Between the pleasure and the pain

Viimeyö oli painajasmainen. Kaikki alkoi siitä että poikaystäväni kaveri tuli viettämään iltaa meille ja siinä sitten ottivat kuppia ja jauhoivat paskaa minkä ehtivät. Illan ja yön edetessä sain osakseni sutkautuksia ja kommentteja jotka eivät tosiaankaan olleet kovin imartelevia... Mä kuulemma näytän "vihreää valoa" kaikille vastakkaisen sukupuolen edustajille. Hahaa, mut joo sillehän kelpaa kaikki! Ja sitten otetaan ryyppy sille että T:n tyttöystävä on huora.

Puren hammasta. En itke. Minähän en vittu itke.

Herrat menee saunaan, istun makuuhuoneessa enemmän tai vähemmän ahdistuneena ja harkitsen vakavasti asunnosta poistumista. Mutta en lähde. Tietenkään en lähde. Sitten vasta saisivatkin nauraa. Että nyt se lähti taas panemaan muita. Niimpä. Sellainenhan minä olen. Huora, varas ja valehtelija. Etenkin valehtelija.

Iltani päättyy kylpyhuonene lattialle. En saa henkeä, revin hiuksia ja tiedän että se on tulossa. Paniikki. Painan kädet korvien päälle mutta sekään ei riitä että kuulen niiden äänet oven läpi. "Kai sä tajuat et toi ei ratkaise mitään?" Kuulen hämärästi T:n puhuvan jotakin hätänumerosta ja pelästyn, että joku tosiaan tulisi väkisin poistamaan minut täältä. Turvasta. 

En tiedä tarkalleen kuinka kaua olin vessassa. Tarpeeksi kauan että äänet olivat hiljentyneet ja miehet siirtyneet...parvekkelle? Kyllä. Hiippailen makuuhuoneeseen ja kaivan meikkilaukustani ataraxit. Voisin ottaa yliannostuksen. Sammuisin kuin saunalyhty ja sehän sopii minulle. Hetken päästä tajuan ettei kukaan saa henkeä pois ataraxilla joten tyydyn normaaliin annosmäärään. Aamuviiden aikoihin nukahdin. Ja poistuin ennen miesten heräämistä.  

Nyt kelailen viime yötä päässä uudestaan ja uudestaan. Olo on heikko niinkuin kohtauksen jäljiltä aina. En syö. En nuku. Vittu. Mut olis pitäny tappaa jo sairaalassa kun synnyin. Kuristaa vaikka napanuoraan. Vaikka T satuttaa minua. Rakastan silti. Koska olen heikko ja kykenemätön muutokseen. Koska en pärjää yksin. Koska olen niin helvetin tyhmä ja helvetin väärässä. Aina. Väärässä.

I took their smiles and I made them mine

I sold my soul just to hide the light.

And now i see what I really am..