-Ei saa jättää yhtään todistajaa-

Laimenna mut haalista mut poista kokonaan
Ei saa jättää yhtään todistajaa

Todellisuus nousee vielä kerran viemäreistä
Vuorovesi kääntyy peittää alleen toisen meistä

Mä aion jättää sen taakseni. Nyt. 

-

-

-

-

-

-

-

I don't love you 
Like I loved you
Yesterday

Dear Diary...here's my story

Menin eilen ajoissa nukkumaan, ja siitä huolimatta en saanut unta kuin 7 tuntia. Aamuyön heräily. Paskamasennuksen oire. Joten nousin siis ylös ja keittelemään kahvia. Olo on senverran turtunut etten tiedä jaksanko tänäaamuna salille. Positiivista on ettei lihaksiin juuri satu, kiitos pikkusiskon järjestämän venyttelyoperaation eilen illalla. (Sisko on voimistelija, ja taipuu ihan luonnottomiin asentoihin joissa pitäisi pysyä hien ja tuskan kanssa se 20 sek ainakin...sekopäistä touhua)  Mutta se lihaksista ja venyttelyistä. Eli päivän asiaan; 

Mun elämä on ollut varsinaista tunnemyrskyä aina, ja luulen osittain sen olleen myös selviytymiskeino, miten selvitä siitä väkivallan määrästä jota joutui kokemaan ja näkemään kotona joka päivä. Minulla on vahva tarve tulla rakastetuksi, rakastaa ja kokea olevani tärkeintä maailmassa. Hypin suhteesta suhteeseen, vaihdan miehiä ristiin rastiin ja edes-takaisin, ja kaikki tämä pelleily saa mut näyttämään vittumaiselta lutkalta.Olen koko elämäni ollut tavallaan kateellinen sellaisille tytöille, niille, jotka ovat juuri niitä koulun kauneimpia, niitä jotka ovat ilkeitä mutta suosittuja. Niitä joiden ympärillä pyörii miehiä. Meille "normaaleille" puhuttiin sitten lohduttavaan sävyyn "persoonallisuudesta" ja "sisäisestä kauneudesta". Totuus taitaa kuitenkin olla että seksillä saa ja rakkaudesta on turha kitistä.-.- 

Tapasin nykyisen poikaystäväni lukiossa ruotsin tunnilla. Oli jakson ensimmäinen tunti ja ikäväkseni meidät sekoitettiin istumaan minne sattuu. (paikat siis arvottiin) Bestis jäi luokan etuosaan ja itse päädyin taakse. Viereeni sitten istutettiin poika. Koska olen pinnallinen epävarma lutka, katselin sivusilmällä jätkää ja mietin samalla mitä tuli puettua aamulla päälle ja miltä mahdan pojan silmissä näyttää. Tunti meni puhumatta mitään toisillemme. Kuitenkin kolme kertaa viikossa näimme tunneilla ja rupesimme  juttelemaan enemmän ja enemmän. Hän sai minut nauramaan tavalla jota olin kaivannut niin kauan. Olin täysin hullaantunut rakkaudesta ja jätin siksi silloisen jätkäni, jonka kanssa en ollut ehtinyt olla kuin muutaman viiikon. (huomiotavaa kuitenkin on että ehdin pettämään häntä jo kahdesti siinä ajassa exäni kanssa) 

Suhteemme kehittyi ja samaan aikaan yritin salata häntä isäpuoleltani. Hän oli exälleni (kutsutaan häntä kirjaimella J) lähettänyt nimelläni viestejä, jotka aiheuttivat eromme ja riitaannutti meidät pitkäksi aikaa.En halunnut saman toistuvan. Tietenkin olisi ollut vaihtoehto kertoa perheeni tilanteesta, olla ensimmäistä kertaa elämässäni rehellinen jollekulle. Mutta enhän minä osannut.Joten keksin kaikenlaista. Miksei minulle voi soittaa tai miksen voi lähteä ulos tai miksi minulla on tietty aika jolloin pitää olla koulusta kotona-(30 minuuttia koulun päättymisestä. Lukujärjestykset lukivat keittiön ovessa). Samoihin aikoihin exäni J, kertoi miten haluaisi palata yhteen kanssani. Jouduin siis kahden tulen väliin ja valitsin exän. Hän oli läheisin ihminen minulle edelleen, tärkein kaikista. Oli aina ollut joten valinta oli selkeä.. Kuukauden jälkeen päädyimme kuitenkin eroon ystävinä. minä ja T aloimme seurustelemaan vähän sen jälkeen. Tästä suuttuneena J löi välit poikki ja tilanne on sama edelleen. Meistä tuli vihamiehet ja vähitellen ei mitään. 

Kuukauden onnellisen ja todella ihanan seurustelutaipaleen  jälkeen pakenin kotoani T:n luokse. Sinä yönä kerroin kaikesta: väkivallasta, hyväksikäytöstä ja etten kestänyt olla kotona enää. Itkin pitkin yötä ja olin peloissani isäpuoleni reaktioista...pelkäsin hänen tulevan perääni sillä tiesi missä T asui. Pelko osoittautui aiheelliseksi ja pääduin turvataloon, jossa asuin viimeisen viikon kunnes täytin 18. Oli kesäkuun alku ja kouluissa lomat. T sai minut terapiaan Helsinki Missionille, jossa puhuin ensimmäiselle "ulkopuoliselle" tilanteestani ja sain osviittaa rikosilmoituksen tekemisestä. Tein tästä viikon päästä rikosilmoituksen. Isäpuoleni otettiin kahden päivän päästä kiinni, pidätettiin ja äitini ja sisarukset asettuivat turvakotiin. Tutkinnan edetessä pienemmät sisarukseni otettiin kiireelliseen sijoitukseen lastenkotiin. Muista kuinka äiti soitti itkien että heidät viedään. Se oli hirveää sillä koin syyn olleen täysin minun. Seuraavana keväänä nelipäiväisen oikeudenkäynnin jälkeen isäpuoleni tuomittiin 10 vuoden vankeustuomioon.

Kaikki paha on nyt takanapäin. Pikkuiset ovat kotona ja kaike pitäisi olla muutenkin hyvin. Mutta T. Ihminen jota rakastan ja ihminen joka pelasti minut sanan jokaisessa merkityksessä, on lipumassa pois. Ehkä meidän suhde alkaa todella olla ohi.. Ohi oikeasti. Eikä silloin minulle jää muuta kuin hitaasti katoava ruumis.

Luulin aina että tulisimme 

onnistumaan, löytämään tavan elää yhdessä

säästit parhaan viimeiseksi ja nyt on liian myöhäistä.

Lasken sen päivän tunteja joka tuntuu kestävän ikuisesti

Sweet serial killer

Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,

joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin,

nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa että laiva saapuu

ja sirpaleet pois kuljettaa

Mun ja T;n oli tarkoitus muuttaa yhteen, mutta se saa nyt toistaiseksi jäädä, se ajatus. Olisi mielenkiintoista asua yhdessä. Ainoa ongelma olisi tilan puute: Mitä tehdä sillloin kun saan kohtauksen ja haluaisin vain juosta ulos tai vähintäänkin potkia tai lyödä. Väkivaltainen bitch. 

Tänään ajatukset on pyörineet aikalailla menneisyyteni ympärillä. Siihen kuuluneiden ihmisten ja paikkojen muistelu. Isästäni en ole kuullut enää mitään. Hän lähti jälleen pois. Paska juttu mutta sukulaisiaanhan ei saa valita. Isäni toi tavallaan mieleeni exäni, vähän hassussa merkityksessä tosin. Sitähän sanotaan että nainen valitsee alitajuisesti isänsä kaltaisen kumppanin. (tai sanotaan että ainakin tiedottamasti etsii) J ja isäni ovat pitkiä, pukeutumistyyli on sama sekä musiikkimaku. Huivi oli samanlainen molemmilla kaulassa... Omituista ja hieman huvittavaa. No, molemmat ovat nyt poissa. Ehkä parempi niin.  

T. Mun rakas T. Miten tätä voisi ikinä selittää. Miten voisin ikinä lopettaa painon tarkkailun, vahtimisen, valehtelun. En voi luottaa sinuun. En voi luottaa keneenkään enää. Olen ennakkoluuluoinen, vainoharhainen, inhottava akka. En halua olla sellainen nainen kuin olet minusta tehnyt. En ollut sellainen ennen. . . Vai olinko?

