Kyllä. Selvisin siitäkin, ja opin tosin, etten pidä syömisestä. Ruoka on intohimoni muttui syötynä. Ruoka on jotakin joka kuuluu pitää kaukana minusta. Joka yö nukahdin vatsa täpötaynnä ja kivistäen.. (sillä tottakai ilman sääntöjä söin ja söin osaamatta lopettaa ollenkaan.) Koskaan ei ollut nälkä. Oli vain pieni kaiverrus, himo, joka huusi ruokaa. Leipää, ranskalaisia, sokerillista limua.
Onneksi olen kotona ja se on nyt ohi. Voin palata taas normaaliin ruokajärjestelmään.
Ps. Paino nousi neljässä päivässä kaksi kiloa.
And it's killin' me when you're away, I wanna leave and I wanna stay.
And I'm so confused, So hard to choose.
Between the pleasure and the pain.
And I know it's wrong, and I know it's right.
Even if I try to win the fight, my heart would overrule my mind.
And I'm not strong enough to stay away
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti