sunnuntai 11. toukokuuta 2014

I used to think that the worst feeling in the world was losing someone you love..but I was wrong

Istun junassa vastapäätäni joku pukkujätkä jonka poimin baarista mukaan. En mukaan mukaan, seuraksi vain. Näin vältyn toisilta pikkujätkiltä, niimpa kuuntelen tämän yksilön avautumista- kenet hän on hakannu. Menossa vankilaan, ajoi ulos moottoritieltä... Hei lähetäänkö huomenna ajelee? ... Arvaa vain. 

Kello on noin viisi kevellässäni junalta kotiin.. enää ei ole niin piemää ja linnutkin laulavat jo. Kesä on tulossa. Kaikesta huolimatta, päässäni kohivesta humalasta huolimatta, ikävä on niin voimakas että se saa minut itkemään. Itken siis siinä keskellä katua enkä enää yritäkään peittää sitä. En enää halua. 

Call all your friends
And tell them you're never coming back
'Cause this is the end
Pretend that you want it, don't react
The damage is done
The police are coming too slow now
And I would have died
I would have loved you all my life

En enää jaksa pelata tätä peliä jota elämäksikin kutsutaan. en halua enkä jaksa. Haluaisin vain unohtaa tämän kaiken. Kaikki muistot ja antaa olla.

...The worst feeling is the moment that you realize, you've lost yourself


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti