53 kg

Tänään saan laittaa vihdoin ja viimein rastin seinälle. Jälleen yksi etappi saavutettu. Tyytyväinen. Kevyt olo. 53 kiloa. Mutta ei tarpeeksi. Miksei se koskaan voi olla tarpeeksi?

"Jälleen suloinen sabotage...mä putosin sun ansaas"

Mutta mä nautin siitä. Rakastan sitä repivää tunnetta. Rakastan joka solullani ja tahdon sitä lisää. Vaikka tuhoaisin sillä kaiken. Se on sen arvoista.

Mikään ei tunnu paremmalta kuin puhdas riippuvuus. 

Myrkky

Pyydän et viettäisit yösi mun vierellä

Tahtoisin maistaa taas veren sun kieleltä

Kun niin helposti juovuttaa

Sä tiedät hyvin kuinka pitää mut hengissä

Sun sanat valheina taas mun edessä

Mut niin kauniisti kerrot sen

Vaikka aina sattuu

Valveilla liian monta tuntia

Vie nyt sua kauemmaksi

Käärmeen puremat mun kaulalla

Find More lyrics at www.sweetslyrics.com

Tapat minut myrkylläsi

Jos en lisää saa

Myrkkyäsi maistaa

Leijun kuin varjo sinun askelten perässä

Enkä tiedä miten pysyä hengissä

Jos en sinua kiinni saa

Pyydän et antaisit palan sun silmistä

Päästäisiin pakoon tästä hetkestä

Kun niin hyvin tiedät sen

Miltä tuntuu...

Die..

You win or you die

Taas on painoa tippunut toivottuun tapaan. Vähän mutta tippunut mitä tippunut. "Miks sun on pakko olla tollainen?" T kysyy jälleen. Ja edelleen vastaukseni on sama; "Mä yritän syödä kunnolla." Paskat mä yritän. Mä yritän laihtua jos jotakin. Ja se täytyy salata koska kukaan ei ymmärrä mua. Kukaan ei näe samaa ku minä. Mulla on tavoitteeni. Jos ei voita niin kuolee. Jos voittaa voi kuolla siinäkin tapauksessa. Ironista.

Miksi ihmiset haluaa laihduttaa? Miksi kaltaiseni ihmiset tekevät näin itselleen ja keholleen. En usko sitä paskaa mainoksista. Kyllähän ikäiseni naiset ymmärtävät jo että vartalo määräytyy geeniperimän mukaan. Kaikki evät ole voittaneet geeniarvonnassa. Miksi Pitäisi voittaa? Itse koen että musta tulee jotenkin eheämpi. Parempi. Ennen kaikkea parempi ihminen. 

Ajattelen nykyään aika paljon mun pettämistä. Minähän siis petin poikaystävääni. Ihan puhtaasti ja kiletämättä. Muistan sen hetken, tilanteen, mutta ennen kaikkea hetket sen jälkeen. Vajosin alas lattialle itkemään sieluani pihalle. Pahasta olosta. Syyllisestä olosta. Siitä että olin antanut jonkun koskea kohoani. Taas. "Miten annoin tämän tapahtua meille?" Sitä kysyn itseltäni edelleen joka päivä. Ei päivääkään etten asiaa ajattelsisi ja miettisi miksi. Miksi pitää ensin tehdä ja ajatella vasta sitten? Mikä selitys se edes on?  Ehkä halusin todistaa jollekkin jotakin. Ehkä halusin kokea vapautta. Ehkä eniten halusin repiä itseni kappaleiksi. Toimi helvetin hienosti. Mutta T on palasina myös. Luultavasti pahemmin kuin minä. En tahtoisi muistaa koko asiaa. Mutta se on silti olemassa. 

I cannot hold you

My tears are made of stone

I feel a tap on my shoulder

But tonight I dance alone

Well is it dark enough
Can you see me?
Do you want me?
Can you reach me?
Oh, I'm leaving
You better shut your mouth
And hold your breath.
And kiss me now
And catch your death
Oh, I mean this.

kaikki kuvat lainattu

Losing grip

En saanut sitten nukuttua koko yönä. Mikäpä siinä. Kaloreita palaa aina ihan hitosti ku valvon. Yleensä niin käy vaan niinä öinä ku on vedetty perseet ja etsitään tietä kotiin koko yö. Mä oon tänään taas hukannu itseni.

