maanantai 2. kesäkuuta 2014

I am friends with the monster

Peilistä katsoo tänäänkin kalpea ihminen.. Hiukset ovat väsyneen punaiset, ei ole rahaa ostaa colormaskia. Silmänaluset ovat todella tummat raudanpuuteanemian takia. Syön vitamiineja normaalin vuorokausiannostuksen muttei tunnu auttavan. Jokaikistä kehon lihasta särkee salibandyn pelaamisesta- siellä olin toissapäivänä, pikkuveljen harkoissa vain ja yhä sattuu ja nilkan nivelsiteet on jotenkin oudon tuntuiset. 

Tähän nykyiseen tilanteeseen tulo on kestänyt melkein kaksi vuotta. Toki olin ortoreksinen jo aiemmin ja harjoittelin puolimaratonillekin muttei siitä koskaan tullut mitään. Ennen suorastaan rakastin ruokaa. Muistan kun eksäni sanoi kerran olevansa iloinen siitä etten ole sellaine nainen joka ei pysty syömään kunnolla. Siihen aikaan olin suklaaholisti. Rakastin suklaata, etenkin niitä fazerin levyjä. Saattoi mennä yksi sellainen levy päivässä. Ilman mitään tunnontuskia. Tuntuu epätodelliselta. 

Kaikesta huolimatta olen salaa ylpeä itsestäni. Taidostani laihduttaa niin helposti, nälkää näkemättä kun keho ei vaan enää tunne mitään. Ulkopuoliset ihastelevat vartaloani ja kauneuttani kun kuljen korkeissa koroissani Helsingin yössä. Olen tehnyt ilkeitä asioita ihmisille joita rakastan.. mutta kaikista suurin rakkaus on tämä laihtuminen. Tämä vartalo. Sen kanssa en ole koskaan yksin. 


 You're beautiful, so beautiful
Oh and you hold me tight
You're beautiful, so beautiful
And I can't speak or I'll cry
Oh I don't deserve you
Cause I always hurt you
Then you'll say the perfect thing
You're beautiful, so beautiful to me


torstai 29. toukokuuta 2014

Ruokalistausta

Tämä postaus kertoo teille vähän mun ruokavaliosta- Eli suoraan vaan "asiaan".

Päivä 1

Kaksi karjalanpiirakkaa
vettä vettä vettä
Teetä

3 palaa ruisleipää





Päivä 2

2dl herne-maissi-paprika
1 patonki Jumbossa
kourallinen mansikoita

Teetä ja vettä


Päivä 3 (meni aika pahasti perseelleen)

1 purkki Ben&Jerry's jäätelöä (oksensin mutta jäi siitä varmaan jotain sisälle)
2,5dl Kanakeiton lientä
vettä vettä vettä
teetä

Lisäks yritän jokapäivä muistaa syyä vitamiineja, biotiinia sekä fluoritabletteja. En yleensä harrasta oksentelua et hampaat säästyy mut fluoria ja kalkkia on silti hyvä syödä. Nää kolme kulunutta päivää oon ollu kauheen onnistunu syömisissä ja siks oonkin niin ylpee et laitan ne nyt tänne. On vaan hyvä pitää mielessä se että aina tulee takapakkeja ja se paino ei aina vaan tahdo tippua vaikka mitä tekis. Ja vinkki vielä! Itelle on paljon helpompaa ajoittaa kaikki syöminen iltaan- silloin ei napostele päivällä eikä tarvii mennä nukkumaan tyhjällä vatsalla. Toimii :D




















perjantai 23. toukokuuta 2014

Älä viiltele!

Hyvää aurinkoista päivää! 

Tänään on hyvä päivä, paino oli taas vähän pudonnut ja muutenkin itsekuri alkaa vähitellen palailla. Kesä on muutenkin niin vaikeaa aikaa kun ulkona on liian kuuma voidakseen olla housuissa. Täytyy esitellä itseään minimini vaatteissa. 

