Uimahallin vesi kylmää.. järkyttävän kylmää. Olen ahtautunut adidaksen mustaan kokouimapukuun ja tiedän näyttäväni naurettavalta. Reidet reidet reidet. Liian isoja tälläisiin vaatteisiin. Tähän pieneen halliin. Viereisellä radalla kauhoo joku nuori tyttö taukoamatta eestaas tasaiseen tahtiin. En jaksa olla kateellinen. Ajatusten harhautuessa lyön sääreni kovaa pinnan alla olleeseen tasanteeseen ja se sattuu niin paljon että alan itkeä.
Ulkona on hirveän pimeää ja kylmää, eivätkä märät hiukset paranna tilannetta. En ole syönyt mitään paitsi jäätelöä jonka oksensin. Luin että seksuaalisen hyväksikäytön uhreille on ominaista sairastaa bulimiaa. Että se on ikäänkuin normaalia. Eli odotettavaa.
Kuraattorilla on Haluan Auttaa Sinua-ilme. En tiedä mitään turhenpaa olentoa kuin kuraattori. Se luulee että lintsaan koska olen niinkutsuttu Ongelmanuori. Sellainen joka tarvitsee erityistukea ja erityisryhmää ja erityisopettajaa. Se killittää minua lasiensa takaa ja työntää eteeni masennustestin. Että jos nyt silti katsotaan millainen tilanne on. Ihankuin en tietäisi mitä pisteitä mistäkin vastauksesta saa. Minkälainen olisi terve ihminen. Olen silti rehellinen. Vaikeasti masentunut.
Olen surkea ihmisraunio. Sellainen jota ei voida auttaa koska en itse halua. Ja vaikka haluankin on kaikki yritykset tuomittuja epäonnistumaan. And my heart refuses to remember.
.jpg)
I wanna sing, I wanna shout
I wanna scream till the words dry out
so put it in all of the papers,
i'm not afraid
they can read all about it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti