She'll be a scar now

Oon tänään pohdiskellu omaa elämääni ja sitä miten oon kaikki mahdollisuudet jotka mulle on annettu niin pilannu. Yksinkertaisesti mokannu kaiken. Mä sain oikeudenkäynnistä 30 000 euroa korvauksia. Arvatkaa onko niitä rahoja enää ees olemassa? Juu eipä ole. Enkä tietenkään kehtaa kellekkään siitä kertoa. En ikinä pysty omalta häpeältäni, että en osaa käyttää rahaa. En osatnu autoa, en avannu aspia en tehny mitään niistä mitä olis voinut olettaa. Nyt mä asun kotona ja oon onneton ja surkea. Kehtaankin. 

Mun poikaystävä mietti eilen sitä miksen halua seksiä enää. En vaan pysty. Oon huolissani itsestäni ja mä vihaan omaa vartaloani- on vaikee uskoa että kukaan muu sitä pystyis rakastamaan jos en itekään siihen kykene.. Ainakin se tekee siitä vaikeampaa. Tuntuu vaan yhä vaikeammalta olla siinä toisen alla niin haavoittuvaisena. En oo tarpeeksi laiha sellaiseen. She'll be a star now, I will follow her lead. She'll be a scar now- I will still let her bleed.

Ahdistaa.. koko tilanne mun koulun kanssa, en oo vieläkään saanu kesätöitä. Mutta kukapa nyt hullua töihin ottais? Hah. Ainoa positiivinen asia minkä oon saanu aikaan on mun autokoulu. Oon kuulemma loistava kuski. :) Piristää että jossain ees onnistuu. Ehkäpä sitten vielä muissakin asioissa. 

En oo uskaltanu käydä moneen viikkoon vaa-alla. Ehkä se tästä sitten. 

If our love is insanity why are you my clarity?