Näin eilen kuapassa erään ihmisen joka pysäytti. Olin siis normaalisti meidän lähicitymarketissa. Kassojen toisella puolella oli joku joka kiinnitti huomion. Ei siksi että nainen oli suuri. Sellainen suuri suuri, oikeasti lihava, vaan naisen molemmat käsivarret olivat täynnä syvännäköisiä viiltohaavoja. Nainen oli pukeutunut pitkään mekkoon mutta se jätti käsivarret paljaiksi... Mietin siinä miksi, miksi sillä naisella on niin paha olo että tekee noin.. Ja sitten kulkee lyhyessä paidassa ihan avoimesti, kuka pystyy sellaiseen itsevarmuuteen. 

Minullakin on käsissä arpia, sikin sokin, etteivät nyt näyttäisi niin selkeiltä. Nykyään yritän olla viiltelemättä ja koittaa purkaa pahaa oloa muullakeinoin, kuten liikunnalla. Ymmärrän tietysti ettei aina  auta mikään. Mutta toivoisin että te haluatte yrittää.


tiistai 20. toukokuuta 2014

It's all about the fear

Olen kamalassa syömiskierteessä enkä tunnu pääsevän siitä. Ilma on järkyttävän kuuma kokoajan, tuntuu kuin vatsa olisi paisunut palloksi. Tosin se onkin.. mun maha turpoo. Seksikästä. En osaa rajoittaa ruokailua enkä jaksa liikkua jatkuvan sämyksen takia.. Ihan totta alan jo epäillä että oon raskaana, löytyy nimittäin, turvotusta, väsymystä, hikoilua, huimausta. En ole valmis tälläseen-- ei ei ei se ei voi olla totta. Vaikka samaan aikaan mun sydän toivoo että se olisi.


Oon alkanu taas pelkäämään erilaisia asioita.. tulevaisuutta.. mietin millainen mun ja T;n tulevaisuus olisi.. Haluaisin sitä niin kovasti. Halusin sitä ja uskoin että oon löytänyt elämäni rakkauden. T on sellainen mies joka seisoo mun tukena koko ajan, ymmärtää ja kuuntelee ja antaa ihan loputtomasti mun virheitä anteeksi. Vaikka se virhe olen minä itse ja se on ihan helvetin kipeä asia hyväksyä.

T on kaikkea mitä mä haluaisin. Tiedän ettei se halua koskaan naimisiin, T kaipaa sekkailua ja matkustelua luonnollisesti ilman mua. Haluaa nähdä maailmaa. T on niitä ihmisiä jotka on sitämieltä että oma elämä on ohi kun ensimmäinen lapsi syntyy. T haluaa joskus oman kodin ja joskus ehkä vaimon.. jonkun muun joka ei ole High-School-Sweertheart. A girl like me. Pitää vaan hyväksyä ettei T ole ihminen joka kosii. Ettei mun saatanan typerät prinsessaunelmat koskaan toteudu. Joten laihdutan ja laihdutan niin kauan että se on tarpeeksi. Että riittäisin edes itselleni.

Oh I walk, Oh I walk through the shadows 
And I, I am so afraid 
Please stay, please stay right beside me 
With every single step I take 


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

I used to think that the worst feeling in the world was losing someone you love..but I was wrong

Istun junassa vastapäätäni joku pukkujätkä jonka poimin baarista mukaan. En mukaan mukaan, seuraksi vain. Näin vältyn toisilta pikkujätkiltä, niimpa kuuntelen tämän yksilön avautumista- kenet hän on hakannu. Menossa vankilaan, ajoi ulos moottoritieltä... Hei lähetäänkö huomenna ajelee? ... Arvaa vain. 

Kello on noin viisi kevellässäni junalta kotiin.. enää ei ole niin piemää ja linnutkin laulavat jo. Kesä on tulossa. Kaikesta huolimatta, päässäni kohivesta humalasta huolimatta, ikävä on niin voimakas että se saa minut itkemään. Itken siis siinä keskellä katua enkä enää yritäkään peittää sitä. En enää halua. 

