keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Losing grip

En saanut sitten nukuttua koko yönä. Mikäpä siinä. Kaloreita palaa aina ihan hitosti ku valvon. Yleensä niin käy vaan niinä öinä ku on vedetty perseet ja etsitään tietä kotiin koko yö. Mä oon tänään taas hukannu itseni.

Escitalopramin annostusta muutettiin 10 milligarammasta 20mg. Sen kuvotuksen voitte vaan kuvitella. Kädet tärisi koko päivän. Mut eiköhän tää tästä rauhotu.

T:n poissaolo aiheuttaa edelleen tuskaa. Tänään tuli puheeks se mun pettäminen. Miksi, mitä milloin. Taas. En jaksais käydä sitä läpi enää. Se oli virhe, kadun sitä aina ja jokaikinen päivä. T sanoi että mun pitäis olla se joka vakuuttaa rakkauttaan, eikä toisinpäin. T ei halua joutua jatkuvasti lohduttaa mua. Eipä tietenkään. Mä vaan jotenkin aina käännän kaikki jutut ympäri. Jotenkin niin, että mikään ei mun syytä olekkaan. Mut tää on todellisuutta...Kaikki se tapahtui oikeasti eikä jossain unessa.  Kaikki on mun syytä. Anteeksi. Mä olen niin pahoillani. Se tekee musta likaisen. Miksi mä annoin sen koskea itseeni?. Oon pilalla. Pilattu. Hyödytön. Rikkinäinen lelu.

Syömiset on menny ihan kohtuullisesti. Laihtunu oon, mutta niin vähän ettei sitää voi laskea. Olin toissapäivänä risteilyllä ja siellä tuli sitten syötyä, vaikka tarkka olin siinäkin. Ettei ihan tyhjiä kaloreita puputa menemään. Mä yritän.  
kuva lainattu



Olisin kuulemma kauniimpi jos saisin lisää painoo. Mahaa ja persettä. Mä lupasin yrittää. Minä lupasin lihottaa itseäni! Ihan hullua. Juu ei. Ehei.
Ehkä tää viel laskis. Ees kaks kiloa. Sit oon tyytyväinen. Ainaski vähäks aikaa. Mut pitää salaa asiat paremmin. Äiti on alkanu marista. Se tekee viisaasti jos antaa olla eikä puutu mun asioihin.

kuva lainattu

kuva lainattu












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti