Baby blues

Tänään oli ihan normaali päivä kaiken muun osalta paitsi ruuan.. olen nyt muutaman päivän syönyt aika rattoisasti ja se on ollut suussani yhtä juhlaa. Jotain kuitenkin napsahti tänään iltapäivällä. Olin poikaystäväni luona hengaamassa normaaliin tapaan ja päädyimmekin sänkyyn. Homman jälkeen syntyi epäilys kortsun kelpaavuudesta ja oliko se rikki vai ei ollut..  Sitten T vain totesi kuin ohimennen, faktana, että mun anorekisuus on aika hyvä ehkäisykeino. Että ei siellä mikään elä. Että silleen.

Hämmästyin omaa reaktiotani itsekin. Olisi ihanaa saada lapsi joskus.. olen todella äidillinen ja mielestäni en haluaisi enää odetella kauaa... en ole sellainen nainen joka haluaa täyttää 30 ennen kuin edes suunnittelee lapsen tekoa. Haluan saada lapsia suht nuorena... No jokatapauksessa. Palkoa. Entä jos pilaan nyt näillä valinnoilla mahdollisuuden saada lapsia? Tai jos sattumoisin onnistuisinkin raskautumaan niin onnistuisiko se vai menisikö kesken? Miten onnistuisin kestämään raskauskilot, jatkuva ahdistus ei voi olla piltille kovin hyväksi... Miksi äiti oksentaa? Miksei äiti syö meidän kanssa... Miksi äiti on syönyt kaikki karkit? Niin. Onko tämä elämä se jonka tosissaan haluan. Tuskin. Onhan mulla aikaa parantua mutten toisaalta usko että tästä voi koskaan parantua sillätavalla. Normaaliksi. Mutta hirveä baby blues iski ja surettaa. Sellaista tänään.

Kuvat lainattu