Se ei olekkaan niin

Mä luulin aina jotakin jää
jota ei pysty hävittämään
edes silloinkaan repimään
kun sanoo näkemiin
mut se ei olekaan niin

Ja ulkona jossain oot sinä ja uus

kireä teennäinen valoisuus

Mä olen verta mä oon väkivaltaa

mä haluan huutaa ja satuttaa

Mä luulin että viha väsyy

suru sammuu tai himmentyy

mä luulin että kipu häipyy

menee kadoksiin

mut se ei olekaan niin

Mä luulin että hallitsen tän
mun mielen ja mun elämän
joo, mä luulin että sinä ja hän
jäätte unohduksiin
mut se ei olekaan niin
se ei olekaan niin

I am friends with the monster

Peilistä katsoo tänäänkin kalpea ihminen.. Hiukset ovat väsyneen punaiset, ei ole rahaa ostaa colormaskia. Silmänaluset ovat todella tummat raudanpuuteanemian takia. Syön vitamiineja normaalin vuorokausiannostuksen muttei tunnu auttavan. Jokaikistä kehon lihasta särkee salibandyn pelaamisesta- siellä olin toissapäivänä, pikkuveljen harkoissa vain ja yhä sattuu ja nilkan nivelsiteet on jotenkin oudon tuntuiset. 

Tähän nykyiseen tilanteeseen tulo on kestänyt melkein kaksi vuotta. Toki olin ortoreksinen jo aiemmin ja harjoittelin puolimaratonillekin muttei siitä koskaan tullut mitään. Ennen suorastaan rakastin ruokaa. Muistan kun eksäni sanoi kerran olevansa iloinen siitä etten ole sellaine nainen joka ei pysty syömään kunnolla. Siihen aikaan olin suklaaholisti. Rakastin suklaata, etenkin niitä fazerin levyjä. Saattoi mennä yksi sellainen levy päivässä. Ilman mitään tunnontuskia. Tuntuu epätodelliselta. 

Kaikesta huolimatta olen salaa ylpeä itsestäni. Taidostani laihduttaa niin helposti, nälkää näkemättä kun keho ei vaan enää tunne mitään. Ulkopuoliset ihastelevat vartaloani ja kauneuttani kun kuljen korkeissa koroissani Helsingin yössä. Olen tehnyt ilkeitä asioita ihmisille joita rakastan.. mutta kaikista suurin rakkaus on tämä laihtuminen. Tämä vartalo. Sen kanssa en ole koskaan yksin. 

 You're beautiful, so beautiful
Oh and you hold me tight
You're beautiful, so beautiful
And I can't speak or I'll cry
Oh I don't deserve you
Cause I always hurt you
Then you'll say the perfect thing
You're beautiful, so beautiful to me

-Ei saa jättää yhtään todistajaa-

Laimenna mut haalista mut poista kokonaan
Ei saa jättää yhtään todistajaa

Todellisuus nousee vielä kerran viemäreistä
Vuorovesi kääntyy peittää alleen toisen meistä

Mä aion jättää sen taakseni. Nyt. 

-

-

-

-

-

-

-

I don't love you 
Like I loved you
Yesterday

Now you're just somebody that I used to know

On yö ja hämärää. On melkein kesä ja mä vaan mietin miten mun elämä on perseellään. Ainoa ilo mulle on rakkaus. Tai noh, tunteet. Se tunne joka kaivaa mua sisältä joka päivä. Se on se mörkö...se joka kuiskailee korvaan inhottavia asioita. En ansaitse rakkautta. Kukaan ei saisi rakastaa minua koskaan. En tiedä enää haluanko seurustella...tuntuu että olisin lukitussa häkissä, ja istun siellä vaikka voisin vain avata oven ja kävellä pois...pelkään vaan seurauksia. Sellaisia seurauksia ettei niistä enää toipuisi.

Oon lihonu. Lihava lihava lihava paska. Musta on tulossa sellainen ihminen jollainen mä en halua olla. Tuntuu kuin syömättömyydellä taistelisin rakkautta vastaan. Luulen et laihuus tuo mulle onnea mut ei se tuo. Se vaan muuttaa mua eikä takaisin voi palata. 

Now and then I think of when we were together
Like when you said you felt so happy you could die
Told myself that you were right for me

Mun täytyy muuttua jotenkin. Jotain on tapahduttava enkä osaa päättää. Niin vaikeaa päättää et mistä luopua. Koska kaikkea ei voi tässä elämässä saada...

