Älä tartu mun siipiini

Tänään oon yrittäny syödä. Oon syöny vaikka mitä. Pitsaakin. Jopa. Suklaata. Paljonpaljon. Muutama liikaa. Sisällä velloo ja tuntuu se alas mennyt ruoka... Turvottaa, tuntuu kuin kasvotkin ólisivat paisuneet ainakin kaksinkertaiseksi. Tästä kokemuksesta viisastuneena päätin etten enää yrittäisi "parantua" tästä. Mitä väliä-mulla on huomattavasti parempi olo tämän yksinkertaisen ruokavalion kannattajana, joten eikai hyvä olo voi olla väärä? Ei ainakaan kauheasti..

Hän ei tyytynyt koskaan mihinkään 

Hän vielä tahtoi joukkoon jumalien 

Niin hän sai päällensä kirouksen 

Joka kaiken häneltä vei 

Oikeastaan kirjoittelen tänne nyt koska mulla on värinpoisto päässä ja piti keksiä jotakin tekemistä. Eli operoin hiuksista ruskeat. Kauniista pitkistä punaisista hiuksista tulee ruskeat. Juu...typerältä kuulostaa varmaan, mutta ääni päässä kertoi että näyttäisin paljon aikuisemmalta ruskeissa hiuksissa. 

Joten siksi näin.

Olin tänään pitkästä aikaa terapiassa. Ihanaa-tyhjentävää. Ihanaa kun joku kuuntelee päänsisäisiä jorinoita ja kertoo että kaikki on hyvin ja olen kunnossa. Dissosiaatioita. Anoreksiaa. Masennusta. Jakautunut persoonallisuus. Ah että on ihanaa.

Ehkä mä olen elossa vielä huomennakin.

come and get it

Plumb-Cut

I'm not a stranger

No I am yours

With crippled anger

And tears that still drip sore

A fragile flame aged

Is misery

And when our hearts meet

I know you see

I do not want to be afraid

I do not want to die inside just to breathe in

I'm tired of feeling so numb

Relief exists I find it when 

I am cut

I may seem crazy

Or painfully shy

And these scars wouldn't be so hidden 

If you would just look me in the eye

I feel alone here and cold here

Though I don't want to die

But the only anesthetic that makes me feel anything kills inside

I do not want to be afraid

I do not want to die inside just to breathe in

I'm tired of feeling so numb

Relief exists I find it when 

I am cut

Pain

I am not alone

I am not alone

http://www.youtube.com/watch?v=OJkqkWIpFAI

Who knows how to love you without being told?

Eilen oli iso riita T;n kanssa. En ole saanut syötyä tänään mitään muuta kuin kaksi palaa suklaata. Eikö suklaa olekin sydänsururuoka? Kamala ikävä ja samaan aikaan en tunne mitään.

"" En mä edes halunnu tätä..en näin. Selvä mä oon pilannu meidän suhteen mutta sä jätit, sä petit, et kerran vaan kaks kertaa.Rakastit toista enemmän---mä en ansaitse sun uskollisuutta mutta sä ansaitset mun?---sulla on mun 100% uskollisuus mut se ei merkkaa sulle mitään---on olemassa piste jonka jälkeen anteekspyyntö ei enää auta---Miks mä edes odotan sua?---""

Kyllä se merkitsee. Mä olen todella impulsiivinen ja sanon asioita joita en tarkoita. En tiedä miks mä käyttäydyn näin.

Just gonna stand there and watch me burn

But that's alright because I like the way it hurts

Just gonna stand there and hear me cry

But that's alright because I love the way you lie

Ja aina mä lupaan ettei näin käy enää ikinä. Ettei seuraavaa kertaa tule. et mä muutun. En mä muutu. Mä haluaisin mut ei se toimi niin kuin T haluaisi. Rakastan häntä enkä tahtoisi koskaan luopua. Jos vosin niin ottaisin sen kaiken takaisin. Mutta maailma ei toimi niin..

Viiltelin eilen mun omituisessa tunnottomuus-sekopäisessä-tilassani. Ei mitään kauheen johdonmukaista jälkeä mutta arvet niistä jää. Voi paska. T suuttuis jos se tietäis mutta tuskin sekään enää jaksaa välittää. 

Kumpikaan meistä ei jaksa enää välittää.

Tahdon kuolla.

Kuollakuollakuolla

Se vaan vie aikaa.

Hiljaisuuden jälkeen

Pitkästä aikaa... tässä on tapahtunut kaikenlaista. Kävin ranskassa T: luona. Siellä oli ihanaa. Ranska ja Pariisi- valot, ihmiset, värit ja tuoksut. Tunsin olevani todella elossa. Se oli kuin olisin ollut unelmieni prinsessa maassa missä valkoiset ponit kuskaavat edestakaisin. Kaikki oli niin kaunista. Pariisittaret olivat kauniita. Erilaisia ja kauniita. Jokainen uniikki. Koin kuuluvani joukkoon.

Kuvat lainattu

Mutta se ranskasta.

Painoni on pysynyt melkolailla samassa. Heittoja on ollut molempiin suuntiin, mutta nyt se on taas laskuvaiheessa. En vain oikeen saa syötyö mitään ja jos syönkin niin syön vähän. Toissapäivänä en löytänyt tarpeeksi pientä kulhoa mistä syödä makaroonia-joten käytin lasia. Se oli hyvä idea. Kun lasin laittaa täpötäyteen tuntuu kuin söisi enemmän vaikka tosiasiassa siinä on vain se kaksi desiä.