Call all your friends
And tell them you're never coming back
'Cause this is the end
Pretend that you want it, don't react
The damage is done
The police are coming too slow now
And I would have died
I would have loved you all my life

En enää jaksa pelata tätä peliä jota elämäksikin kutsutaan. en halua enkä jaksa. Haluaisin vain unohtaa tämän kaiken. Kaikki muistot ja antaa olla.

...The worst feeling is the moment that you realize, you've lost yourself


tiistai 6. toukokuuta 2014

Baby blues

Tänään oli ihan normaali päivä kaiken muun osalta paitsi ruuan.. olen nyt muutaman päivän syönyt aika rattoisasti ja se on ollut suussani yhtä juhlaa. Jotain kuitenkin napsahti tänään iltapäivällä. Olin poikaystäväni luona hengaamassa normaaliin tapaan ja päädyimmekin sänkyyn. Homman jälkeen syntyi epäilys kortsun kelpaavuudesta ja oliko se rikki vai ei ollut..  Sitten T vain totesi kuin ohimennen, faktana, että mun anorekisuus on aika hyvä ehkäisykeino. Että ei siellä mikään elä. Että silleen.

Hämmästyin omaa reaktiotani itsekin. Olisi ihanaa saada lapsi joskus.. olen todella äidillinen ja mielestäni en haluaisi enää odetella kauaa... en ole sellainen nainen joka haluaa täyttää 30 ennen kuin edes suunnittelee lapsen tekoa. Haluan saada lapsia suht nuorena... No jokatapauksessa. Palkoa. Entä jos pilaan nyt näillä valinnoilla mahdollisuuden saada lapsia? Tai jos sattumoisin onnistuisinkin raskautumaan niin onnistuisiko se vai menisikö kesken? Miten onnistuisin kestämään raskauskilot, jatkuva ahdistus ei voi olla piltille kovin hyväksi... Miksi äiti oksentaa? Miksei äiti syö meidän kanssa... Miksi äiti on syönyt kaikki karkit? Niin. Onko tämä elämä se jonka tosissaan haluan. Tuskin. Onhan mulla aikaa parantua mutten toisaalta usko että tästä voi koskaan parantua sillätavalla. Normaaliksi. Mutta hirveä baby blues iski ja surettaa. Sellaista tänään.











Kuvat lainattu

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

I don't love you but I always will

I wish you'd hold me when I turn my back
The less I give the more I get back
Oh your hands can heal, your hands can bruise
I don't have a choice but I'd still choose you



Ihmiset juoksevat junassa ja laulavat ja pitävät hauskaa. Kamala vappumelu. Aurinko ei paista ja kaikkialla on liian kylmä. Kokoajan on liian kylmä. Paino on tippunut taas toivotulla tavalla ja se on aivan loistavaa. Minä hallitsen sittenkin. Kävelen ihmisvirtaa vastaan ja yhtäkkiä hirveä ikävä iskee. Sinun ikäväsi. Haluan hukuttautua siihen. Pelkään olevani oikeassa emmekä koskaan enää tapaa. Olen yrittänyt jo kaikkeni.

Otin eilen yliannostuksen masennuslääkettä vahingossa. Pääni oli turtaa ja hämärää ja rauhallista unta. Kaikki oli poissa. se kipu ja ahdistus eikä minulla ollut edes nälkä. Silti sekään ei tapa ikävää. Kaipausta iholla joka kaipaa... pään silitystä, kosketusta selällä ja katseita. Nopeasti lyöviä sydämiä ja liian humalaisia sanoja. Se kaikki on viety minulta. 

Haluaisin oksentaa mutten pysty. Keuhkoja pistelee aina välillä ja polvet on kipeät kaikista niistä kyykyistä joita teen päivittäin. Olen niin sairas sisältä. Haluan olla parempi. Haluan olla terve.

And they'll know she's lying.


                                          Let me in the walls
                                                    You've built around
                                                        We can light a match
                                                               And burn them down


                                      Let me hold your hand
                               And dance 'round and 'round the flames
                          In front of us
                      Dust to dust