Dear Diary...here's my story

Menin eilen ajoissa nukkumaan, ja siitä huolimatta en saanut unta kuin 7 tuntia. Aamuyön heräily. Paskamasennuksen oire. Joten nousin siis ylös ja keittelemään kahvia. Olo on senverran turtunut etten tiedä jaksanko tänäaamuna salille. Positiivista on ettei lihaksiin juuri satu, kiitos pikkusiskon järjestämän venyttelyoperaation eilen illalla. (Sisko on voimistelija, ja taipuu ihan luonnottomiin asentoihin joissa pitäisi pysyä hien ja tuskan kanssa se 20 sek ainakin...sekopäistä touhua)  Mutta se lihaksista ja venyttelyistä. Eli päivän asiaan; 

Mun elämä on ollut varsinaista tunnemyrskyä aina, ja luulen osittain sen olleen myös selviytymiskeino, miten selvitä siitä väkivallan määrästä jota joutui kokemaan ja näkemään kotona joka päivä. Minulla on vahva tarve tulla rakastetuksi, rakastaa ja kokea olevani tärkeintä maailmassa. Hypin suhteesta suhteeseen, vaihdan miehiä ristiin rastiin ja edes-takaisin, ja kaikki tämä pelleily saa mut näyttämään vittumaiselta lutkalta.Olen koko elämäni ollut tavallaan kateellinen sellaisille tytöille, niille, jotka ovat juuri niitä koulun kauneimpia, niitä jotka ovat ilkeitä mutta suosittuja. Niitä joiden ympärillä pyörii miehiä. Meille "normaaleille" puhuttiin sitten lohduttavaan sävyyn "persoonallisuudesta" ja "sisäisestä kauneudesta". Totuus taitaa kuitenkin olla että seksillä saa ja rakkaudesta on turha kitistä.-.- 

Tapasin nykyisen poikaystäväni lukiossa ruotsin tunnilla. Oli jakson ensimmäinen tunti ja ikäväkseni meidät sekoitettiin istumaan minne sattuu. (paikat siis arvottiin) Bestis jäi luokan etuosaan ja itse päädyin taakse. Viereeni sitten istutettiin poika. Koska olen pinnallinen epävarma lutka, katselin sivusilmällä jätkää ja mietin samalla mitä tuli puettua aamulla päälle ja miltä mahdan pojan silmissä näyttää. Tunti meni puhumatta mitään toisillemme. Kuitenkin kolme kertaa viikossa näimme tunneilla ja rupesimme  juttelemaan enemmän ja enemmän. Hän sai minut nauramaan tavalla jota olin kaivannut niin kauan. Olin täysin hullaantunut rakkaudesta ja jätin siksi silloisen jätkäni, jonka kanssa en ollut ehtinyt olla kuin muutaman viiikon. (huomiotavaa kuitenkin on että ehdin pettämään häntä jo kahdesti siinä ajassa exäni kanssa) 

Suhteemme kehittyi ja samaan aikaan yritin salata häntä isäpuoleltani. Hän oli exälleni (kutsutaan häntä kirjaimella J) lähettänyt nimelläni viestejä, jotka aiheuttivat eromme ja riitaannutti meidät pitkäksi aikaa.En halunnut saman toistuvan. Tietenkin olisi ollut vaihtoehto kertoa perheeni tilanteesta, olla ensimmäistä kertaa elämässäni rehellinen jollekulle. Mutta enhän minä osannut.Joten keksin kaikenlaista. Miksei minulle voi soittaa tai miksen voi lähteä ulos tai miksi minulla on tietty aika jolloin pitää olla koulusta kotona-(30 minuuttia koulun päättymisestä. Lukujärjestykset lukivat keittiön ovessa). Samoihin aikoihin exäni J, kertoi miten haluaisi palata yhteen kanssani. Jouduin siis kahden tulen väliin ja valitsin exän. Hän oli läheisin ihminen minulle edelleen, tärkein kaikista. Oli aina ollut joten valinta oli selkeä.. Kuukauden jälkeen päädyimme kuitenkin eroon ystävinä. minä ja T aloimme seurustelemaan vähän sen jälkeen. Tästä suuttuneena J löi välit poikki ja tilanne on sama edelleen. Meistä tuli vihamiehet ja vähitellen ei mitään. 