Olen suunnittelemassa muuttoa soluun. En minnekkään kovin kauas mutta muutan kuitenkin. Anoreksia alkaa vaatia vähitellen jo omaa asuntoa. Omaa paikkaa missä voi sotkea ja läträtä elämäänsä miten haluaa.

Olen sotkenut kaikki mun asiat. Siltikin samaan aikaan tuntuu kuin kaikki olisi pitkästä aikaa hyvin ja selkeää. Nukun noin 12 tuntia päivässä. Lopun ajan istun tietokoneella tai istun baarissa ja ryyppään. (tuo baareissa käyminen edistää hyvin painonpudotusta) Poltan ja poltan lisää. Laihdun ja laihdun ja lopulta katoan.

Lempinäyttelijäni Nina Dobrev...Niin kaunis, niin laiha. Vaihtaisin kroppaa hänen kanssaan koska tahansa. <3

Ei ikinä sun

                                              Taas aamu liian varhain sua varjoista kurkkii

Musiikki katkeaa ja joku imuroi jo nurkkii

Valot päätäs viiltää sun huulet kiiltää hopeaa

Sä pyydät viinilasin ja ne sanoo ettet saa

Ja niin sä astut jäätävään sateeseen

Eikä ketään kiinnosta mitä sä teet

Ne sanoo elämä voittaa vie hymyyn se suun

Tänäänkin jonkun haave toteutuu

Muttei ikinä sun, ei, ei ikinä sun

Sä muistat vaaleat kesäyöt, ne oli pitkä, ihana leikki

Sul oli silmissä unelmii ja uhmaa ja paljon meikkii

Ja teitä oli niin monta levotonta kaunista ystävää

Sä luulit ikuisesti ne sun viereesi jää

Ja niin sä astut jäätävään sateeseen

Eikä ketään kiinnosta mitä sä teet

Ne sanoo elämä voittaa vie hymyyn se suun

Tänäänkin jonkun haave toteutuu

So happy I could die..

So happy I could die

Be your best friend

Yeah I'll love you forever

Up in the clouds

We'll be higher than ever

Tänään kävin pitkästä aikaa lenkillä. Huomasin etten ole enää niin hyvässä juoksukunnossa painon tippumisen, tupakoinnin ja tauon takia, mutta puolen tunnin päästä alkoi sujumaan. Juokseminen tuntui ihanalta. Tajusin että tätä olin tarvinnut. En halua olla vain kasa luita ja läskiä siinä päällä...liikuntaa tekee todella hyvää. Myönnän tosin että koko juoksuajatus lähti lihapiirakasta. Katumus on suuri, mutta liikkuminen helpotti.  Muutenkin mennyt syömiset aika perseelleen. Mutta en jaksa nyt kelata sitä.

Kaikki kuvat lainattu

Kirjoitan vähän lisää mun menneisyydestä. Siinä sivuutan muitakin perheenjäseniäni, mutten mainitse heitä nimeltä. Kaikki alkoi noin 12-vuotta sitten. Isäpuoleni ei ollut erityisen kiva. Väkivalta oli lähes jokapäiväistä. Isoveljeni vammautui 2000-vuonna. Hän oli vain kahdeksanvuotias.

Hyväksikäyttö alkoi ollessani 14-vuotias. Muistan sen hyvin tarkasti alkoholista huolimatta. Kipua, kärsimystä ja häpeää, tappouhkauksia. Olen ruma, lihava, olenhuonoihminen. Olenpaska, olen koukkunokka killisilmä. Runkkari, homo, kusipää, huora.

Opimme kaikki sopeutumaan, oli pakko vaieta. Väkivalta oli niin pahaa ja pelko kertomisen sauraamuksista hirvittävä taakka. Lopulta, vuosi sitten kesällä tein rikosilmoituksen. Nyt se kusipää istuu 10 seuraavaa vuottansa vankilassa. Ehdoitta. Jos joku luki Ilta-lehdessä olleen lehtijutun joka koski tätä asiaa niin kyllä, olen se perheen tytär.

Ehkä jonain päivänä me kaikki voimme elää rauhassa ilman pelkoa. Ei tarvitsisi säpsähtää rappukäytävän kolahduksia eikä avainten rapinaa lukossa. Rauha.

Muistakaa että olemme kaikki vahvempia kuin uskommekaan. Jos koette perheväkivaltaa tai hyväksikäyttöa, tehkää rikosilmoitus. Pyydän teitä. Että saataisiin isäpuoleni kaltaiset ihmiset lukkojen taakse...

Koittakaa jaksaa.<3

Jälki

Heips... Katsoin yhtä videota netistä missä ex-anorektikko kertoi elämästään sairauden kanssa. Päätin yrittää siis- ja rupesin syömään. Söin kolme leipää. JA paistoin vielä kananmunan päälle. Mua hävettää niin. En voi uskoa että mä söin niin paljon. Kananmunassa, paistetussa sellaisessa on paljon kaloreita. Rasvaa. Hyihyi. Ei tossa ollu ku joku kolmisensataa kaloria. Tiedän et kaikki menee hyvin jos pidän asiani kunnossa yöhön asti. Tarkoittaa siis etten syö ku korkeintaan kasviksia. En mä pystykkään auttaa itseäni.

Ehkä mä nyt lähden rullaluistelemaan... En ainakaan istuis sisällä. Se ei kuulemma oo mulle hyväks.