sai päällensä kirouksen 

Joka kaiken häneltä vei 

Oikeastaan kirjoittelen tänne nyt koska mulla on värinpoisto päässä ja piti keksiä jotakin tekemistä. Eli operoin hiuksista ruskeat. Kauniista pitkistä punaisista hiuksista tulee ruskeat. Juu...typerältä kuulostaa varmaan, mutta ääni päässä kertoi että näyttäisin paljon aikuisemmalta ruskeissa hiuksissa. 

Joten siksi näin.

Olin tänään pitkästä aikaa terapiassa. Ihanaa-tyhjentävää. Ihanaa kun joku kuuntelee päänsisäisiä jorinoita ja kertoo että kaikki on hyvin ja olen kunnossa. Dissosiaatioita. Anoreksiaa. Masennusta. Jakautunut persoonallisuus. Ah että on ihanaa.

Ehkä mä olen elossa vielä huomennakin.

come and get it

Bring me the end with your love

T lähtee ranskaan kesäkuun lopussa.

Ranskaan.... Ranska on tosi kaukana. 

Liian kaukana.

Miten mun olis tarkoitus selvitä? Rakastan T;tä liikaa. Eilen T halusi erota. Sanoi ettei jaksa enää. Myönnän että olen välillä ja vähän liian usein skitso. Suutun ja itken ja paiskon tavaroita seinille. Mutta T ei ole koskaan lähtenyt. Aina se on jäänyt vaikka sanoisin kuinka pahasti. Vaikka olen itse lähtenyt monta kertaa kävelemään, vielä silloinkin kun harrastin seksiä toisen miehen kanssa kotibileissä. Ei edes lyönyt vaikka mielestäni olisin sen ansainnut. 

Pelkään että T tajuaa jossain vaiheessa että ei kannata jatkaa enää mun kanssa. Löytää jonkun muun ja paremman ja kauniimman ja terveen. Jonkun joka ei käy psykoterapiassa ja syö kolmea eri psyykelääkettä. Jonkun joka sanoo "Rakastan sinua", sen sijaan että puhelimesta kuuluu "Haista paska sika!" Olen yrittänyt muuttua. Tahdon parantua että voisin olla taas ihana ja onnellinen. T:n oma kulta. 

Kaipaan myös entistä parasta ystävääni. Joka oli myös poikaystäväni vähän aikaa. Emme ole puhuneet toisillemme vuoteen. Eikä taideta tulla enää koskaan puhumaankaan.

Is life over? This life's over! Or has it only just begun?

The close corner starts to moulder, coming apart-yet still not done