Escitalopramin annostusta muutettiin 10 milligarammasta 20mg. Sen kuvotuksen voitte vaan kuvitella. Kädet tärisi koko päivän. Mut eiköhän tää tästä rauhotu.

T:n poissaolo aiheuttaa edelleen tuskaa. Tänään tuli puheeks se mun pettäminen. Miksi, mitä milloin. Taas. En jaksais käydä sitä läpi enää. Se oli virhe, kadun sitä aina ja jokaikinen päivä. T sanoi että mun pitäis olla se joka vakuuttaa rakkauttaan, eikä toisinpäin. T ei halua joutua jatkuvasti lohduttaa mua. Eipä tietenkään. Mä vaan jotenkin aina käännän kaikki jutut ympäri. Jotenkin niin, että mikään ei mun syytä olekkaan. Mut tää on todellisuutta...Kaikki se tapahtui oikeasti eikä jossain unessa.  Kaikki on mun syytä. Anteeksi. Mä olen niin pahoillani. Se tekee musta likaisen. Miksi mä annoin sen koskea itseeni?. Oon pilalla. Pilattu. Hyödytön. Rikkinäinen lelu.

Syömiset on menny ihan kohtuullisesti. Laihtunu oon, mutta niin vähän ettei sitää voi laskea. Olin toissapäivänä risteilyllä ja siellä tuli sitten syötyä, vaikka tarkka olin siinäkin. Ettei ihan tyhjiä kaloreita puputa menemään. Mä yritän.  

kuva lainattu

Olisin kuulemma kauniimpi jos saisin lisää painoo. Mahaa ja persettä. Mä lupasin yrittää. Minä lupasin lihottaa itseäni! Ihan hullua. Juu ei. Ehei.
Ehkä tää viel laskis. Ees kaks kiloa. Sit oon tyytyväinen. Ainaski vähäks aikaa. Mut pitää salaa asiat paremmin. Äiti on alkanu marista. Se tekee viisaasti jos antaa olla eikä puutu mun asioihin.

kuva lainattu

kuva lainattu

Suojelusenkeli

Mä katsoin yhtä kuvaa

Monta lapsuuteni iltaa

Siinä kaksi pientä lasta

Kulki vaarallista siltaa

Heitä uhkas metsän pimeys

Ja synkkä virta pyörteinen

Mutta ei hätää, 

Heitä suojas enkeli valkosiipinen

Kun tänään katson sinuun

Ja sua uneen tuuditan

Mä muistan päivän leikit

Kuinka sua rakastan

Sä olet tosi pieni

Ja mä melkein toivoisin

Että rinnallesi saisin

Samanlaisen enkelin

Kohta ryntäät maailman ruuhkaan

Näet varjoja ja aurinkoa

Tee mitä teet mut älä sielullesi vahinkoa

Sillä haavat nuo ei paranen

Vaikka isi kuinka puhaltais

Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais

Tuota lapsuuteni kuvaa

Vielä hetken muistelen

On harmaantuneet värit enkelin

Repaleiset siivet sen

Oi jos voisin paikata edes laudat lahoimmat

Tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat

kuva lainattu

Vitun huora..

Olen likainen. Niin likainen. Oon antanut liian monen käden koskea itseeni. Olen nauttinut siitä, minkä se musta tekee? Mitä se tekee mulle?  Huoran. Olin liian nuori ensimmäisellä kerralla. Vaikka kuinka ensimmäisellä kerralla mua revittiin hiuksista olohuoneen lattialle. Kyyneleistä huolimatta. Viinasta huolimatta muhun sattuu. Muhun sattuu muistaa sitä. Seuraavalla kerralla makasin pimeässä luullen jo päässeeni turvaan, tuntien vain kädet reisilläni. Enkä uskaltanut edes hengittää.

Ääniä ovien takan, oksentamista. Kiroilua.

Koskaan en sanonut sanaakaan.

Huoralla tulee aina olemaan huoran luonto. Uskaltaisinpa tappaa itseni tähän. Mutta ei se ole vaihtoehto koska mun täytyy kärsiä. 

Lasinpalanen uppoaa omituisen pehmeästi reiteen ja minä vuodan verta tänä iltana. 

kuva lainattu