 Hei, älä odota minua silloin, meidän täytyy ne yöt unohtaa

Eihän syntisen maailman syntinen lapsi pysty koskaan rakastamaan

Eikä koskaan ketään kaipaamaan

Äitini ei kestä minua eikä jaksa ei jaksa ymmärtää. Olen kuulemma hukassa, en tee mitään muuta kuin valehtelen. En voi kuulemma painaa niin paljon kuin kerron, vaikka puhun totta, En käy koulussa, syrjäydyn. Ja sitä rataa, kunnes kuolen katuhuorana jonnekkin ojaan. En ole luottamusta ansainnut mutta kaipaan tukea silti. 

Anyways. Abc-dietti alkoi tänään. Ihan lastenleikkiä. 

Minä vaihdoin meidät tyhjiin huoneisiin

Minä vaihdoin meidät kuolemaan ja kahleisiin

Minä jätin meidät raunioiksi palamaan

Minä tahdoin meidät

Meidät hajottaa

Beauty hurts, baby

Kiihdytän karkuun. Kukaan ei voi koskea minuun. Olen kaunis ja täydellinen. Näen sen heidän silmistään... salaisen toiveen punaisista hiuksista sängyllään. Täydellinen naisenruumis. Taydellinen minulle.

En ole kyennyt viikkoon syömään. En edes jäätelöä, joka yleensä on toiminut hätävarana, kun mikään muu ei mene alas. Oksettaa pelkkä ajatuskin ruuasta. Elen koitin syödä leivän, mutta se tuli samaa tietä ylös kuin mitä oli mennytkin. Hyvä niin...leipä on niin...turhaa.

T petti. Niimpä tiesin että tämä olisi edessä, kysymyshän on enää vain siitä kuinka kauan saan hänet vielä pitää itselläni. Saatanan espanjalainen huora. Mutta mikäpä minä olen tuomitsemaan. Sellaista sattuu elämässä eikö? Sattuu että sattuu ja sattuu niin vitusti.

Se oli lihava. Lihava espanjalainen huora. Ja sisälläni nousee kateus.

You say don't be afraid

But I feel afraid

You say don't laugh or cry

But I show emotion

You say food will be on the table

And birds in the sky

But I'm hungry

So hungry

And it's cloudy outside

You win or you die

Taas on painoa tippunut toivottuun tapaan. Vähän mutta tippunut mitä tippunut. "Miks sun on pakko olla tollainen?" T kysyy jälleen. Ja edelleen vastaukseni on sama; "Mä yritän syödä kunnolla." Paskat mä yritän. Mä yritän laihtua jos jotakin. Ja se täytyy salata koska kukaan ei ymmärrä mua. Kukaan ei näe samaa ku minä. Mulla on tavoitteeni. Jos ei voita niin kuolee. Jos voittaa voi kuolla siinäkin tapauksessa. Ironista.

Miksi ihmiset haluaa laihduttaa? Miksi kaltaiseni ihmiset tekevät näin itselleen ja keholleen. En usko sitä paskaa mainoksista. Kyllähän ikäiseni naiset ymmärtävät jo että vartalo määräytyy geeniperimän mukaan. Kaikki evät ole voittaneet geeniarvonnassa. Miksi Pitäisi voittaa? Itse koen että musta tulee jotenkin eheämpi. Parempi. Ennen kaikkea parempi ihminen. 

Ajattelen nykyään aika paljon mun pettämistä. Minähän siis petin poikaystävääni. Ihan puhtaasti ja kiletämättä. Muistan sen hetken, tilanteen, mutta ennen kaikkea hetket sen jälkeen. Vajosin alas lattialle itkemään sieluani pihalle. Pahasta olosta. Syyllisestä olosta. Siitä että olin antanut jonkun koskea kohoani. Taas. "Miten annoin tämän tapahtua meille?" Sitä kysyn itseltäni edelleen joka päivä. Ei päivääkään etten asiaa ajattelsisi ja miettisi miksi. Miksi pitää ensin tehdä ja ajatella vasta sitten? Mikä selitys se edes on?  Ehkä halusin todistaa jollekkin jotakin. Ehkä halusin kokea vapautta. Ehkä eniten halusin repiä itseni kappaleiksi. Toimi helvetin hienosti. Mutta T on palasina myös. Luultavasti pahemmin kuin minä. En tahtoisi muistaa koko asiaa. Mutta se on silti olemassa. 

I cannot hold you

My tears are made of stone

I feel a tap on my shoulder

But tonight I dance alone

Well is it dark enough
Can you see me?
Do you want me?
Can you reach me?
Oh, I'm leaving
You better shut your mouth
And hold your breath.
And kiss me now
And catch your death
Oh, I mean this.

kaikki kuvat lainattu

Losing grip

En saanut sitten nukuttua koko yönä. Mikäpä siinä. Kaloreita palaa aina ihan hitosti ku valvon. Yleensä niin käy vaan niinä öinä ku on vedetty perseet ja etsitään tietä kotiin koko yö. Mä oon tänään taas hukannu itseni.

Escitalopramin annostusta muutettiin 10 milligarammasta 20mg. Sen kuvotuksen voitte vaan kuvitella. Kädet tärisi koko päivän. Mut eiköhän tää tästä rauhotu.

T:n poissaolo aiheuttaa edelleen tuskaa. Tänään tuli puheeks se mun pettäminen. Miksi, mitä milloin. Taas. En jaksais käydä sitä läpi enää. Se oli virhe, kadun sitä aina ja jokaikinen päivä. T sanoi että mun pitäis olla se joka vakuuttaa rakkauttaan, eikä toisinpäin. T ei halua joutua jatkuvasti lohduttaa mua. Eipä tietenkään. Mä vaan jotenkin aina käännän kaikki jutut ympäri. Jotenkin niin, että mikään ei mun syytä olekkaan. Mut tää on todellisuutta...Kaikki se tapahtui oikeasti eikä jossain unessa.  Kaikki on mun syytä. Anteeksi. Mä olen niin pahoillani. Se tekee musta likaisen. Miksi mä annoin sen koskea itseeni?. Oon pilalla. Pilattu. Hyödytön. Rikkinäinen lelu.

Syömiset on menny ihan kohtuullisesti. Laihtunu oon, mutta niin vähän ettei sitää voi laskea. Olin toissapäivänä risteilyllä ja siellä tuli sitten syötyä, vaikka tarkka olin siinäkin. Ettei ihan tyhjiä kaloreita puputa menemään. Mä yritän.  

kuva lainattu

Olisin kuulemma kauniimpi jos saisin lisää painoo. Mahaa ja persettä. Mä lupasin yrittää. Minä lupasin lihottaa itseäni! Ihan hullua. Juu ei. Ehei.
Ehkä tää viel laskis. Ees kaks kiloa. Sit oon tyytyväinen. Ainaski vähäks aikaa. Mut pitää salaa asiat paremmin. Äiti on alkanu marista. Se tekee viisaasti jos antaa olla eikä puutu mun asioihin.

kuva lainattu

kuva lainattu

Ei vieläkään alle 50

Mun paino on laskenu viikossa vain kaks kiloa. Vain! Nyt oon virallisesti laihtunu 10kg siitä mistä aloitin. 10kg kevyempi. Aika jännä juttu.

T on vihainen enkä tiedä mitä tehdä. Luien T.n sähköposteja. En tahallaan, vaan päädyin sinne vahingossa. Kuka on Selena ja kuka helvetti on Rebekka? Ei, ei ne ole ketään. Ei ainakaan sellaisia. Ei kuulu minulle. That's fine.

Toivoisin voivani nukahtaa. Täällä on liian kylmä ja liian kuuma. T haisee viinalle. T joi koska olin ärsyttävä. Mun syytä. Niimpä tietenkin.

Bring me the end with your love

T lähtee ranskaan kesäkuun lopussa.

Ranskaan.... Ranska on tosi kaukana. 

Liian kaukana.