Kuukauden onnellisen ja todella ihanan seurustelutaipaleen  jälkeen pakenin kotoani T:n luokse. Sinä yönä kerroin kaikesta: väkivallasta, hyväksikäytöstä ja etten kestänyt olla kotona enää. Itkin pitkin yötä ja olin peloissani isäpuoleni reaktioista...pelkäsin hänen tulevan perääni sillä tiesi missä T asui. Pelko osoittautui aiheelliseksi ja pääduin turvataloon, jossa asuin viimeisen viikon kunnes täytin 18. Oli kesäkuun alku ja kouluissa lomat. T sai minut terapiaan Helsinki Missionille, jossa puhuin ensimmäiselle "ulkopuoliselle" tilanteestani ja sain osviittaa rikosilmoituksen tekemisestä. Tein tästä viikon päästä rikosilmoituksen. Isäpuoleni otettiin kahden päivän päästä kiinni, pidätettiin ja äitini ja sisarukset asettuivat turvakotiin. Tutkinnan edetessä pienemmät sisarukseni otettiin kiireelliseen sijoitukseen lastenkotiin. Muista kuinka äiti soitti itkien että heidät viedään. Se oli hirveää sillä koin syyn olleen täysin minun. Seuraavana keväänä nelipäiväisen oikeudenkäynnin jälkeen isäpuoleni tuomittiin 10 vuoden vankeustuomioon.

Kaikki paha on nyt takanapäin. Pikkuiset ovat kotona ja kaike pitäisi olla muutenkin hyvin. Mutta T. Ihminen jota rakastan ja ihminen joka pelasti minut sanan jokaisessa merkityksessä, on lipumassa pois. Ehkä meidän suhde alkaa todella olla ohi.. Ohi oikeasti. Eikä silloin minulle jää muuta kuin hitaasti katoava ruumis.

Luulin aina että tulisimme 

onnistumaan, löytämään tavan elää yhdessä

säästit parhaan viimeiseksi ja nyt on liian myöhäistä.

Lasken sen päivän tunteja joka tuntuu kestävän ikuisesti

Heartless?

Ruoka kutkuttelee mielessä jatkuvasti.. Nenä johdattelee erityisesti leivän perään... god, miten kukaan kestää olla viljattomalla ruokavaliolla? Tuore leipä, sellainen tosi tosi pehmeä... ja jäätelöä- jäätelöä ensin, sitten leipää ja lihaa ja suklaata... niinkauan kunnes poistan sen moskan itsestäni vessaan.

Kaipaan humalaa ja tupakkaa. Kaipaan sitä tunnetta kun olo on lentävä ja lennokas. Kun olo on kaunis ja laiha. Vain korkeat korot ja drinkkilasit.

Eikö elämäni ole enää mitään muuta kuin---tätä??

Sain opiskelupaikan jälleen.

En mennyt valintakoetilaisuuteen. En mennyt työhaasttatteluun.

Eivät ne tarvitse minua siellä. Enkä minä heitä.

Where did the angels go?

Everyday I wake up and I fall from grace                         

Every move I make has got me stuck in the darkest place              

I pray for mercy but I love the fear                         

I should've listened while the angels were living here

                                        I'm sick to my soul

                                       I gave you control

                        It feels I'm hanging at the end of my rope

I wanna believe that there is still hope

Now I'm hanging in the balance alone

Heaven better tell me where the hell did the angels go

                               My demons are stronger than ever

This lifetime is harder than ever

To become somebody better

Somebody better

Näin laihdut viisi kiloa viikossa!

http://painonpudotus.net/nain-laihdut-viisi-kiloa-viikossa/

Toivottavasti kyseinen linkki aukeaa teille. Jos ei auennut, niin tuossahan on perusajatuksena syödä viikon ajan mahdollsiimman vähän, niin laihtuu. (EI KAI??) Ei tuolla linkin takana ollut itselleni oikeastaan mitään uutta tietoa, mutta jos joku jaksaa lukea niin vilkaiskaa ihmeessä.

Mitä muuten tulee ruokaa, olen löytänyt uuden rakkauden: Knorr kana.nuudelikeitto. Yhdestä pussista tulee soppaa litran verran, ja annoksessa kaloreita noin 50. 50KCAL!! Ihmiset miettikää sitä niin. Ja soppa on tosi hyvää..ja itse ainakin jätän nuudelit syömättä käytännössä kokonaan, joten se koko kalorimääräkin pienenee siten.

Jaa...en oikein tiedä mitä muuta kirjoittaisin...oon ollu aika hukassa. Hirveää turvotusta ja painonnousua, johtuen mun uusista e-pillereista, mercilon-merkkisistä. Housut puristi ja hirvee olo kokoajan. Nyt on sit menkatkin sekaisin kun lopetin kesken sen liuskan. Mutta ihan sama. Kunhan paino ei nouse niin kyllä kai ne menkat sit hiljalleen korjaantuu.

Vähän thinspoota tähän loppuun..<3