En oikein osaa päättää syödäkö vai ei syödä. Eilen illalla ei ees kasvikset pysyneet sisällä. Siinä menikin sitten se viimeinne ruokalaji mitä yleensä syön. Ranch-dipillä kurkkua ja paprikaa nami<3  Mutta ei tänään.

Ajattelen liikaa ruokaa. Koko ajan se pyörii taka-alalla ja kutkuttelee ja houkuttelee minua syömään- tai olemaan syömättä. Miten monimuotoista ja vaikeaa.

Koen itseni rumaksi...niiiiin r.u.m.a.k.s.i.  Iho on kauhean kuiva ja silmänaluset on tummat... nenäon pitkä ja piiiitkä ja inhoan sitäkin. Inhoan kaikkea itsessäni. T sanoo että olen kaunis, ja just sellainen kuin pitääkin. Mua on usein kehuttu baareissa ja kadullakin kauniiksi ja vaikka mitä. Mutta enhän mä ole sellainen. Ulkona liikkuessa on aina oltava jonkinlainen kilpi. Teitä muita vastaan. Ettei kukaan näe eikä saisi koskaan tietääkään minusta mitään. En ole oikeasti sen näköinen.

Jos on silkkoa ja paskaa sisältä niin ulkokuorella ei ole mitään väliä, eihän?

Haluaisin vain kadota pois

Olen vaiennut ja puhunut. Kurkkuni on kuiva ja karhea, bulimia tekee mistä tahansa erämaata, sademetsistä aavikon, yritykseni laulaa kuulostaa siltä kuin varis raakkuisi, sanat ovat epäselviä, lauseissa ei ole tolkkua, miten voisin siis edes itse ymmärtää, ja silti on pakko olla. En pääse siitä. Pakko olla olemassa. Pakko tietää se. Pakko tietää miltä minusta tuntuu. Pakko tietää, että tässä on minä. Pakko ymmärtää että tämä ruumis katoaa, kuivuu, haihtuu, kyllä se tekee niin, mutta niin äärettömän hitaasti, että olemattomuuteen on äärettömän pitkä matka ja sen pitkän matkan aikana ehtii ajatella kaikenlaista, vaikka ei jaksaisikaan, vaikka yrittäisi olla ajattelematta tulee törmänneeksi kaikenlaisiin ihmsiin ja joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin ja joutuu ajalettettomuuteen ja olemattomuuteen, matka on liian pitkä ja matkan tekemiseen tarvitaan tahtoa ja tahto on olemista ja oleminen ajattelua. Mikä loputon matka. 

- Sofi Oksanen, Stalinin Lehmät

She'll be a scar now

Oon tänään pohdiskellu omaa elämääni ja sitä miten oon kaikki mahdollisuudet jotka mulle on annettu niin pilannu. Yksinkertaisesti mokannu kaiken. Mä sain oikeudenkäynnistä 30 000 euroa korvauksia. Arvatkaa onko niitä rahoja enää ees olemassa? Juu eipä ole. Enkä tietenkään kehtaa kellekkään siitä kertoa. En ikinä pysty omalta häpeältäni, että en osaa käyttää rahaa. En osatnu autoa, en avannu aspia en tehny mitään niistä mitä olis voinut olettaa. Nyt mä asun kotona ja oon onneton ja surkea. Kehtaankin. 

Mun poikaystävä mietti eilen sitä miksen halua seksiä enää. En vaan pysty. Oon huolissani itsestäni ja mä vihaan omaa vartaloani- on vaikee uskoa että kukaan muu sitä pystyis rakastamaan jos en itekään siihen kykene.. Ainakin se tekee siitä vaikeampaa. Tuntuu vaan yhä vaikeammalta olla siinä toisen alla niin haavoittuvaisena. En oo tarpeeksi laiha sellaiseen. She'll be a star now, I will follow her lead. She'll be a scar now- I will still let her bleed.

Ahdistaa.. koko tilanne mun koulun kanssa, en oo vieläkään saanu kesätöitä. Mutta kukapa nyt hullua töihin ottais? Hah. Ainoa positiivinen asia minkä oon saanu aikaan on mun autokoulu. Oon kuulemma loistava kuski. :) Piristää että jossain ees onnistuu. Ehkäpä sitten vielä muissakin asioissa. 

En oo uskaltanu käydä moneen viikkoon vaa-alla. Ehkä se tästä sitten. 

If our love is insanity why are you my clarity?

And they can read all about it

Uimahallin vesi kylmää.. järkyttävän kylmää. Olen ahtautunut adidaksen mustaan kokouimapukuun ja tiedän näyttäväni naurettavalta. Reidet reidet reidet. Liian isoja tälläisiin vaatteisiin. Tähän pieneen halliin. Viereisellä radalla kauhoo joku nuori tyttö taukoamatta eestaas tasaiseen tahtiin. En jaksa olla kateellinen.  Ajatusten harhautuessa lyön sääreni kovaa pinnan alla olleeseen tasanteeseen ja se sattuu niin paljon että alan itkeä.