Miten mun olis tarkoitus selvitä? Rakastan T;tä liikaa. Eilen T halusi erota. Sanoi ettei jaksa enää. Myönnän että olen välillä ja vähän liian usein skitso. Suutun ja itken ja paiskon tavaroita seinille. Mutta T ei ole koskaan lähtenyt. Aina se on jäänyt vaikka sanoisin kuinka pahasti. Vaikka olen itse lähtenyt monta kertaa kävelemään, vielä silloinkin kun harrastin seksiä toisen miehen kanssa kotibileissä. Ei edes lyönyt vaikka mielestäni olisin sen ansainnut. 

Pelkään että T tajuaa jossain vaiheessa että ei kannata jatkaa enää mun kanssa. Löytää jonkun muun ja paremman ja kauniimman ja terveen. Jonkun joka ei käy psykoterapiassa ja syö kolmea eri psyykelääkettä. Jonkun joka sanoo "Rakastan sinua", sen sijaan että puhelimesta kuuluu "Haista paska sika!" Olen yrittänyt muuttua. Tahdon parantua että voisin olla taas ihana ja onnellinen. T:n oma kulta. 

Kaipaan myös entistä parasta ystävääni. Joka oli myös poikaystäväni vähän aikaa. Emme ole puhuneet toisillemme vuoteen. Eikä taideta tulla enää koskaan puhumaankaan.

Is life over? This life's over! Or has it only just begun?

The close corner starts to moulder, coming apart-yet still not done

Between the pleasure and the pain

Viimeyö oli painajasmainen. Kaikki alkoi siitä että poikaystäväni kaveri tuli viettämään iltaa meille ja siinä sitten ottivat kuppia ja jauhoivat paskaa minkä ehtivät. Illan ja yön edetessä sain osakseni sutkautuksia ja kommentteja jotka eivät tosiaankaan olleet kovin imartelevia... Mä kuulemma näytän "vihreää valoa" kaikille vastakkaisen sukupuolen edustajille. Hahaa, mut joo sillehän kelpaa kaikki! Ja sitten otetaan ryyppy sille että T:n tyttöystävä on huora.

Puren hammasta. En itke. Minähän en vittu itke.

Herrat menee saunaan, istun makuuhuoneessa enemmän tai vähemmän ahdistuneena ja harkitsen vakavasti asunnosta poistumista. Mutta en lähde. Tietenkään en lähde. Sitten vasta saisivatkin nauraa. Että nyt se lähti taas panemaan muita. Niimpä. Sellainenhan minä olen. Huora, varas ja valehtelija. Etenkin valehtelija.

Iltani päättyy kylpyhuonene lattialle. En saa henkeä, revin hiuksia ja tiedän että se on tulossa. Paniikki. Painan kädet korvien päälle mutta sekään ei riitä että kuulen niiden äänet oven läpi. "Kai sä tajuat et toi ei ratkaise mitään?" Kuulen hämärästi T:n puhuvan jotakin hätänumerosta ja pelästyn, että joku tosiaan tulisi väkisin poistamaan minut täältä. Turvasta. 

En tiedä tarkalleen kuinka kaua olin vessassa. Tarpeeksi kauan että äänet olivat hiljentyneet ja miehet siirtyneet...parvekkelle? Kyllä. Hiippailen makuuhuoneeseen ja kaivan meikkilaukustani ataraxit. Voisin ottaa yliannostuksen. Sammuisin kuin saunalyhty ja sehän sopii minulle. Hetken päästä tajuan ettei kukaan saa henkeä pois ataraxilla joten tyydyn normaaliin annosmäärään. Aamuviiden aikoihin nukahdin. Ja poistuin ennen miesten heräämistä.  

Nyt kelailen viime yötä päässä uudestaan ja uudestaan. Olo on heikko niinkuin kohtauksen jäljiltä aina. En syö. En nuku. Vittu. Mut olis pitäny tappaa jo sairaalassa kun synnyin. Kuristaa vaikka napanuoraan. Vaikka T satuttaa minua. Rakastan silti. Koska olen heikko ja kykenemätön muutokseen. Koska en pärjää yksin. Koska olen niin helvetin tyhmä ja helvetin väärässä. Aina. Väärässä.

I took their smiles and I made them mine

I sold my soul just to hide the light.

And now i see what I really am..