Ulkona on hirveän pimeää ja kylmää, eivätkä märät hiukset paranna tilannetta. En ole syönyt mitään paitsi jäätelöä jonka oksensin. Luin että seksuaalisen hyväksikäytön uhreille on ominaista sairastaa bulimiaa. Että se on ikäänkuin normaalia. Eli odotettavaa.

Kuraattorilla on Haluan Auttaa Sinua-ilme.  En tiedä mitään turhenpaa olentoa kuin kuraattori. Se luulee että lintsaan koska olen niinkutsuttu Ongelmanuori. Sellainen joka tarvitsee erityistukea ja erityisryhmää ja erityisopettajaa. Se killittää minua lasiensa takaa ja työntää eteeni masennustestin. Että jos nyt silti katsotaan millainen tilanne on. Ihankuin en tietäisi mitä pisteitä mistäkin vastauksesta saa. Minkälainen olisi terve ihminen. Olen silti rehellinen. Vaikeasti masentunut.

Olen surkea ihmisraunio. Sellainen jota ei voida auttaa koska en itse halua. Ja vaikka haluankin on kaikki yritykset tuomittuja epäonnistumaan. And my heart refuses to remember.

I wanna sing, I wanna shout

I wanna scream till the words dry out

so put it in all of the papers,

i'm not afraid

they can read all about it

-Ei saa jättää yhtään todistajaa-

Laimenna mut haalista mut poista kokonaan
Ei saa jättää yhtään todistajaa

Todellisuus nousee vielä kerran viemäreistä
Vuorovesi kääntyy peittää alleen toisen meistä

Mä aion jättää sen taakseni. Nyt. 

-

-

-

-

-

-

-

I don't love you 
Like I loved you
Yesterday

Now you're just somebody that I used to know

On yö ja hämärää. On melkein kesä ja mä vaan mietin miten mun elämä on perseellään. Ainoa ilo mulle on rakkaus. Tai noh, tunteet. Se tunne joka kaivaa mua sisältä joka päivä. Se on se mörkö...se joka kuiskailee korvaan inhottavia asioita. En ansaitse rakkautta. Kukaan ei saisi rakastaa minua koskaan. En tiedä enää haluanko seurustella...tuntuu että olisin lukitussa häkissä, ja istun siellä vaikka voisin vain avata oven ja kävellä pois...pelkään vaan seurauksia. Sellaisia seurauksia ettei niistä enää toipuisi.

Oon lihonu. Lihava lihava lihava paska. Musta on tulossa sellainen ihminen jollainen mä en halua olla. Tuntuu kuin syömättömyydellä taistelisin rakkautta vastaan. Luulen et laihuus tuo mulle onnea mut ei se tuo. Se vaan muuttaa mua eikä takaisin voi palata. 

Now and then I think of when we were together
Like when you said you felt so happy you could die
Told myself that you were right for me

Mun täytyy muuttua jotenkin. Jotain on tapahduttava enkä osaa päättää. Niin vaikeaa päättää et mistä luopua. Koska kaikkea ei voi tässä elämässä saada...

That's just who you are

What are you waiting for?

Just surrender here tonight

What are you waiting for?

As we go towards the light

Tyhjennän kehkoni, asetan sifonin suuttimen huulille ja vedän kaasua sisääni. Ilokaasua. iloista ilmaa. Tunnen miten koko kehoni rentoutuu ja muuttuu...taustalla oleva musiikki kuuluu enää pelkkänä yhtenä ääniaaltona- pää on tyhjä ajatuksista. Silmissä mustenee vähitellen ja sen suoma pimeys on lohdullista ja helpottavaa. 

Kädet ja huulet kulkevat ihoani pitkin-ne antavat minulle minun ääriviivani.Anoreksian ja bulimian kaunistamalla vartalolla.  On jotenkin niin helppo vain olla... ei tarvitse mennä mihinkään, ei tarvitse edes ajatella, saan vain olla ja hengittää. Vapaus. Oloni on niin lentävän hyvä etten voisi kuvitellakaan parempaa. Alkoholista huolimatta. Ilokaasusta huolimatta. Olen taas ottanut liikaa viinaa tai liikaa ataraxia- Liikaa mitätahans liikaaa.

I was breaking out of my own skin
Choking up on release
I'm in no state
To judge you

Junassa on ihmisiä. Niiden äänet sattuvat korviin ja saavat pään särkemään kahta kauheammin. Pakkanen saa ihon kananlihalle ja värjää kalpeat poskipäät hennolla punaisella. Mietin katsovatko he minua erilailla? Olenko minä itse jotenkin muuttunut erilaiseksi? Tuntuisi siltä. Luulen että pitäisi olla väsynyt mutten tunne oikeastaan mitään. Ilmassa leijuu pienenpieniä kristallinpalasia auringossa. Ne kimaltavat ja haluaisin vain ojentaa käteni ja poimia edes yhden niistä taskuun. Kotona on teetä ja ulkona on kaunista ja aurinkoa.